Sain loistavan
mahdollisuuden viettää neljän kuukauden opintovapaan varsinaisesta työstäni ja
keskittyä jatko-opintoihini täysipäiväisesti. Vietimme perheeni kanssa nämä 4
kuukautta Englannissa, Sevenoaksissa. Englantiin lähtiessäni asetin
tavoitteekseni tutustua paikalliseen terveydenhuoltojärjestelmään,
mahdollisuuksien mukaan vierailla eri sairaaloissa ja tehdä opiskelijan
päätyötä eli tutkia ja kirjoittaa! Kaikki tavoitteeni toteutuivat
moninkertaisesti! Vierailin kolmessa eri sairaalassa tutustuen sairaalan
tiloihin ja toimintaan, henkilöstöresurssien johtamisen näkökulmasta. Lisäksi
mielenkiinnon kohteenani oli kuulla kokemuksia uusien sairaaloiden toiminnasta,
koska Turkuun rakennettavassa T3-uudisrakennuksessa tulee toimimaan mm. lasten ja nuorten sairauksien hoidon kokonaisuus,
jossa työskentelen.
Royal Derby Hospital (NHS) avattiin uusiin tiloihin 2010 tuottamaan erikoissairaanhoidon palveluja, noin
600 000 asukkaan väestöpohjalle. Suurimman osan vierailuajastani käytin keskusteluihin hoitohenkilökunnan resursoinnista.
Derbyssä oli käytössä pieni varahenkilöstö ja lainavuorot, joissa
hoitohenkilökunta siirtyy tarvittaessa toiseen yksikköön tekemään työvuoronsa.
Toiminta on osa arkea; työntekijät allekirjoittavat työsuhteen alkaessa
työsopimuksen, jossa he sitoutuvat työskentelemään oman yksikkönsä lisäksi
vähintään kahdessa muussa yksikössä. Henkilöstöresurssit ja vuodepaikat eli
kuormitus tarkistetaan työvuoroittain sairaalan sisäisellä järjestelmällä. Uuden
sairaalarakentamisen näkökulmasta, Derbyn kokemuksen mukaan, yhden hengen
huoneet vaatisivat huomattavasti enemmän hoitohenkilökuntaa, kuin mitä heillä
on käytössään lastensairaanhoidossa. Muutos suuremmista
potilashuoneista pienempiin on siis ollut haastava ja vaatii yhä tarkempaa
henkilöstöresurssien seurantaa.
The Royal Alex Children’s Hospital Brightonissa sijaitsi upealla paikalla meren äärellä. Sairaalan
päivystyspoliklinikalla hoidetaan noin 32 000 potilasta vuodessa.
Päivystyspoliklinikan tilat olivat jaettu kolmeen eri osa-alueeseen; Triage eli
hoidonarviointi ja ei kiireellinen odotus, toimenpidealue ja seuranta.
Mainittakoon, että toimenpidehuoneessa ilokaasua käytettiin helpottamaan
pienempiäkin toimenpiteitä, kuten kanylointeja. Lapsille oli myös suuri
3D-televisio, jota saattoi katsella toimenpiteen ajan. Lastenpoliklinikalla
(ajanvaraus) toimi 15 lastenlääkärin vastaanotot. Heitä avusti kaksi-kolme
hoitajaa tarvittaessa, perinteinen lääkäri-hoitaja vastaanottomalli oli siis
purettu uuden sairaalan myötä. Kyseisenä päivänä poliklinikka oli hoitanut
hieman yli 100 potilasta. Vanhempien ilmoittauduttua poliklinikalle he saivat
mukaansa kutsulaitteen, joka mahdollisti poistumisen esimerkiksi
kahvilaan lapsensa kanssa odotusaikana.
 |
| Näkymä merelle, Brightonin lastensairaalasta |
Kotimatkalla vierailin
myös Saksassa, Hampurin yliopistollisen sairaalan (http://www.uke.de/) lasten klinikalla.
Kokonaisuudessaan sairaala on suuri, vuonna 2014 siellä hoidettiin yhteensä 382 854 potilasta,
vuodepaikkoja sairaalassa on 1 736. Lasten klinikka odottaa uusia
toimitiloja, jotka valmistuvat 2018. Tämän muutoksen yhteydessä heillä yhdistyy
lasten päivystyspoliklinikkaan erikoissairaanhoidon lisäksi
perusterveydenhuollon potilaat. Tavoitteena on
tehostaa poliklinikkatoimintaa (ajanvaraus) ja niiden henkilöstöresurssien
käyttöä sekä tarjota perheille mm. ilta- ja lauantai vastaanottoaikoja. Myös
saksassa varahenkilöstöä ja lainavuoroja käytettiin korvaamaan
äkillisiä hoitajaresurssien puutoksia. Saksassa jo työsopimukseen kirjoitetaan,
että työntekijä siirtyy esimiehen määräyksestä tarvittaessa tekemään työvuoronsa
toiseen yksikköön, käytäntö on osa arkea.
Englannissa viettämäni aika oli
kallisarvoista. Keskittyminen yhteen asiaan, keskeytymätön työskentelyrauha ja
uusien näkökulmien saaminen omaan työhönsä oli toiseen maahan muuttamiseen
liittyvän vaivan arvoinen! Sain tavata myös muita kansainvälisiä
vaihto-opiskelijoita, vieraillessani yliopistossa King College
London . Mahdollisuus verkostoitumiseen tulee hyödyttämään minua myös
tulevaisuudessa. Opintovapaani mahdollisti Turun
Yliopistosäätiön myöntämä apuraha.
Outi Tuominen
Sairaanhoitaja, TtM,
tohtorikoulutettava
Turun yliopisto,
hoitotieteen laitos
Kiva kuulla vierailuista muissa lastensairaaloissa! Erityisesti jäi mieleen tuo ilokaasun käyttö lasten pienissäkin toimenpiteissä. Suomessa en ole sellaisesta koskaan kuullut, mutta mikäli se tekee toimenpiteet lapsille vähemmän epämiellyttäviksi, kannatan lämpimästi! Oliko puhetta siitä, miten lapset tai vanhemmat tuon ilokaasun käytön kokevat? Entä jäikö mieleen mitään muita yksittäisiä hyviltä vaikuttavia käytäntöjä Suomeen tuotavaksi?
VastaaPoistaHei Johanna!
VastaaPoistaEmme valitettavasti ehtineet jutella ilkoaasuhoidosta perheen näkökulmasta. Lasten ja nuorten klinikalla on käytössä lasten päiväsairaalassa ilokaasu. Sitä käytetään enenevässä määrin pientoimenpiteissä. Esimerkiksi reumalasten nivelpistot on annetaan lähes kokonaan ilokaasussa anestesian sijaan. Tämä on lyhentänyt huomattavasti hoitoaikoja. Suppeammassa mittakaavassa ilokaasua on käytetty myös esim. pistospelkoisten lasten ja nuorten kanyloinnissa.
Englannissa hoitajilla ei ollut yksiköissä joissa vierailin, varsinaisia kanslioita. Työ- ja kirjaamistilat oli sijoitettu tasaisesti osastolle ns. avotiskeille. Näin hoitajat olivat perheiden ja lasten tavoitettavissa, näkyvyys toi turvaa myös yksinoleville lapsille. Tämän koettiin helpottavan lasten tarkkailua ja vähentävän mm. siirtymiseen liittyviä matkoja.
Yst. Outi Tuominen
Hei Johanna!
VastaaPoistaEmme valitettavasti ehtineet jutella ilkoaasuhoidosta perheen näkökulmasta. Lasten ja nuorten klinikalla on käytössä lasten päiväsairaalassa ilokaasu. Sitä käytetään enenevässä määrin pientoimenpiteissä. Esimerkiksi reumalasten nivelpistot on annetaan lähes kokonaan ilokaasussa anestesian sijaan. Tämä on lyhentänyt huomattavasti hoitoaikoja. Suppeammassa mittakaavassa ilokaasua on käytetty myös esim. pistospelkoisten lasten ja nuorten kanyloinnissa.
Englannissa hoitajilla ei ollut yksiköissä joissa vierailin, varsinaisia kanslioita. Työ- ja kirjaamistilat oli sijoitettu tasaisesti osastolle ns. avotiskeille. Näin hoitajat olivat perheiden ja lasten tavoitettavissa, näkyvyys toi turvaa myös yksinoleville lapsille. Tämän koettiin helpottavan lasten tarkkailua ja vähentävän mm. siirtymiseen liittyviä matkoja.
Yst. Outi Tuominen
Avotiskejä kai suunnitellaan Suomessakin ainakin joihinkin uusiin lastensairaaloihin. Itse kannattaisin harkintaa osaston muun rakenteen ja hoitokulttuurin huomioiden. Hoitokulttuurit kun voivat olla hyvin erilaisia sen suhteen, miten paljon perheen kanssa ollaan, kuten tässä bloggauksessani kerron: http://lastentahden.blogspot.fi/2014/03/perhekeskeisyys-lasten-hoitotyossa.html
VastaaPoistaSellaisella osastolla, jossa joka tapauksessa vietetään kaikki mahdollinen aika potilaiden kanssa ja jossa kirjaaminen on pitkää ja perusteellista, olisi varmasti tarpeen olla erillinen rauhallinen tila kirjallisille töille. Vai mitäs Outi ja blogin lukijat ajattelette?
Hei Johanna!
VastaaPoistaKyllä rauhallistakin tilaa tarvitaan ja pienessä mitakaavassa sitä oli myös sairaaloissa joihin tutustuin.
Uskallan silti väittää, että meidän tulisi karsia hukkaa kirjaamiseen kuluneesta ajasta; joskus kirjaamiseen käytetään jopa enemmän aikaa, kuin potilaan hoitamiseen. Nykyteknologian avulla osa kirjaamisesta voidaan siirtää myös potilaan viereen! Mutta ollaanko tähän valmiita? Mitä haasteita ja hyötyjä tästä olisi?
Otetaan kuvitteellinen tapaus, vaikka kirurgian osastolta. Potilas soittaa kelloa ja tarvitsee kipulääkettä.
Hoitaja kävelee huoneeseen, toteaa kivun ja lähtee hakemaan lääkettä kanslian kautta; pitää tarkistaa, mitä lääkettä viimeksi annettiin. Kirjauksista kävi ilmi, että lääke jota hoitaja aikoi antaa, onkin edellisessä vuorossa annettu, eikä uutta annosta voida vielä antaa.
Hoitaja kävelee takaisin potilaan luo ja kertoo, ettei voi antaa lääkettä vielä. Samalla hän varmistaa, että myös lääkkeettömiä kivunhoidon keinoja on kokeiltu. Keskustelun perusteella hoitaja päättää soittaa lääkärille eli kävelee pois potilashuoneesta kansliaan.
Lääkäri määrää uuden lääkkeen. Hoitaja kävelee lääkehuoneeseen ja valmistelee lääkkeen. Hoitaja kävelee potilaan luo antaa lääkkeen ja kävelee kansliaan, jossa kirjaa lääkkeen.
Noin 10 minuutin kuluttua hän kävelee potilaan luo ja arvio kivun ja onko lääke auttanut kipuun. Tämän jälkeen hän kävelee takaisin kansliaan ja kirjaa lääkkeen tehonneen. Onneksi hän ei unohtanut esimerkiksi kanyylin korkkia lääkehuoneeseen, jottei tullut ylimääräistä kävelyä :)
Jos kirjaaminen ja tietojen tarkistaminen tapahtuisi potilaan vierellä, olisi tästä hoidon osaprosessista saatu paljon nopeampi ja tehokkaampi. Tärkeää tämä on erityisesti silloin, kun hoitajalla on monta potilasta hoidettavanaan. Toki työympäristö ja hoidettava potilasryhmä vaikuttaa paljon kokonaisuuteen.
Yst. Outi
Varmasti hukkaa olisi tarpeen karsia. Mutta esimerkiksi kuvaamassasi tapauksessa avotiskistä ei olisi paljonkaan enemmän apua kuin perinteisestä kansliasta, sen sijaan liikuteltava läppäriyksikkö tai tabletti taskussa voisi hyödyttää.
VastaaPoistaItse katson asiaa lastenneurologisten osastojen näkökulmasta, joita niitäkn on toki monenlaisia. Silti tyypillisesti varsinkin kuntoutushoitotyötä tehtäessä siellä ei potilaiden luona vain käväistä potilashuoneessa, vaan lapsen ja/tai vanhempien kanssa ollaan ja kuljetaan kaiken aikaa (milloin lapsi ei ole muiden ammattilaisten luona - ja joskus silloinkin). Kirjaaminen on myös useimmiten hyvin erilaista kuin perinteisessä hoitotyössä. Yhdestä päivästä saatetaan kirjoittaa monta sivua tekstiä, johon liittyviä muistiinpanoja on päivän kuluessa kirjattu taskulapulle - mikäli on ollut mahdollista irrottaa silmät ja/tai kädet lapsesta niinkin pitkäksi hetkeksi.
Käytäntöjä ja hoitokulttuureja on siis todella monenlaisia, ja ne pitäisi ottaa osastojen suunnittelussa huomioon.