tiistai 12. syyskuuta 2017

Uudet sairaalat ja uudet toimintatavat?



Sairaaloiden uudisrakentaminen on arkea monelle sairaanhoitopiirille tänä päivänä. Rakennuskannan uudistumisen ohella organisaatioilla on ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa toimintamalleja sekä prosesseja. Yksi tärkeä osa toimintamallien tarkastelusta kohdistuu henkilöstöresurssien kohdistamiseen oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Uskallan sanoa aihetta tutkineena, että henkilöstöresurssien joustava käyttö terveydenhuoltoalalla on haasteellinen kohde etenkin, kun aiheeseen liitetään vielä toimintatapojen kokonaisvaltainen muutos.

Eräs hoitotyön esimies vastasi minulle heidän uusia tiloja kiertäessämme kysymykseeni: ”Miten muutto ja muutos vaikuttivat teidän toimintatapoihinne?”. Hetken hiljaisuus. ”Tapahtui ehkä se pahin eli ei mitään. Vanhat tavat siirtyivät uusien seinien sisälle. Yrittäkää te valmistautua paremmin”. Sama kysymys tutustuessani englannissa uuteen sairaalaan (Royal Derby Hospital, NHS). Ja vastaus: ”Älkää vaan rakentako yhden hengen huoneita, henkilöstö ei riitä mitenkään”. Ensimmäisen vastauksen osasin arvata, mutta toista jäin pohtimaan. Mikä tekee muutoksesta haastavan?

Nopean kirjallisuushaun perusteella tarvetta yhden hengen potilashuoneiden rakentamista muun muassa perustellaan sairaalainfektioiden estämisen näkökulmasta. Yhdenhengen huoneet estävät infektioiden leviämistä, joskin aihetta tulisi tutkia myös lisää. Yksityisyyden tarpeeseen viitataan erityisesti ikääntyneiden   ja saattohoitoon kohdistuneessa tutkimuksessa. Lasten ja nuorten kohdalta tutkimusta löytyy vähemmän, poissulkien vastasyntyneiden perhehuoneisiin liittyvä tutkimus. Yhden hengen huoneiden on todettu edistävän perhekeskeistä hoitoa myös vanhempien lasten kohdalla. Toisaalta perhekeskeisyydellä viitataan vanhempien vastuunottoon mm. lapsen perushoidosta eli roolituksesta, kuka vastaa mistäkin tehtävästä lapsen hoidossa. Aikuisten kohdalla useamman hengen potilashuoneiden on todettu tarjoavan turvallisuuden tunteen sekä potilaille että hoitajille ja miksipä tämä ei olisi yleistettävissä myös lapsiin ja nuoriin.

Henkilöstöresurssien käyttö uudessa toimintamallissa on haaste. Henkilökunnan näkökulmasta yhden hengen huoneet hankaloittavat potilaiden valvontaa ja henkilökunnan tiimityötä. Siirtymisen useamman potilaan huoneista yhden hengen huoneisiin on todettu tilapäisesti mm. lääkevirheiden lisääntymiseen, tämä tosin liittyy todennäköisemmin työtapojen muuttumiseen, kuin yhden hengen huoneisiin.

Miten hoitotyön esimiehenä valmistaudut tähän muutokseen? Potilasvalvontaa voidaan helpottaa edistyneellä tekniikalla, mutta lasten sairaanhoidossa se ei korvaa aikuista. Tiimityön koettu vaikeutuminen on merkittävä haaste, koska tällä viitataan myös koettuun työhyvinvointiin. Parityöskentely ja tiimityöskentely ovat hajanaisempia, kun potilaita ei enää sijoitella samaan huoneeseen. Ohjaatko pyytämään apua ja konsultaatiota kollegalta mobiiliappsilla vai luotko sujuvan tavan lyhyille neuvonpidoille työn lomassa? Miten opiskelijoita ohjataan ja uusia työntekijöitä? Hoitotyön esimiehen on merkittävä tehtävä valmistautumisessa tähän muutokseen.

Lasten ja nuorten klinikan kirurgisella vastuualueella Turussa, tehtiin T3-sairaalaan toiminnanmuutoksen tähtäävä uudistus; hoitajien kirjauspisteet sijoitettiin potilashuoneisiin. Perinteinen kanslia hajautettiin kahteen rauhallisemman kirjaamisen tilaan. Käytössä ei vielä ole mobiililaitteita kirjaamiseen, mutta jo merkittävä kulttuurin muutos on harjoitella kirjaamista ”potilaan vierellä”. Tulevaisuudessa potilashoitoon liittyvät työtehtävät, myös kirjaaminen, olisi suoritettava mahdollisimman pitkälle alusta loppuun samassa pisteessä. Ei ole aikaa eikä resursseja siirtyä erilliseen tilaan kirjaamaan potilaiden välillä. Eikä niitä perinteisiä kanslioita uuteen sairaalaan ole juurikaan edes suunniteltu.

Muutos oli haastava ja osin kipeäkin ratkaisu. Vanhoja tapoja toimia on vaikea muuttaa ja muutoksen hyötyä ei esimiehellä ole aina online osoittaa tai edes luvata. Tavoitteitakin on välillä vaikea kuvata, puhumattakaan sujuvasta informaatiosta. Kootusti, hoitajien tulee olla lähellä potilasta ja helposti saavutettavissa. Työtehtävät on keskittävä mahdollisimman pitkälle yhteen paikkaan. Muutoksen ja toimintatapojen kehittäminen on niin haastavaa, etten jättäisi sitä harjakaisiin mietittäväksi.

Hoitotyön esimiehille, mutta myös hoitotyöntekijöille mietittäväksi jätän myös sen, millä me julkisen palvelusektorin tuottajat kilpailemme SOTE-muutoksessa? Oma vastaukseni on laadukkaan, tehokkaan ja ajantasaisen hoidon lisäksi palvelukulttuurilla ja tässä meillä on vielä kehitettävää!

Outi Tuominen, sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 
ouantu@utu.fi
The latest Tweets from Outi Tuominen

Aiheesta kiinnostuneille, lähteitä kootusti aihealueittain:

Sairaalainfektiot:

Yksityisyys:

Potilaiden, perheiden ja/tai henkilökunnan näkökulma:

Sairaalalogistiikka:


1 kommentti:

  1. Kiitos herättävästä tekstistä. Aikalailla huimaa tämä vauhti ja mietityttää, osaako sitä lainkaan valmistautua muutokseen!

    VastaaPoista