Akateeminen työhyvinvointi

Opiskelijoiden terveydestä ja jaksamisesta on ollut keskustelua eri medioissa. Terveystieteiden maisterinopinnot tehdään usein työn ja ohella, elämäntilanteessa, jossa työelämässä on oltu jo vuosia ja työn rinnalla arjessa saattaa olla lapsia, ikääntyneitä omaisia, kunnostusta vaativia taloja tai kesämökkejä. Nämä kaikki vaativat aikaa ja huolenpitoa.

Työhyvinvoinnin haasteet ja uupuminen eivät liity vain opiskelijoiden vaan myös tutkijoiden työelämään. Yliopistojen jatko-opiskelijoiden, tutkijoiden ja muun henkilökunnan kokema uupumus ovat monessa maassa nousseet uutisaiheiksi. Yliopistoja kuvataan usein kilpailullisiksi työyhteisöiksi. Olen jopa kuullut nuoren jatko-opiskelijan toteavan, että hän ei halua väitöskirjan jälkeen jatkaa yliopistossa, sillä kokee, ettei ole riittävän kilpailuhenkinen. Mutta mitä käy, jos yliopistolle jäävät yksilöinä kilpailevat ja yhteistyötä arvostavat lähtevät muualle?

Jatko-opiskelijat tekevät opintoja usein epävarmoilla rahoituksilla. Myös esimerkiksi konferenssien osallistumismaksut ja matkakulut maksetaan ensin omasta rahasta ja haetaan jälkeen päin (ja toivottavasti saadaan) esimerkiksi eri säätiöiltä. Rahoitusta myönnetään suoritusten ja niissä sijoittumisen perusteella. On siis helppoa sortua ajattelemaan, että toisen saama rahoitus tai onnistuminen on itseltä pois. Mutta voisiko ajattelutapaa muuttaa? Voisiko olla niin, että opiskelija- tai tutkijakollegan saama rahoitus mahdollistaa sen, että hänellä olisi aikaa lukea ja kommentoida myös sinun tekstiäsi tai apurahakemusta? Mitä enemmän laitoksemme julkaisee, sitä enemmän laitoksella on mahdollisuus saada rahoitusta. 

Margaret Heffernan tiivisti ongelman noin vuosi sitten The Guardianille antamassaan haastattelussa toteamalla, että mitä enemmän akateemista työtä tekevät kilpailevat, sitä vähemmän ihmiset jakavat ideoitaan. Hänen ehdotuksensa oli luoda yliopistoihin kulttuuri, jossa korostuu ystävällisyys, avoimuus ja vastavuoroisuus. 

Välillä on hyvä pysähtyä kysymään, mitä me kaikki akateemisessa ympäristössä työskentelevät voimme tehdä? 

Meille tarjoutui tähän oiva mahdollisuus seminaariryhmässämme, kun pääsimme Turun yliopistosäätiön avustuksella työskentelemään Villa Tammekaniin viikon verran väitöskirjojemme parissa. Päivien aikana jaoimme ajatuksia tutkimuksen merkityksestä, lasten harrastukista, ihmissuhteista ja Florence Nightingalesta. Vaikka tutkimus ja kirjoittamisprosessi ovat osin yksinäistä työtä, auttaa ryhmän tuki. Viikon aikana ideoita jaettiin ja tekstejä kommentoitiin. Viikon ytimessä olivat juurikin ystävällisyys, avoimuus ja vastavuoroisuus. 

Jos olet lukenut kirjoituksen tänne asti, ehdotan sinua miettimään, mikä auttaa sinua jaksamaan opinnoissa tai tutkimustyössä sekä miten voit auttaa ihmisiä ympärilläsi jaksamaan ja ideoimaan?

Kirjoittaja:
Maria Ameel
sh, vtm, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto,
Hoitotieteenlaitos
makaam@utu.fi

Lähteitä: 

https://www.theguardian.com/education/2018/nov/29/margaret-heffernan-the-more-academics-compete-the-fewer-ideas-they-share

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/opiskelija-ei-juuri-sauhuttele-mutta-murehtii

https://www.theguardian.com/higher-education-network/2018/may/18/academia-exploitation-university-mental-health-professors-plagiarism