maanantai 26. tammikuuta 2015

Hoitaja – tiedon välittäjä vai terveydenlukutaidon edistäjä?


Ohjaus on keskeinen osa hoitotyötä ja se kuuluu hoitajien arkipäivään. Ohjaamme eri-ikäisiä terveydenhuollon asiakkaita, potilaita ja heidän omaisiaan tukiessamme heitä edistämään ja ylläpitämään terveyttään, hoitamaan sairauttaan ja muita terveysongelmiaan sekä toimimaan terveydenhuollon palveluiden piirissä. Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan ohjauksella pyritään edistämään ohjattavan mahdollisuuksia ottaa enemmän vastuuta omasta terveydestään ja sen edistämisestä. Tavoitteena on myös lisätä terveyteen liittyvää tasa-arvoa sekä taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ja resurssit parhaan mahdollisen terveyden saavuttamiseen. Mitä tällainen ohjaus oikeastaan tarkoittaa?

On esitetty, että pelkän tiedon välittämisen sijaan ohjauksessa keskeistä on ohjattavan terveydenlukutaidon edistäminen. Terveydenlukutaito (Health literacy) tarkoittaa sitä tietoa, motivaatiota ja kykyjä, joita ihminen tarvitsee saavuttaakseen, ymmärtääkseen, arvioidakseen ja käyttääkseen erilaista terveyteen liittyvää tietoa. Terveydenlukutaidon omaava henkilö ymmärtää, mitkä asiat vaikuttavat hänen ja muiden terveyteensä ja tietää, miten näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa. Hän osaa myös kriittisesti arvioida eri tiedon lähteitä, on motivoitunut edistämään terveyttään ja kykenee toimimaan erilaisissa terveydenhuollon ympäristöissä. Puutteellisen terveydenlukutaidon on sen sijaan todettu olevan yhteydessä epäsuotuisaan terveyskäyttäytymiseen. Terveydenlukutaidon on todettu myös vaikuttavan terveydenhuollon palveluiden käyttöön ja niiden käyttöön liittyviin kustannuksiin.

Kaikkien terveydenlukutaidot eivät ole kuitenkaan samanlaiset. Kirjoitus- ja lukutaito sekä muut kognitiiviset tekijät ovat keskeisiä terveydenlukutaidon ja siten tarjotun kirjallisen ja suullisen tiedon ymmärtämisen ja hyödyntämisen näkökulmasta. Kuitenkaan pelkkä kirjoitus- ja lukutaito ei riitä takaamaan terveydenlukutaitoa eikä myöskään niiden heikkous automaattisesti tarkoita kyvyttömyyttä tehdä omaa ja muiden terveyttä edistäviä valintoja. On myös todettu, että sekä aiempi tieto esimerkiksi jostakin sairaudesta että aiemmat kokemukset terveydenhuollon asiakkaana vaikuttavat kykyymme ymmärtää ja toimia saamamme tiedon varassa. Lisäksi kulttuuriset tekijät, vieraskielisyys, ikä, sosioekonominen asema ja koulutus sekä tilanteeseen liittyvä tekijät, kuten saatu sosiaalinen tuki ja fyysinen ympäristö (esim. sairaalaympäristö) ovat todettu olevan yhteydessä terveydenlukutaitoon.

Ohjattavan terveydenlukutaitoon liittyviin kykyihin ja kaikkiin sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin on kuitenkin lyhyessä ajassa toteutettavalla ohjauksella haastavaa vaikuttaa. Siten meidän hoitajina tulee pohtia omaa tapaamme esittää tieto potilaillemme ja asiakkaillemme. Pelkän tiedon välittämisen sijaan tulee kiinnittää huomiota siihen, onko kirjallinen ja suullinen tiedon esitystapamme selkeä sekä edistääkö ohjauksen yhteydessä käyttämämme materiaali ja muut menetelmät tiedon omaksumista, sen merkityksen ja seurausten ymmärtämistä myös niillä, joiden lähtötaso terveydenlukutaidoissa on heikompi? Arvioimmeko ja huomioimmeko ohjattavan tiedon tarpeita ja muokkaammeko me ohjaustamme näiden yksilöllisten tarpeiden mukaan? Entä kannustaako ja motivoiko ohjaus potilasta tai asiakasta myös toimimaan saadun tiedon perusteella esimerkiksi konkreettisten esimerkkien, oman tilanteen pohdinnan, kannustavan palautteen ja potilaan autonomian tunteen tukemisen kautta? Näiden kysymysten äärelle voimme välillä pysähtyä miettimään ja pohtimaan, voisimmeko uudistaa ohjaustamme niin sisällön kuin käytettyjen ohjausmenetelmien näkökulmasta ja siten edistää entistäkin paremmin potilaidemme ja asiakkaidemme ymmärrystä ohjattavasta terveysaiheesta sekä kannustaa hyödyntämään tätä tietoa rutiininomaisen tiedon välittämisen sijaan.


Kirjoittajan tiedot:
Heidi Parisod
terveydenhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hemapar(at)utu.fi
ResearchGate: http://www.researchgate.net/profile/Heidi_Parisod/
LinkedIn: http://fi.linkedin.com/pub/heidi-parisod/94/368/a72/





Lähteet:
Borzekowski D. 2009. Considering Children and Health Literacy: A Theoretical Approach. Pediatrics 124, S282–288.

Brown SL, Teufel JA & Birch DA. 2007. Early adolescents perceptions of health and health literacy. Journal of School Health 77(1), 7-15.

Commission of the European Communities. 2008. Together for Health: A Strategic Approach for the EU 2008-2013. Brussels, COM(2007) 630 final.

DeWalt DA & Hink A. 2009. Health Literacy and Child Health Outcomes: A Systematic Review of the Literature. Pediatrics 124, S265–S274.

EU Health Policy Forum. 2013. Investing in Health Position Paper.

Higgins JW, Begoray D & MacDonald M. 2009. A social ecological conceptual framework for understanding adolescent health literacy in the health education classroom. American Journal of Community Psychology 44. 350-362.

Manganello. 2008. Health literacy and adolescents: a framework and agenda for future research. Health Education Research 23(5), 840-847.

Nutbeam D. 2000. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International 15(3), 259-267.

Sørensen K, Van den Broucke S, Fullam J, Doyle G, Pelikan J, Slonska Z & Brand H. 2012. Health literacy and public health: A systematic review and integration of definitions and models. BMC Public Health 12(80), 1–13.

Speros C. 2005. Health literacy: concept analysis. Journal of Advanced Nursing 50(6), 633-640.

WHO. 1998. Health Promotion Glossary. Geneva: World Health Organization.

Rudd RE. 2013. Needed action in health literacy. Journal of Health Psychology 18(8) 1004–1010.

WHO. 2009. Milestones in Health Promotion. Statements from Global Conferences. Saatavissa: www.who.int/healthpromotion/en/. Viitattu 27.5.2013.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti