tiistai 16. helmikuuta 2016

Parannusta kivun arviointiin, hoitoon ja kirjaamiseen tarvitaan

Katsaustutkimuksen perusteella leikkauksen jälkeistä kipua, kivun arviointia ja hoitoa kirjataan huonosti. Näin ollen ei voida tietää, kuinka potilaiden kipua on hoidettu. Toki, kun tutkitaan kirjauksia, tulee aina muistaa, että todennäköisesti potilaat ovat saaneet parempaa hoitoa kun kirjausten perusteella olisi pääteltävissä. Kuitenkin kirjaaminen oli tutkimuksissa niin huonoa, että jopa yli 80 % kivun kirjauksista on epätyydyttävällä tasolla. Lisäksi puolissa potilasasiakirjoista ei ole kirjattu kivun arviointia ollenkaan, edes ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä, jolloin leikkauksen jälkeinen kipu yleensä on voimakkaimmillaan.
 
Puutteellinen kirjaaminen huonontaa hoidon jatkuvuutta, se estää tehokkaan tiedonvaihdon hoitohenkilökunnan välillä ja potilasturvallisuus vaarantuu. Hoitotyössä ei voida luottaa vain suulliseen raportointiin useastakin syystä. Ensinnäkin kuullusta informaatiosta pystytään palauttamaan muistiin vain alle 30 %. Tämä on aivan liian vähän, kun kyseessä ovat elintärkeät tiedot potilaan voinnista ja hoidosta. Siksi on tärkeää kirjata ylös kaikki tiedot, joita seuraavaan työvuoroon tuleva hoitaja potilaan hoidosta tarvitsee. Lisäksi vain huolellisella kirjaamisella hoitaja voi varmistaa oman oikeusturvansa. ”Kaikki mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty.” Eli kun hoitaja kirjaa huolellisesti ylös tekemänsä huomiot ja hoitotoimenpiteet, hän voi myös myöhemmin todistaa näin tehneensä. Lisäksi laki velvoittaa kirjaamaan. Parannusta kivun kirjaamiseen on tutkimusten mukaan saatu aikaan niin uusilla kivun arvioinnin mittareilla kuin myös säännöllisellä hoitajien koulutuksella.
 
Katsaustutkimuksessa todetaan myös, että kivun arviointi ja hoito ovat puutteellisia Hoitajat saattavat arvioida potilaan kipua lievemmäksi kuin potilaat itse, eivätkä he anna potilaalle niin paljoa kipulääkkeitä kuin lääkemääräysten mukaan olisi mahdollista antaa. Syinä puutteelliselle kivunhoidolle arvellaan olevan esimerkiksi hoitajien uskomukset ja asenteet sekä omaa osaamista kohtaan kuin myös kivun arviointia ja hoitoa kohtaan. Hoitajat saattavat esimerkiksi pelätä vahvojen kipulääkkeiden haittavaikutuksia tai he eivät ymmärretä kivun yksilöllisyyttä. Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että hoitajilla saattaa olla epärealistinen käsitys omasta osaamisestaan kivun arvioinnin ja kirjaamisen osalta. He uskovat arvioivansa ja kirjaavansa kipua laatuvaatimusten mukaisesti, mutta todellisuudessa alle 10 % kivun arvioinnin kirjaamisesta tapahtuu olemassa olevien suositusten mukaisesti. Myös potilaalla voi olla huoli liiallisesta lääkkeen käytöstä tai hän ei osaa tai halua ilmaista kipuaan. Näihin voidaan vaikuttaa hoitajien säännöllisellä koulutuksella ja hyvin suunnitellulla potilaan preoperatiivisella ohjauksella. Kun potilaat ymmärtävät kivunhoidon tärkeyden toipumista edistävänä tekijänä, he ovat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon ja siihen, miten hoitohenkilökunta suhtautuu heidän kipuunsa. He uskovat, että hoitohenkilökunta tekee parhaansa heidän kivunhoitonsa eteen. Preoperatiivinen ohjaus ja kivunhoito tulee aina suunnitella huolellisesti, koska kipuodotuksiin ja kivun kokemiseen voidaan vaikuttaa informaatiolla, jota potilaalle ennen leikkausta annetaan. Aina tulee ottaa huomioon potilaan kipuhistoria, aiemmat kipukokemukset sekä potilaan yksilölliset tarpeet ja toiveet kivunhoidon suhteen.

 
Säännöllinen koulutus sekä selkeät yhteneväiset ohjeistukset kivun arviointiin, hoitoon ja kirjaamiseen ovat siis ratkaisevassa asemassa hoidon laadun parantamisessa. Yksityiskohtainen ohjaus auttaa kirjaamaan kattavammin ja selkeämmin. Kivun arviointi, hoito ja kirjaaminen nopeutuvat, jolloin hoitajien työtaakka pienenee. Kun ohjeistukset ovat selkeät; mitä tulee tehdä ja milloin ja mitä kirjata, säästyy hoitajien työaikaa asioiden pohtimisen ja monimutkaisen kirjaamisen sijaan potilaan hoitoon. Kivun hoitotyön ja kirjaamisen ohjeistusten tulee aina perustua viimeisimpään tutkimustietoon ja niiden tuominen käytännön hoitotyöhön tulee suunnitella ja toteuttaa systemaattisesti.
 

Kirjoittajan tiedot:
Kristiina Heikkilä
Sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
kemheik@utu.fi

 
Lähde:
Heikkilä K, Peltonen L-M, Salanterä S. 2016. Postoperative pain documentation in a hospital setting: A topical reveiw. Scandinavian Journal of Pain 11:77–89.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti