Mielenterveys hoitotieteessä ja uudessa kansallisessa strategiassa

Mielenterveys hoitotieteessä -päivä

Kuopiossa Itä-Suomen yliopistolla verkostoiduttiin kansallisesti Mielenterveys hoitotieteessä –päivän tiimoilta 28.1.2020. Päivän alussa TtT Niina Kilkku esiteli mielenterveyshoitotyön kannalta keskeisiä teemoja: stigman vähentäminen, sosiaalisen inkluusion ja ihmisoikeuksien vahvistaminen, pakon käytön vähentäminen ja palvelujärjestelmän kehittäminen. Kilkku toimii Horation, eli Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien yhdistyksen puheenjohtajana, mikä antaa hänelle näköalapaikan mielenterveyden ja hoitotyön keskeisiin kysymyksiin Euroopan tasolla.

Iltapäivällä pienryhmissä käytiin läpi, millaista tutkimusta ja kehittämistä Suomessa tehdään hoitotieteen ja mielenterveyden alalla, ja oli hienoa huomata, että kaikki aamupäivän keskeiset teemat esiintyivät myös työpajojen alustuksissa. Näiden lisäksi korostuivat toipumisorientaatio, nuorten mielenterveyden edistäminen sekä erilaiset digitaaliset palvelut. Pienryhmissä löytyi myös paljon uusia yhteistyömahdollisuuksia, kun eri organisaatioissa toimivat tutkijat ja kehittäjät pääsivät jakamaan tutkimusaiheitaan ja –tuloksia.

Helmikuun alussa julkaistiin uusi kansallinen Mielenterveysstrategia, jossa keskeisiksi painopisteiksi on nostettu mielenterveys pääomana, lasten ja nuorten mielenterveys, mielenterveysoikeudet, palvelut ja mielenterveysjohtaminen. Strategiassa painotetaan mielenterveyspalvelujen oikea-aikaisuutta ja ongelmien ehkäisyyn tähtääviä palveluja perustasolla. Erityisesti mielenterveys pääomana ja ongelmien ehkäisy ovat aiheita, jotka koskettavat meitä kaikkia. Niiden nostaminen painopisteeksi on myös muistutus siitä, että mielenterveyden edistämisen osaaminen ja ymmärrys kuuluvat kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten työn keskiöön. Haastankin sinut hyvä lukija miettimään tämän viikon ajan, miten pidät omasta mielenterveydestäsi huolta?

Kirjoittaja:

Maria Ameel

sh, vtm, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto

hoitotieteenlaitos

makaam@utu.fi

Mielenterveysstratgia https://stm.fi/mielenterveyslinjaukset

Horatio https://www.horatio-web.eu/

PhD mobility and Maintaining my own Wellness: Reflections from a Canadian nurse researcher living in the Netherlands, studying in Finland

I am a Canadian, after studying and practicing nursing for almost a decade on the southwest coast of Canada I decided to begin graduate studies in nursing science abroad. I have been living in Europe for two years, and what I know now I could never have achieved without mobility in studies.

I need to back-up and describe a concept to guide this reflection of my experiences so far with mobility during PhD studies. Aaron Antonovsky, was a sociologist and he developed the concept of a Sense of Coherence (SOC) (Schnyder et al., 2000). The concept helps describe the location someone is on the continuum between ‘ease’ and ‘dis-ease’, and focuses on factors related to maintenance of health and wellbeing. This concept incorporates three attributes; Comprehensibility, Manageability, and Meaningfulness. As graduate students we fit somewhere on this continuum because of institutional, social, physical, and other personal factors. I would like to describe what it means for me to be on this continuum as a PhD student from the perspective of mobility in graduate studies. Using ‘Comprehensibility’ and ‘Meaningfulness’ as guiding concepts I will ask two important questions for a reflection of my experience.

Comprehensibility, do I understand and have confidence in what is happening during my PhD study?

My PhD study’s central focus has been on international collaboration. Therefore, I answer the question by asking specifically, do I understand my international collaborations? At the beginning of my study I did not have a good understanding of all components of my international collaborations. My PhD plan was revolving around a collaboration in a country other than that of my University enrollment (The University of Turku) and although I understood the collaboration from a practical sense I had not asked myself critical questions about the nature of this collaboration. For example, could I have confidence that the contribution I made to this collaboration would benefit my academic and scholarly development. I decided to ask this question a little later than I think I should have, however once I did ask this question I pinpointed a source of my discomfort and feelings of helplessness within this collaboration. As a result I developed a new collaboration plan and I started out by asking if my contribution to this collaboration makes sense for my personal and professional goals. I can now answer yes to this question and I am moving forward in my PhD study with comprehensibility. I feel more confident as a leader and as a novice researcher.

Meaningfulness: Is my goal of completing a PhD worth my efforts and commitment?

Essentially, what comes to mind when I answer this question is; do I have any stakes in the international collaborations. I don’t find it easy to separate meanings in my life and the meaning that I have made in my research work. My research work is something I do because I love developing myself and seeing the world around me develop. Working in Health Science means for me that I get to see an intersectionality between my own capacity for wellness and the discoveries made by research teams for the betterment of wellness for individuals, communities, populations and nations. At various times in my short research career I have felt a spark of personal meaning when working on a research problem with a group of passionate and thoughtful colleagues. I know now that I will be the most committed to a project when I get that spark, and after re-organizing my research plan for my PhD and re-structuring the international collaborations this spark is popping up all over the place.

Tips for others based on this short reflection of my experience:

•  Listen to your feelings of uncertainty in any study experience and after reflection of the uncertainty and your current circumstance take action.
• Listen to those that see you most often and know your circumstances truly, they will give you the right advice even if it is hard to hear, take the advice and reflect on it. (Family, partners, and/or mentors)
• Remember that you have the power to ask and receive answers and support for reaching your personal and professional goals.
• Chase the sparks that motivate you and give you a sense of meaning from your work.

Finally, I recommend international collaboration and mobility in graduate studies. If these elements are added to any study plan there is potential for building confidence and meaning which are elements for arriving at the ‘ease’ end of Aaron Antonovsky’s continuum.

Writer:

Jenny Auxier 

PhD Candidate

University of Turku

Department of Nursing Science

Reference:
Schnyder, U., Büchi, S., Sensky, T., & Klaghofer, R. (2000). Antonovsky’s Sense of Coherence: Trait or State? Psychotherapy and Psychosomatics, 69(6), 296–302. https://doi.org/10.1159/000012411

Terveysalan täydennyskoulutus verkossa – joustava vaihtoehto työn oheen vai puuduttavaa yksinpuurtamista?

Terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus huolehtia ammattitaitonsa ajantasaisuudesta, ja työnantajalla on puolestaan velvollisuus tarjota mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksella tarkoitetaan koulusta, jolla syvennetään tai täydennetään ammatillista osaamista. Täydennyskoulutus ei ole tutkintoon johtavaa koulutusta, mutta uuden osaamisen avulla voi pätevöityä jopa uusiin tehtäviin. Täydennyskoulutusta järjestävät esimerkiksi ammattikorkeakoulut, yliopistot sekä yksityiset koulutustahot. Täydennyskoulutuksen kesto vaihtelee yhden päivän seminaarista usean lukukauden kestäviin koulutuksiin. Digitalisaation mukana myös useat täydennyskoulutukset ovat siirtyneet lähiopetuksesta verkko-opintoihin. Yksi syy tähän on varmasti järjestäjälähtöinen, sillä verkko-opintojen resurssit ovat helpommin hallittavissa kustannuksia myöten. Useat osallistujat kuitenkin toivoisivat mahdollisuutta ryhmäytymiseen ja aitoon kontaktiin opettajien ja muiden osallistujien kanssa. Voidaanko kuitenkin ajatella, että täydennyskoulutuksen järjestäminen verkossa voi olla myös opiskelijalähtöistä ja tarjota mahdollisuuksia aitoon vuorovaikutukseen?

Tutkimusten mukaan sairaanhoitajien asenteet täydennyskoulutuksen järjestämisestä verkko-opintoina ovat pääosin positiivisia. Yksi positiivisena nähty asia on matalampi kynnys lähteä mukaan täydennyskoulutukseen, varsinkin jos edellisistä opinnoista on jo enemmän aikaa. Lisäksi verkko-opinnot onnistuvat helpommin työn ohessa kuin läsnäoloa vaativat. Verkko-opinnot joustavat enemmän myös erilaisten elämäntilanteiden ja perhetilanteiden mukaan. (Karaman, 2011). Käytännön näkökulmien lisäksi verkko-opinnot voivat lisätä opiskelijan itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta oppimisesta ja tarjota jopa enemmän oppimismahdollisuuksia kuin perinteinen luento-opetus. Verkko-opinnoissa käytössä olevan sähköisen oppimisalustan käyttäjälähtöisyydellä on vaikutusta verkko-opiskelijoiden motivaatioon ja saavutettuihin oppimistuloksiin.  Hyvä verkkoalusta on visuaalisesti miellyttävä ja helppokäyttöinen. Sen tulee mahdollistaa vuorovaikutus muiden käyttäjien kanssa ja tarjota innovatiivisia menetelmätyökaluja. Erilaiset oppistyylit on mahdollista huomioida tarjoamalla erilaisia tehtäviä ja tietolähteitä. Sähköinen oppimisalusta helpottaa opettajien ja opiskelijoiden yhteydenpitoa ja helpottaa esimerkiksi ennakkotehtävien antamista ennen uusia opintojaksoja. Myös ihmisten, joiden on haasteellista osallistua keskusteluun kasvotusten esimerkiksi ujouden takia, voi olla helpompi osallistua keskusteluun verkossa. (Amandu, Muliira, & Fronda, 2013).

Verkko-opetuksen toteuttaminen haastaa myös sen suunnittelijat ja opettajat oppimaan uusia menetelmiä ja pitämään näkökulmat tuoreina.  Verkko-opintojen ei tarvitse olla vain suorituksiin tähtäävää yksinpuurtamista vaan opiskelijat voivat omalla aktiivisuudellaan luoda yhdessä enemmän kuin opettaja pystyisi yksin antamaan. Uudet menetelmät voivat olla myös miellyttäviä kokemuksia: Miltä kuulostaa esimerkiksi luennon kuunteleminen podcastinä lenkkipolulla tai osallistuminen reaaliaikaiseen ja etäohjattuun pienryhmätyöskentelyyn virtuaalisissa huoneissa?  

Kirjoittaja:

Riitta Mieronkoski

ft, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

ritemi@utu.fi

Linkedin @Riitta Mieronkoski

Lähteet:

Amandu, G. M., Muliira, J. K., & Fronda, D. C. (2013). Using Moodle E-learning Platform to Foster Student Self-directed Learning: Experiences with Utilization of the Software in Undergraduate Nursing Courses in a Middle Eastern University. Procedia - Social and Behavioral Sciences, 93, 677–683. https://doi.org/10.1016/j.sbspro.2013.09.260

Karaman, S. (2011). Nurses’ perceptions of online continuing education. BMC Medical Education, 11(1). https://doi.org/10.1186/1472-6920-11-86

Sairaanhoitajien ja kätilöiden vuosi – 200 vuotta hoitotyön historiaa

Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut kuluvan vuoden sairaanhoitajien ja kätilöiden vuodeksi. Juhlavuosi on merkittävä kunnianosoitus kaikkia hoitotyötä tekeviä kohtaan ja erityisesti hoitotyön pioneerille Florence Nightingalelle, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200-vuotta.

Florence Nightingale – Lady with the lamp – oli hoitotieteen ensimmäinen teoreetikko, jonka ympäristöteoriaan (Environmental theory) moderni hoitotyö ja hoitotiede pohjautuvat. Nightingalen teorian keskeiset käsitteet: potilas, terveys, ympäristö ja hoitotyö ovat tänä päivänäkin hoitotyön ja hoitotieteen peruspilareita. Lisäksi Nightingale näki hoitotyössä tieteen ja taiteen elementtejä, ja yksi hänen kuuluisimmista sitaateistaan kuuluukin: ”Nursing is an art”. Erityisesti ympäristö ja sen merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille kiinnosti Nightingalea. Nightingale piti puhtautta tärkeänä osana sairauksista ja vammoista toipumisessa. Nightingalen väitetään ohjeistaneen jopa aikansa kirurgeja parempaan käsihygieniaan infektioiden ehkäisemiseksi. Lisäksi Nightingale piti tärkeänä hoidon kokonaisvaltaisuutta sekä potilaiden henkistä hyvinvointia.

Florence Nightingalea on sekä kiitelty että kritisoitu. Kritiikkiä Nightingale on saanut muun muassa hoitotyön kutsumuksellisuudesta ja hierarkkisuudesta, joita ei enää ihannoida tämän päivän terveydenhuollossa, mutta jotka edelleen vaikuttavat vahvasti terveydenhuollon toimintaan, päätöksiin ja palkkoihin. Toisaalta Nightingale voidaan nähdä myös feministisenä ja aikaansa edellä eläneenä henkilönä, jonka ansiosta hoitotyöstä luotiin kunniallinen ja arvostettu ammatti. Nightingale rikkoi aikansa yhteiskuntanormeja kouluttautumalla sairaanhoitajan ammattiin, mitä ei nähty sopivaksi ylemmän sosiaaliluokan naiselle 1800-luvulla. Lisäksi Nightingale loi perustan sairaanhoitajien koulutukselle. 

Kuva: Emilia Kielo (Florence Nightingale museo, Lontoo)

Sairaanhoitajien ja kätilöiden juhlavuosi on saanut jo tässä vaiheessa vuotta paljon näkyvyyttä. Muun muassa arvostettu lääketieteen lehti The Lancet julisti julkaisevansa tänä vuonna oman numeron pelkästään hoitotieteellisiä tutkimuksia varten. Lisäksi hoitotyöstä ja sen tärkeydestä on kirjoitettu ja kampanjoitu paljon eri medioissa. Arvostusta lisäävät myös pienet teot. Esimerkiksi Lontoon Florence Nightingale -museossa järjestetään kierroksia koululaisryhmille, missä kerrotaan hoitotyön historiasta ja Nightingalesta lapsille. Lisäksi museo tarjoaa oppimateriaaleja hoitoyöstä ja terveydenhuollosta kouluille. Hoitotyön tunnettavuuden lisääminen nostaa myös sen arvostusta, ja tällaisilla pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys tulevaisuudessa. 

Nightingalen perinnöllä on siis edelleen vahva asema tämän päivän hoitotyössä ja hoitotyön tutkimuksessa. Ajat ja terveydenhuolto ovat kuitenkin muuttuneet, eikä hoitotyötä tulee enää nähdä pelkästään kutsumuksena. Hoitotyö on kehittynyt moninaistunut, mutta tietyt perusperiaatteet pätevät edelleenkin, eikä niitä tulisi unohtaa. Toivottavasti arvostus näkyy tänä vuonna ja tulevaisuudessa myös käytännön tasolla, kuten hoitotyöntekijöiden palkoissa ja hoitotieteellisen tutkimuksen rahoituksessa.

Hyvää sairaanhoitajien ja kätilöiden vuotta 2020!

Kirjoittajan tiedot:

Emilia Kielo
Sh, TtM, tohtorikoulutettava: Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Hoitotyön lehtori: Yrkeshögskolan Arcada

Lähteet:
Nightingale F. 1969. Notes on Nursing. What it is, and what it is not. Dover Publications, Inc. New York. (alkuperäinen julkaisu vuonna 1859) Hegge M. 2013. Nightingale’s Environmental Theory. Nursing Science Quarterly, 26(3), 211219. 

Libster MM. 2008. Nursing Environmental Theory in Historical Context. Holistic Nursing Practice, 22(3), 160–170. 

WHO. 2020. Year of the Nurse and the Midwife 2020. Saatavilla: https://www.who.int/campaigns/year-of-the-nurse-and-the-midwife-2020 Viitattu 10.1.2020.

Tiede, tieto ja Wuhanin virus

Nykyisin tietoa on tarjolla. On oikeaa tietoa ja vähemmän oikeaa, jonka pohjana on usein uskomukset, huhut ja jopa pelot. Juhani Knuuti, turkulainen lääkäri ja professori, on tehnyt paljon työtä bloggaamalla lääketieteen alueelta esitettyjen väärin väittämien korjaamiseksi. Knuutin vaikutuksesta aloitettiin uuden, koulutusohjelman rakentaminen lääketieteen opetuksessa ja opiskelijat perustivat Vastalääke -ryhmän antamaan oikeaa tietoa, tutkittua tietoa uskomustiedon tilalle. Knuuti on saanut paljon positiivista huomiota. Hän on saanut Duodecimin tiedottajapalkinnon ja myös terveystoimittajat ovat palkinneet hänet. 

Näinä aikoina on aika vaikea olla kirjoittamatta Wuhanista alkaneesta koronaviruksen leviämisestä. Tietoa on tullut paljon ja tieto myös muuttuu nopeaan tahtiin. Erilaisia ajatuksia on tullut työssäni Wuhaniin liittyvän oikean tiedon välittäjänä ja suojautumiskouluttajana.

Uuden vuoden aattona Kiinan valtio ilmoitti WHO:lle uudenlaisen, mahdollisesti vaarallisen maailmalla terveysuhan aiheuttavan hengitysinfektion leviämisestä Wuhanin kaupungissa Kiinassa. Tieto levisi ympäri maailmaa ja nopeasti olikin tiedossa, että kyseessä koronavirus. Virus on lepakoista lähtöisin oleva geneettisesti SARSia muistuttava ihmiselle uusi virus. Alkuun epäiltiin, että epidemian lähteenä olisi Wuhanin kaupungissa oleva tori, jossa myydään erilaisia merenelämiä ja eläviäkin eläimiä. Kyseinen koronavirus pystyttiin löytämään tältä torilta. Tällä hetkellä ei tiedetä, onko tori kuitenkaan varsinaisesti epidemian lähde vai ovatko viruksen saaneet henkilöt vain käyneet siellä.

Tätä juttua kirjoittaessani sairastuneita on noin 14 000. Sairastuneet ovat pääasiassa Kiinassa, mutta yksittäisiä tapauksia on ympäri maailmaa. Tiedetään, että virus kykenee tarttumaan paitsi eläimestä ihmiseen, josta tämä on saanut alkunsa, myös ihmisestä toiseen. Viruksella on siis mahdollisuus maailman valloitukseen. Ja tämä herättää myös pelkoa.

Wuhanin epidemian alusta on kulunut ilmeisesti noin kaksi kuukautta ja monet asiat ovat vielä epäselviä ja päivittäin tilanteet muuttuvat. Mutta meillä on myös jo paljon tutkittua tietoa.

Kiinassa kyettiin eristämään jo 7.1.2020 2019-nCoV (ns Wuhan koronavirus). Geneettinen tieto uudesta viruksesta oli WHO:lla käytössä jo 12.1. 2020. Tämä mahdollisti laboratorioiden ympäri maailmaa kehittämään diagnostisen testin uudelle virukselle. Näin myös täällä meillä Suomessa on HUSissa ja THL:ssä olemassa testi viruksen toteamiseksi.

Testauksen lisäksi Suomessakin on sairaaloissa aloitettu valmistautuminen mahdollisten oireisten kohtaamiseen terveydenhuollossa. WHO:n, amerikkalaisen CDC:n, eurooppalaisen ECDC:n ja Suomen THL:n välittämän asiallisen tiedon avulla olemme valmiina huolehtimaan potilaiden ja myös terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuudesta varustautumalla, ohjeistamalla ja kouluttamalla.

Meille tulvii oikean tiedon lisäksi monenlaista muutakin tietoa. Toiminnan pohjana tulee kuitenkin olla tutkittu tieto, jota Wuhanin tapauksessa on saatu uskomattoman nopeasti jopa tieteellisiin julkaisuihin. Laadukkaissa tiedelehdissä on jo kolme artikkelia kyseisestä Wuhanin koronaviruksesta. Tiedeyhteisöt tekevät kansainvälisesti yhteistyötä ja annetun tiedon välityksellä tehdään päätökset asianmukaisista toimista.

Oikean, tutkitun tieteellisen tiedon avulla voimme järjestää ajatuksemme. Keskittyä Wuhaninkin kohdalla miettimään, mitkä oikeasti ovat tartuntareitit, mitkä ovat siitä johdetut suojautumiskeinot ja ennen muuta, miten itse toimimme. Emme toimi virheellisen tiedon ja pelkojen perusteella. Emme myöskään levitä virheellistä tietoa, emme levitä oletuksia, jotka nopeasti saavat siivet. Wuhanin kohdalla tutkitun tiedon lisääntyessä, ohjeet ja toimintatavat voivat myös muuttua. Tieto ei ole enää pysyvää, se voi muuttua nopeastikin ja se mahdollisesti vaikeuttaa kykyämme toimia. Kansainvälinen yhteistyö antaa meillä kuitenkin koko ajan parhaan mahdollisen tiedon ja meillä on eri terveysjärjestöjen kautta mahdollista helppo löytää sitä. 

Wuhanin korona -virus on tämän hetkisen tiedon mukaan hallittavissa oleva hengitystieinfektio, johon useat ovat sairastuneet ja varmasti tulevat sairastumaan. Se ei ole vielä tiedossa, että tuleeko tänne länsimaihin runsaasti sairastumisia, mutta tieteellisen tutkimuksen ja oikean tiedon avulla meillä on oikeat keinot ehkäistä tartuntoja. 

Kirsi Terho, TtM, hygieniahoitaja, 

tohtoriopiskelija TY hoitotieteen laitos

kmterh@utu.fi