Monimutkainen adaptiivinen järjestelmä – tällaisena tulisi nykypäivän
terveydenhuoltojärjestelmä nähdä. Tutkijoiden piirissä asiasta on kehittynyt
alati kasvava yksimielisyys 2000-luvun aikana, ja sen myötä terveydenhuollon
organisaatioiden johtamiselle on nähtävissä selkeä muutostarve. Täysin ei
perinteisiä johtamisteorioita tarvitse hylätä, mutta niiden rinnalle tulee
nostaa adaptiivinen, eli mukautuva, sopeutuva ja joustava, johtamistapa.
Aikaansa seuraava ja ammattitaitoinen johtaja hyödyntää siis monenlaisia
lähestymistapoja johtaessaan organisaatiota.
Miksi haluamme nostaa keskusteluun uudenlaisen tavan tarkastella
potilasturvallisuutta ja sen johtamista? Aloitetaan vaikka rahasta. Tarkemmin
sanottuna 951 miljoonasta eurosta, vuodessa. Tämä on tutkimusten perusteella
arvioitu haittatapahtumien kokonaiskustannus Suomen terveydenhuollolle. Luvusta
puuttuvat kuitenkin kokonaan muun muassa vaikeammin arvioitavien läheltä piti
-tilanteiden kustannukset. Summa on silti lähes kolmannes siitä summasta, joka
oli Juha Sipilän hallituksen Sote-uudistuksen kolmen miljardin euron säästötavoite. Sote
kaatui, mutta tarve säästöille ei kuitenkaan hävinnyt minnekään. Tässä hetkessä
korostuu entisestään tarve ryhtyä toimeen eikä jäädä odottamaan vuosien kulutta
ehkä valmistuvaa Sote-uudistusta. Panostamalla potilasturvallisuuteen säästöjä
voidaan saada aikaan heti huomenna.
Monimutkaisen adaptiivisen järjestelmän käsite korostuu erityisesti
potilasturvallisuuden yhteydessä ja saa aikaan pienten harmaiden aivosolujen
kiihtyvää liikehdintää. Monimutkainen adaptiivinen järjestelmä määritellään
ryhmäksi yksittäisiä toimijoita, joilla kaikilla on vapaus toimia tavalla, joka
ei aina ole ennustettavissa. Lisäksi näiden toimijoiden toiminta on yhteydessä
kaikkiin muihin toimijoihin niin, että heidän toiminnan kontekstinsa muuttuu
toisen toimijan toiminnan pohjalta. Monimutkaista? Kyllä. Katsantokantoja
avartavaa? Ehdottomasti. Kun asiaa todella pysähtyy ajattelemaan, niin väistämättä
tulee miettineeksi, miten terveydenhuollon organisaatiota voi edes johtaa niin,
että se muun muassa täyttää lainsäädännössä esitetyn vaatimukseen hoidon
laadusta ja turvallisuudesta? Apuun tekisi vähintään mieli kutsua Hercule
Poirot omien pienten harmaiden aivosolujensa kanssa.
Yhtälailla kuin monimutkaisen adaptiivisen järjestämän käsite, myös teoria
potilasturvallisuuden jakamisesta Safety I:een ja Safety II:een, muuttaa tapaa
ajatella potilasturvallisuudesta perustavanlaatuisesti. Safety I:ssä
turvallisuus nähdään vaaratapahtumien mahdollisimman vähäisenä määränä. Ihmiset
nähdään virheille alttiina yksilöinä ja turvallisuutta pyritään parantamaan
esimerkiksi oppimalla virheistä ja panostamalla prosessien standardointiin.
Käytännön esimerkkinä tästä toimivat vaaratapahtumailmoitus-järjestelmät ja
niiden pohjalta tehty toiminnan kehittäminen. Johtamisen näkökulmasta tämä
tarkoittaa sitä, että asioihin reagoidaan vasta niiden tapahduttua ja toimintaa
tehdään turvallisemmaksi rakentamalla suojauksia tai poistamalla
vaaratapahtumien syitä. Turvallisuus kaksi painottaa puolestaan yksilöiden
kykyä mukautua ja hallita monimutkaisia tilanteita. Ihmiset nähdään resurssina,
joka mahdollistaa organisaation joustavuuden ja resilienssin. Oleellista on
keskittyä siihen, miten kaikesta huolimatta, ihmiset toimivat pääasiassa
oikein. Safety II pyrkii parantamaan turvallisuutta selvittämällä sitä, mitkä
asiat ovat menneet hyvin ja levittämällä hyviä käytäntöjä. Käytännön
esimerkkinä tästä on Learning from Excellence ja resilienssin käsite.
Johtamisen näkökulmasta Safety II tarkoittaa päivittäisen työn fasilitointia,
tapahtumien ja kehityksen ennakointia ja kykyä säilyttää organisaation
adaptiivisuus, jotta väistämättömiin yllätyksiin voidaan vastata tehokkaasti.
Johtajan tehtävänä on siis varmistaa, että mahdollisimman moni asia menee
oikein. Ollakseen turvallinen, organisaation tulee hyödyntää toiminnassaan sekä
Safety I:tä että II:ta.
Eikä tässä vielä kaikki. Hyvä johtaminen ja johdon potilasturvallisuuteen
sitoutuminen ovat välttämättömiä ehtoja turvallisen organisaation luomiseksi.
Potilasturvallinen organisaatio syntyy vain hyvän potilasturvallisuuskulttuurin
ansiosta. Hyvä potilasturvallisuuskulttuuri kehittyy kuitenkin vain, jos
potilasturvallisuutta osataan johtaa. Johtaminen puolestaan vaatii tietoa sekä
turvallisuudesta että johtamisesta, jotka molemmat ovat laajoja ja
mielenkiintoisia tieteenaloja. Menetelmänä adaptiivinen potilasturvallisuuden
johtaminen yhdistelee erilaisia tutkittuun tietoon ja parhaaseen mahdolliseen
näyttöön perustuvia johtamistapoja sekä potilasturvallisuutta lisääviä
toimintamalleja, tiedostaen samalla epävarmuustekijöiden mahdollisuuden.
Epävarmuustekijöiden huomiointi, toiminnan ketterä muuttaminen tarpeen niin
vaatiessa ja jatkuva oppiminen ovat menetelmän ydin. Kättä pidempää
johtamiseen saa sisäistämällä adaptiivisen potilasturvallisuuden johtamisen
periaatteet, joita on viisi. 1. Edistetään yhteisen turvallisuustahtotilan
muodostumista. 2. Edistetään toimijoiden välistä vuorovaikutusta. 3. Edistetään
toimijoiden kykyä tilannekohtaiseen itseorganisoitumiseen. 4. Rajataan
toimintaa. 5. Ohjataan organisaatiota tavoitteellisesti. Jokaiselle edellä
mainitulle periaatteelle on olemassa omat, tarkemmat käytännön toimintatavat.
Väestö ikääntyy ja ihmiset elävät yhä pidempään. Sairastuvuus lisääntyy ja
sen myötä terveyspalveluiden käyttö. Jos terveydenhuollon toimintaa ei saada
muutettua turvallisemmaksi, lisääntyvät myös hoidosta aiheutuneet
vaaratapahtumat. Näin ollen taloudellisten
haittojen lisäksi vaaratapahtumista aiheutuneet inhimilliset kärsimykset
lisääntyvät. Ja tätä ei missään nimessä voida hyväksyä nykypäivän
terveydenhuollossa, jossa on käytössä enemmän näyttöön perustuvaa tietoa kuin
koskaan aikaisemmin. Laadukkaampaa, turvallisempaa ja vaikuttavampaa hoitoa
voidaan tuottaa vain, jos johtajat ja esimiehet ovat rohkeasti avoimia uudelle
tavalle hahmottaa ja ymmärtää organisaatiota, potilasturvallisuutta ja
johtamista, ja hyödyntävät tarjolla olevaa tietoa systemaattisesti. Ja ihan
oikea arvo, sitä on potilasturvallisuuden oltava terveydenhuollossa, ihan
jokainen päivä.
Kirjoittajat
Kirsi Grym, TtK, Th, Sh, TtM-opiskelija
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
s-posti: kikagr(at)utu.fi
Karoliina Marjaniemi, TtK, Sh, TtM-opiskelija
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto s-posti: mikasu(at)utu.fi
Lähteet
Braithwaite J, Churruca, K, Ellis L.A, Long J,
Clay-Williams R, Damen N, Herkes J, Pomare C, & Ludlow K. 2017. Complexity
Science in Healthcare – Aspirations, Approaches, Applications and
Accomplishments: A White Paper. Australian Institute of Health Innovation, Macquarie
University, Sydney, Australia. http://aihi.mq.edu.au/resource/complexity-science-healthcare-white-paper
/21.2.19.
Hollnagel E, Wears R.L, & Braithwaite J. 2015.
From Safety-I to Safety-II: A White Paper. The Resilient Health Care Net.
University of Southern Denmark, University of Florida, USA, and Macquarie
University, Australia. https://www.england.nhs.uk/signuptosafety/wp-content/uploads/sites/16/2015/10/safety-1-safety-2-whte-papr.pdf
/21.2.19.
Järvelin
J, Haavisto E & Kaila M. 2010. Potilasturvallisuuden kustannukset. Suomen
Lääkärilehti 65 (12): 1123–1127.
Pietikäinen
E, Heikkilä J & Reiman T. (toim.) 2012. Adaptiivinen
potilasturvallisuuden johtaminen. VTT Technology 58, Espoo. https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T58.pdf /21.2.19.
Terveydenhuoltolaki
2010/1326. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
/ 21.2.19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.