”Tiedän paikan kamalan..” Mikä neuvoksi kun hammashoito jännittää lasta?

Tieto tulevasta hammashoitokäynnistä lienee harvalle ihmiselle kovin mieluinen. Neilikkaöljyn pistävä haju ja hoitohuoneesta kantautuva turbiiniporan vihellys aiheuttaa monissa kylmiä väreitä jo lapsuudesta alkaen. Toisaalta vanhasta kansansävelestä tehty väännös kouluhammashoitoa irvailevine sanoituksineen voi tuntua lähinnä huvittavalta, mikäli hammashoitopelon käsite on jäänyt itselle vieraaksi.

Lasten hammashoitopelkoa käsitteleviä tutkimuksia on pelkästään viimeisten kymmenen vuoden aikana kertynyt valtava määrä. Lasten kokeman pelon on epäilty johtuvan mm. poikkeuksellisen tiiviistä lapsi-vanhempi-suhteesta (Rowsell ym. 2016), aikuiselta lapselle välittyvästä mallioppimisesta ja kulttuurisista tekijöistä (Seligman ym. 2017). Lapsen hammashoitotapahtuman on havaittu aiheuttavan myös läsnäolevissa vanhemmissa ahdistusta, millä voi puolestaan olla vaikutusta lapsen hoidon aikana kokemaan stressiin ja ahdistuneisuuteen (Tanaka ym. 2016).

Hammashoitopelosta puhuttaessa on tärkeää muistaa, että pelosta ei ole pakko kärsiä vaan sitä voidaan nykyään sekä hoitaa että ennaltaehkäistä jo lapsuusiässä. Hammashoitopelon hoito ja ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä hammashoitopelon on havaittu selittävän mm. hammashoidon välttelyä sitä kautta heikompaa suun terveyttä (Seligman ym. 2017). Hammashoitopelon lievittämisessä käytettyjä keinoja ovat mm. siedätyshoitomainen totuttelu, jossa pelkopotilasta totutetaan vähitellen hoitoon helpoista, lyhytkestoisista toimenpiteistä, kuten suupeilillä hampaiden tutkimisesta, aloittamalla. Siedätyshoidon ohella myös toimenpiteiden selostamisesta voi olla apua pelkopotilaalle. (Roberts ym. 2010.)  

Lasten kohdalla esimerkiksi sadut ovat perinteinen keino valmistautua tulevaan hammashoitokäyntiin kotona. Hammashoitoa käsittelevän sadun seuraamisella voi olla lapselle positiivisia vaikutuksia aina hammashoitolakäynnille asti – voidaanhan kirja ottaa puheeksi vastaanotolle tultaessa ennen suuhun kurkkaamista. Sinänsä jännittävää tilannetta voi kummasti helpottaa, kun alkuun hiukan muistellaan vaikka mitä Miina ja Manu hammaslääkärissä tekivät ja kummalta se maitohammas irtosikaan.

Lähteet:

Roberts, J. F., Curzon, M. E. J., Koch, G., & Martens, L. C. (2010). Behaviour management techniques in paediatric dentistry. European Archives of Paediatric Dentistry, 11(4), 166-174.

Rowsell, M., Doyle, S., & Francis, S. E. (2016). The role of BIS sensitivity in the relationship between family enmeshment and child anxiety. Journal of Child and Family Studies, 25(8), 2585-2596.

Seligman, L. D., Hovey, J. D., Chacon, K., & Ollendick, T. H. (2017). Dental anxiety: An understudied problem in youth. Clinical psychology review, 55, 25-40.

Tanaka, S., Uehara, N., Tsuchihashi, N., & Sugimoto, K. (2016). Emotional relationships between child patients and their mothers during dental treatments. Journal of Dental Sciences, 11(3), 287-292.

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi