Mediassa on uutisoitu paljon julkisissa ja yksityisissä
terveydenhuollon toimipisteissä tapahtuneista haittatapahtumista. Hoidon ja
avun sijaan, potilaat ovat kärsineet, vahingoittuneet tai jopa kuolleet hoidon
seurauksena. Perinteisesti haittatapahtumia tarkastelleen yksilön virheiden kautta,
kuka teki väärin, miten häntä tulee rankaista ja miten yksilöiden tulisi
toimintaansa kehittää. Perinteinen tapa tarkastella haittatapahtumia ei ole
riittävä, sillä Haittatapahtumat eivät johdu ainoastaan yksittäisten
hoitotyöntekijöiden osaamattomuudesta, huonoudesta tai kieroutuneisuudesta.
Haittatapahtumien kohdalla tarkasteluun tulisi ottaa koko systeemi.
James Reasonin kehittämässä reikäjuustomallissa (Swiss
Cheese Model of Accident Causation) haittatapahtumia tarkastellaan systeemin
näkökulmasta. Olettamuksena reikäjuustomallissa on, että virheitä tulee
tapahtumaan, sillä ihmiset ovat näille alttiita. (Reason, 2008.) Reikäjuustomallin
mukaan haittatapahtumat ovat seurausta joko systeemissä piilevistä puutteista
(latent conditions) ja/tai aktiivisista virheistä (active failures). Piilevät
puutteet ovat pitkäikäisiä ja huomaamattomia. Näitä ovat esimerkiksi
henkilökunnan koulutus, resurssien määrä, johtaminen, hoitokulttuuri, laitteet,
varusteet ja ympäristö. Aktiivisia virheitä, jotka altistavat
haittatapahtumille ovat esimerkiksi erehdykset, vahingot ja ohjeiden
laiminlyönnit. (Reason, 2000.)
Kaikissa systeemeissä on suojausmekanismeja
haittatapahtumien varalle. Nämä ovat kuvattu reikäjuustomallissa Emmental
juuston viipaleina. Juustoviipaleiden reiät kuvaavat systeemissä piileviä
puutteita tai aktiivisia virheitä. Ajoittain haittatapahtumat pääsevät läpi
systeemin suojausmekanismeista, kun kaikki reiät ovat linjassa keskenään.
Näistä koituu haittaa potilaalle, henkilökunnalle, organisaatiolle ja
ympäristölle. Haittatapahtumat läpäisevät suojausmekanismit yleensä piilevien
puutteiden ja aktiivisien virheiden yhdistelmän seurauksena. Tämän vuoksi myös
haittatapahtumien tarkastelu ja ehkäiseminen tulee kohdistaa koko systeemiin. (Reason,
2008.)
Systeemin suojamekanismeja voidaan kehittää tukkimalla
juustoviipaleiden reiät mahdollisimman tiiviisti. Ensiarvoisen tärkeää on huomioida
koko henkilökunta. Ylihoitajat, lääkärit, osastonhoitajat, asiantuntijat ja
hoitajat tunnistavat työssään hyvin erilaisia puutteita. Haittatapahtumien
ehkäisemisen kannalta kaikkien näiden puutteiden tunnistaminen on tärkeää
systeemin suojamekanismien kehittämiseksi. Ideaalimaailmassa suojausmekanismit
ovat kuin Goudan viipaleita; reiättömiä ja tiiviitä jolloin haittatapahtumia ei
pääse tapahtumaan. Todellisuus terveydenhuollossa muistuttaa tällä hetkellä
Emmentalia. Reaalimaailmassa systeemistä ei todennäköisesti saada kokonaan
haittatapahtumista vapaata Goudaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että
tulisi tyytyä Emmentaaliin, sillä kermajuusto pienillä huokosilla on
saavutettavissa.
Kirjoittaja:
Jaakko Varpula
TtM, Tohtorikoulutettava
Turun
yliopisto, hoitotieteen laitos
Lähteet:
Reason, J. 2008. The Human Contribution: Unsafe Acts, Accidents, and Heroic Recoveries. Ashgate Publishing Company. Burlington: USA.
Reason, J. 2000. Human error: models and management. BMJ, 320(7237), 768-770.
Kuva: Reason, 2000
Näinhän sitä toivoisi, että turvllisuutta ajateltaisiin laajemmaltikin. Yksilön tekemiin virheisiin keskittyminen, ja hänen tuomitsemisensa systeemin kehittämisen sijaan, ei varmaan ole pidemmän päälle kenenkään edun mukaista. Onneksi tuntuu, että meidän työpaikalla tämä on ymmärretty. Parin viikon päästä on edessä taas Gwo training -työturvallisuuskoulutus.
VastaaPoistahttp://www.meriturva.fi/fi/koulutus/tuulivoima-alan-turvallisuuskoulutukset