tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tervessi Tampereelt


Kesäkuussa järjestettiin kolmastoista kansallinen hoitotieteellinen konferenssi Tampereella. Teemana oli “perhe, yhteiskunta ja hoitotiede” mikä luontevasti sopii Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimusprofiiliin. Konferenssiin osallistui yli 400 tutkijaa, opettajaa, opiskelijaa tai muuten hoitotieteestä kiinnostunutta henkilöä ympäri Suomen. Kansallisen konferenssin parasta antia onkin esitysten lisäksi monien vanhojen ja uusien tuttujen kanssa verkostoituminen. Tampere-talo tarjosi hulppean ja tyylikkään ympäristön konferenssille. Ajoittain jopa liiankin hulppean, sillä ison salin käyttö rinnakkaissessioissa oli hieman liioiteltua, kun yli 1800 henkilölle mitoitettua salia käytti muutama kymmenen konferenssiosallistujaa. Kuitenkin kaikki järjestelyt toimivat moitteetta, mistä kiitos aktiiviselle ja reippaalle konferenssitiimille! 

Rinnakkaisesityksiä riitti jokaiseen makuun. Itse olin erityisen iloinen siitä, että aiheelle ”vauvan syntyminen perheeseen” oli omistettu kokonainen sessio ja monet esitykset käsittelivät myös imetystä. Imetysohjauksen kehittäminen kiinnostaa monissa synnytyssairaaloissa ja pitkäjänteistä työtä tarvitaan, koska tunnetusti asenteiden ja toimintatapojen muutosprosessit ovat hitaita. Erityisen mielenkiintoinen oli myös professori Katri Vehviläinen-Julkusen esittämä kansainvälinen tutkimushanke, jossa pyritään lisäämään alatiesynnytysten osuutta keisarileikkauksen jälkeen. Alatiesynnytys keisarileikkauksen jälkeen on monissa tapauksissa mahdollista, mutta käytännöt vaihtelevat eikä yhtenäistä hoitolinjaa ole. Keisarileikkausten määrä on maailmanlaajuisesti kasvamassa, joskin osuudet vaihtelevat suuresti maittain. Suomessa keisarileikkausten osuus on noin 17 %, kun se esimerkiksi Italiassa ja Yhdysvalloissa on reilusti yli 30 %. Keisarileikkausten merkittävästi suuremmista riskeistä alatiesynnytyksiin nähden tarkastettiin äskettäin myös väitöstutkimus Turun yliopistossa.

Tässä vain pieni kurkistus konferenssin antiin, mutta esitysten monipuolisuudesta ja aiheiden kirjosta päätellen hoitotiede voi Suomessa hyvin. Kansallisia konferensseja järjestetään kahden vuoden välein yhteistyössä Hoitotieteiden tutkimusseura HTTS ry:n ja vuorotellen jokaisen hoitotiedettä tutkivan ja opettavan yliopiston kanssa. Seuraavaksi (28.–29. syyskuuta 2016) vuorossa on Turun yliopisto, jolloin nähdään entistäkin vahvempi ja vapaampi hoitotiede.

Kyl maar sääki tules sillo!


Kirjoittajan tiedot:
Hannakaisa Niela-Vilén
kätilö, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen tohtoriohjelma ja hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti