Viime aikoina mediassa on käyty
ajoin kiivastakin keskustelua uuden alkoholilain tiimoilta. Keskusteluissa on korostunut sekä yksilönvapauteen että
kansanterveyteen pohjautuvien argumenttien vastakkainasettelu. Yhtälailla kuin alkoholin myös tupakan
ympärillä keskustelu on käynyt kiivaana. Tupakkalain holhoaviksi koetut tiukennukset
ovat kuumentaneet tunteita ja aiheuttaneet hämmennystä; eikö ihmisillä ole
oikeus valita, mitä kukin omalla terveydellään tekee? Onko yhteiskunnalla siten edes oikeutta
puuttua yksilöiden terveysvalintoihin, kuten tupakointiin?
Photo by Brian Kostiuk on Unsplash |
Yksilön oikeuksien ja vapauden
tarkastelu ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen kuin mitä edellä esitetty kysymyksenasettelu
antaa ymmärtää, sillä jo pelkästään vapautta voidaan tarkastella useasta eri
näkökulmasta. Passiivisen tupakoinnin haitat tunnistettiin jo 1980-luvulla ja
tupakansavulle altistumisen on useissa tutkimuksissa osoitettu aiheuttavan
samoja terveyshaittoja kuin itse tupakoinnin. Silti erityisesti lapset
altistuvat ympäristön tupakansavulle omasta tahdostaan riippumatta. Puhuttaessa
yksilönvapaudesta ja oikeudesta näkökulma muuttuukin tarkasteltaessa asiaa
savun keskellä bussipysäkillä seisovan tai rattaissa tupakoivien vanhempien
mukana kulkevan lapsen näkökulmasta. Eikö lapsilla ja muilla tahtomattaan
tupakansavulle altistuvilla ole yhtäläinen oikeus valita, mitä omallaan
terveydellään tekee?
Toisaalta taas vapaudesta ja
oikeuksista puhuttaessa toisena vastaparina on vastuu. Suomessa vastuun
tupakoinnista aiheutuvista kustannuksista kantaa yhteiskunta, sillä tupakoinnista
aiheutuvia terveydenhoitokuluja ja muita kuluja (mm. työpoissaolot ja
tulipalot) katetaan julkisin varoin. Tupakoinnista onkin arveltu aiheutuvan
yhteiskunnalle vuodessa kokonaisuudessaan noin 1,5 miljardin euron
taloudelliset menetykset.
Tähän liittyen aika ajoin
keskusteluun nouseekin näkökulma, tulisiko esim. potilaalle hoidosta annettavan
laskun suuruus tai muutoin hoidon saatavuuden määräytyä elintapojen, kuten
tupakoinnin, perusteella ja siten vierittää vastuuta terveysvalinnoista myös
yksilölle itselleen. Ongelmalliseksi tällaisen lähestymistavan tekee jo se,
että on hankala määrittää, milloin valinta tupakoinnista voidaan katsoa tietoiseksi,
riittävään tietoon ja ymmärrykseen pohjautuvaksi valinnaksi. Vielä
ongelmallisemmaksi asian tekee se, että yksilöiden terveydenlukutaidon
taso ja mahdollisuudet tiedon saamiseen, ymmärtämiseen ja käyttöön vaihtelevat
myös yksilöstä itsestään riippumattomista syistä. Yksinkertaisinta onkin
pitäytyä kaikille yhtäläisissä, terveysvalinnoista riippumattomasti saatavissa
olevissa terveyspalveluissa.
Carter ja kollegat (2011) ovat
esittäneet, että terveyden edistämistä tulee tarkastella kahdesta näkökulmasta.
Tarkastelussa tulee huomioida tutkimusnäyttö, joka tukee käytettävien
menetelmien vaikuttavuutta. Toisaalta taas valittujen toimien eettisyydelle
pitää antaa myös painoarvoa. Tämänkertainen blogikirjoitus oli pintaraapaisu
tupakoinnin vähentämiseksi tehtävien toimien eettisistä perusteista, jotka tukevat
tupakanvastaisia toimia niitä koskevan tutkimusnäytön ohella. Näihin pohjautuen
yhteiskunnalla on oikeus ja myös velvollisuus säädellä tupakan saatavuutta,
rajoittaa niiden käyttöä ja tarjota ohjausta tupakkaan liittyen.
Kirjoittajan tiedot:
Heidi Parisod
terveydenhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi
Katso myös aiemmat
blogikirjoitukseni aiheesta:
Käytetyt lähteet:
Carter SM, Rychetnik L, Lloyd B,
Kerridge IH, Baur L, Bauman A, Hooker C, Zask A. 2011. Evidence, Ethics, and Values: A Framework for
Health Promotion. American Journal of Public Health 101(3), 465-472.
Gilbert A, Cornuz J. 2003. Which are the most
effective and cost-effective interventions for tobacco control? WHO Regional
Office for Europe (Health Evidence Network report), Kööpenhamina. Saatavissa:
http://www.euro.who.int/document/e82993.pdf
Hoffman B. 2011. Is there a right to live an
unhealthy life? Teoksessa: Soini S. (Toim.). Public Health – ethical issues. Nordic
Council of Ministers, Kööpenhamina.
Resnik DB. 2007. Responsibility for health:
personal, social, and environmental. Journal of Medical Ethics 33(8), 444-445.
Vanker A, Gie RP, Zar HJ. 2017. The association between
environmental tobacco smoke exposure and childhood respiratory disease: a
review. Expert Review of Respiratory Medicine 11(8), 661-673.
Vähänen M. 2015. Tupakoinnin
yhteiskunnalliset kustannukset ja niiden arviointimenetelmät. Raportti 15/2015.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126796/URN_ISBN_978-952-302-503-5.pdf?sequence=1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.