Hyvä kivunhoito – miten sen toteutumista arvioidaan?

Jokainen sairaanhoitaja haluaa antaa potilailleen hyvää ja laadukasta hoitoa. Tähän velvoittavat niin potilaslakimme (785/1992) kuin ammattikuntamme eettiset ohjeetkin. Miten me sitten sairaanhoitajina ”todistamme”, että näin myös käytännössä tapahtuu joka päivä kaikkien potilaiden kohdalla riippumatta siitä, kuka on työvuorossa ja mikä on vuorokaudenaika tai viikonpäivä?

Yksi mahdollisuus seurata ja varmistaa hyvän ja laadukkaan hoidon toteutumista on care bundlen toteutumisen arviointi. Care bundle on laatutyökalu, johon on niputettu yhteen muutamia tutkitusti vaikuttaviksi todettuja interventioita, jotka yhdessä toteutuessaan vaikuttavat myönteisesti hoidon lopputulokseen ja siten parantavat hoidon laatua. (Resar ym. 2013).

 Care bundlen toteutumisen arvioinnin avulla voidaan seurata potilaan hoidon laatua koko prosessin ajalta tai kohdistaa care bundle johonkin rajattuun hoidon osa-alueeseen. Care bundle on mainio apuväline mm. muun muassa hoitosuositusten toteutumisen seurantaan, mutta toisaalta yksittäisen care bundlen toteutuminen voi olla osa laajempaa care bundlea.

Omassa organisaatiossani haluttiin saada tietoa siitä, miten hoitotyön suositus aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyöstä elää käytännössä. Suosituksen jalkauttamiseksi oli tehty paljon työtä, muun muassa koulutettu kivun hoidosta vastaavia sairaanhoitajia, mutta kivunhoidon tuloksista ei ollut saatavilla systemaattista tietoa.

Care bundleen valikoitui kuusi interventiota, jotka yhdessä toteutuessaan takaavat, että potilas saa suosituksen mukaista hyvää ja laadukasta kivunhoitoa. Care bundlen toteutumisen arviointia varten tiedot kerätään manuaalisesti potilastietojärjestelmästä kerran kuukaudessa. Toteutumisen arviointi tehdään kaikki tai ei mitään -periaatteella, koska siinä ei arvioida yksittäisen intervention vaikutuksia vaan niiden muodostamaa kokonaisuutta.

Tulokset osoittavat, että hoitotyön suositus ei vielä kaikilta osin toteudu leikkauksen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyössä. Potilaita ohjataan kivun hoitamisessa, mutta sen syistä, arvioinnista ja mahdollisista sivuvaikutuksista puhutaan vähemmän. Kipua hoidetaan ja arvioidaan levossa kohtuullisen hyvin, ja sen sijaintia, luonnetta ja ajallisuutta arvioidaan myös. Sen sijaan kivun arviointi liikkeessä toteutuu huonommin kuten myös kivun arvioiminen aina kivunlievitysintervention jälkeen. Käytettävä kipumittari valitaan yhdessä vain noin joka neljännen potilaan kanssa.

Vaikka care bundlen toteutuminen arvioidaankin kaikki tai ei mitään -periaatteella, voidaan sen eri osien tuloksia tarkastelemalla havaita kivunhoidon osa-alueita, joita pitää kehittää, jotta potilaan hyvä hoito toteutuisi. Toimintatapojen muuttaminen näyttöön perustuviksi vaatii nykykäytännön näkyväksi tekemistä ja tässä care bundlen toteutumisen arviointi on kelpo apuväline. Positiivisina sivuvaikutuksina on noussut esiin kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistämistarpeita ja hoitotyön sisällön määrittämistarpeita, joten care bundlen vaikutukset laadun parantamiseksi voivat olla alkuperäistä tarkoitusta laajemmat.

Satu Rauta

esh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun Yliopisto, Hoitotieteen laitos

saraut(at)utu.fi

Lähteet:

Resar R, Griffin FA, Haraden C, Nolan TW. Using Care Bundles to Improve Health Care Quality. IHI Innovation Series white paper. Cambridge, Massachusetts: Institute for Healthcare Improvement; 2012. Luettavissa osoitteessa: www.IHI.org