Tohtorikoulutettavan kesä

Tohtorikoulutettaville suunnatut kesäkoulut ovat yhtä varma kesän merkki kuin taivaalla lentävät haarapääskyt ja laitumelle kirmaavat lehmät. Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa itse mukaan kesäkouluun ja halusin tässä blogitekstissä kertoa kokemuksistani ja kesäkoulujen tarkoituksesta yleisesti.

Kesäkuun ensimmäinen viikko tarjosi terveystieteiden tohtorikoulutettaville erityisen hienoja mahdollisuuksia, kun kaksi kansainvälistä hoitotieteellistä verkostoa järjestivät kesäkoulun, ICoNS (International Collaboration of Nurse Scholars) Espanjassa Lleidassa ja Baltic Sea Region Network Saksassa Lübeckissä. Lisäksi osa laitoksemme tohtorikoulutettavista, allekirjoittanut mukaan lukien, osallistui Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen ensimmäiseen kesäkouluun Vihdissä. Kotoisesta sijainnista huolimatta myös tämä kesäkoulu oli hyvin kansainvälinen ja osallistujia oli kymmenestä eri kansallisuudesta.

Turun yliopiston hoitotieteen ja tulevaisuuden teknologian laitoksien tohtoriopiskelijat ohjaajansa kanssa Suomen kivuntutkimusyhdistyksen kesäkoulussa

Yhtenä kesäkoulujen tärkeimpänä tarkoituksena on edistää tohtorikoulutettavien kansainvälistä verkostoitumista, joka on tärkeää tutkijana kasvamisen ja tulevan tutkijan uran kannalta. Kesäkouluissa aikaa ja mahdollisuuksia verkostoitumiseen tarjoutuu enemmän kuin esimerkiksi konferensseissa. Kesäkoulussa vietetään yleensä useampia päiviä ja päivät koostuvat opetuksen lisäksi usein pienryhmätyöskentelystä ja muista tehtävistä – vapaa-ajan ohjelmaa unohtamatta! Kesäkouluissa on myös mahdollisuus harjoitella oman tutkimuksen esittämistä asiantuntijayleisölle, keskustelua ja kysymysten esittämistä muiden esityksistä. Alkuvaiheen tohtorikoulutettaville voi olla vaikeaa esimerkiksi kiteyttää tutkimuksensa annettuun aikaraamiin, kuten huomasimme omassa kesäkoulussa.

Omat oivallukseni kesäkoulussa liittyi epävarmuuteeni omasta osaamisestani aloittelevana tohtorikoulutettavana ja tutkimukseni esittämisestä muiden asiantuntijoiden ja tutkijoiden joukossa. Sain kuitenkin huomata, että erilaisista asiantuntijataustoista huolimatta kaikki tohtorikoulutettavat painivat samojen ongelmien parissa, ja toisaalta jokainen on oman tutkimuksensa paras asiantuntija. Lisäksi sain valtavasti uutta tietoa kivusta ja kipututkimuksen perusteista. Nyt tiedän taas paremmin, mitä en vielä tiedä! 

Kuten Lotta kertoi omassa kirjoituksessaan tohtorikoulutettavan työn erityispiirteistä, ei myöskään loman pitäminen omasta tutkimustyöstä ole aivan yksinkertaista. Viettäkäämme kesällä siis lomankaltaista aikaa, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla ja ajalla. Oma kesäni kuluu kipuaiheisten artikkelien parissa.

Kirjoittajan tiedot

Riitta Mieronkoski

ft, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

ritemi@utu.fi