Ajatuksia talven 2017–2018 tarttuvista taudeista

Olemme keskellä erilaisten hengitysinfektioiden aikaa. Influenssakausi on ollut Suomessa varsin epätyypillinen alkaen ensin yleisemmin B-influenssalla ja sitten vasta A-influenssalla. Kaiken lisäksi olemme saaneet vielä nauttia monista RSV-tapauksista. Influenssaan tärkein suojautumiskeino on rokote. Myös terveydenhuoltohenkilöstön kausi-influenssarokotteen ottaminen on herättänyt tänä vuonna erityisiä intohimoja uuden tartuntatautilain myötä. En lähde asiaa sen kummemmin nyt pohdiskelemaan, mutta totean vain, että terveydenhuollossa influenssarokote suojaa potilaita, työntekijää itseään ja hänen omaisiaan. Ja on turvallinen ottaa.

Tärkeimpinä menetelminä erilaisten hengitystieinfektioiden ehkäisyssä on lisäksi huolellinen käsihygienia, koska suurin osa viruksista leviää kosketustartuntana. Kotona käsien pesu vedellä ja saippualla. Erilaisissa hoitolaitoksissa käsihuuhteen käyttö. Kosketuksen lisäksi hengitystievirukset leviävät pisaroiden välityksellä. Nykykäsityksen mukaan tartunnanriski on oleellisesti pienentynyt noin 1,5 metrin päässä tartunnanlähteestä. Jos tämä etäällä pysyttely ei ole mahdollista kuten esimerkiksi terveydenhuollossa potilaita hoidettaessa, käytetään suu-nenäsuojusta ehkäisemään tartuntoja. Tartunnan ehkäisyn kannalta on myös oleellista, ettemme yskiessämme ja aivastaessamme levitä viruksia ympärillemme, vaan yskimme joko nenäliinaan tai kainaloomme. Käsiin yskiessämme saamme viruksia käsiimme, josta ne kosketuksemme välityksellä leviävät ympäristöön.

Erilaisten hengitystieinfektioiden lisäksi vatsatauti voi meidät yllättää nyt kevättalven aikaan. Usein aiheuttajana voi olla norovirus, joka on erittäin tarttuva. Noroviruksen aiheuttamien epidemioiden ehkäisy on vaikeaa paitsi viruksen tartuttavuuden, myös sen kestävyyden vuoksi. Ihmisen norovirusta ei ole mahdollista kokeellisesti kasvattaa, joka on tuonut norotutkimukselle oman haasteensa. Noroviruksesta tiedetään, että se kestää hyvin kuumaa, kylmää, kuivumista ja desinfektioaineita. Terveydenhuollossa tämä tulee huomioida mm. siksi, että alkoholihuuhteiden teho noroviruksen on alentunut (Tuladhar ym. 2015). Asiasta on useita tutkimuksia, jotka ovat osin keskenään ristiriitaisia (Sattar ym. 2011). Norovirus leviää kosketuksen välityksellä, mutta myös muita tartuntareittejä on epäilty epidemiologisten tutkimusten perusteella. Tutkimuksen mukaan epidemia-aikana norovirusta on voitu löytää paitsi potilashuoneista myös hoitajien tiloista. Viiden minuutin aikana henkilö pystyy sisään hengittämään 60 viruskopiota, joka pystyy jo aiheuttamaan taudin. (Bonifait ym. 2015), joten suojautuminen ainakin suu-nenäsuojuksella noron kohdalla olisi tartuntojen kannalta myös merkittävää.

Monen moista virusta on siis tarjolla. Vastikään uutisoitiin, että Listeria-bakteerin aiheuttamia tautitapauksia, jopa kuolemia, on ollut Suomessa aiempaa enemmän. Suomessa tehdään hienoa tarttuvien tautien seurantaa. Yhteisen eurooppalaisen tautikeskuksen avulla voitiin myös nämä kuitenkin suhteellisen pitkällä aikavälillä tulleiden listeriatapausten yhteys havaita ja selvittää. Tapausten taustalla löydettiin pakastemaissipakkaukset. Listeria on yleinen bakteeri ympäristössä. Ongelmana on se, että mikrobi kykenee elämään ja lisääntymään myös hapettomassa tilassa jääkaappilämpötilassa. Jos listeriaa pääsee elintarvikeketjuun, se kyllä tuhoutuu kuumennettaessa. Meille suomalaisille tärkeä juhlahetkiin kuuluva graavikala voi olla riski taudille alttiille ihmiselle kuten vanhukselle tai raskaana olevalle.

Kaikkia tarttuvia tauteja emme pysty ehkäisemään, mutta voimme omalla käytöksellämme minimoida tartunnan riskiä. Tuo aiemmin jo mainitsemani vanhanaikainen käsihygienia, yskimistottumuksemme ja itse asiassa monet muutkin jo todennäköisesti kotikasvatuksessamme opitut asiat ovat hyvä suoja, mutta tutkimusten avulla saamme lisääntyvästi tietoa tautien esiintyvyydestä ja tartuntatavoista ja voimme kohdentaa torjuntatoimemme entistä paremmin.

Kirsi Terho, esh, hygieniahoitaja, TtM, jatko-opiskelija TY
Kirsi.m.terho(at)gmail.com

Lähteet
Bonifait ym. Detection and quantification of airborne norovirus during outbreaks in healthcare facilities. Clin Infect Dis 2015; 1; 61:299-304.
Sattar ym. In vivo comparison of two human norovirus surrogates for testing ethanol-based handrubs: the mouse chasing the cat! PLos One 2011; 6:17340.
Tuladhar ym. Reducing viral contamination from finger pads: handwashing is more effective than alcohol-based hand disinfectants. J Hosp Infect 2015; 90:226-34.

Pitäisikö huolestua? -Leikki-ikäisten lasten riittämätön fyysinen aktiivisuus

Paljon on puhuttu murrosikäisten kasvavasta liikkumattomuudesta, mutta huolta aiheuttaa myös leikki-ikäisten lasten yhä kasvava liikkumattomuuden määrä! 

Tässä blogissa ajattelin syventyä leikki-ikäisten lasten fyysisen aktiivisuuteen lisää käymällä läpi mitä kansainvälinen tutkimusnäyttö kertoo leikki-ikäisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta ja miten vaikuttavia lasten fyysistä aktiivisuutta edistävät interventiot ovat olleet.

Saavuttavatko leikki-ikäiset lapset fyysiselle aktiivisuudelle asetetut tavoitteet?

Terveyttä ylläpitävälle ja edistävälle fyysiselle aktiivisuudelle on asetettu kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia. Suomessa liikuntasuositukset alle kouluikäisille lapsille  uudistuivat vuonna 2016 ja keskeisin muutos oli päivittäisen fyysisen aktiivisuuden tavoitemäärän lisääntyminen kahdesta kolmeen tuntiin. Tähän kolmeen tuntiin pitäisi mahtua vähintään yksi tunti vauhdikasta liikuntaa (esim. hippaleikit) ja kaksi tuntia kevyttä (esim. kävely) tai reipasta (esim. pyöräily) liikuntaa. Suositukset vaihtelevat hieman maittain, mutta pääasiassa muissakin maissa kolmen tunnin päivittäisen liikunnan määrä pätee.

Aiempi näyttö lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä on melko karua luettavaa, sillä niiden mukaan suurin osa leikki-ikäisistä lapsista (2-6v) ei saavuta fyysiselle aktiivisuudelle asetettuja tavoitteita. Suurin osa lasten päivittäisistä aktiviteeteista on hyvin kevyttä tai täysin liikkumatonta (esim. ruutuaika). 

Tarkempi skreenaus aiempiin tutkimuksiin, joissa lasten liikuntaa oli seurattu joko kiihtyvyysmittareilla tai havainnoimalla, tuo esiin liikkumattomuuden näytön luvuin. Kiihtyvyysmittareilla mitattuna suositukset vähintään tunnin vauhdikkaasta päivittäisestä liikunnasta toteutui 7 %:lla 4-5-vuotiaista lapsista (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008) ja 39 %:lla 5-vuotiaista lapsista (Brasholt ym. 2013). Suositukset kahden tunnin kevyestä tai reippaasta päivittäisestä liikunnasta toteutui 26 %:lla 4-5-vuotiaista lapsista (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008) ja 20 %:lla 3-vuotiaista lapsista (Soini ym. 2014). Havainnoimalla lasten liikunta-aktiivisuutta päiväkotiympäristössä havaittiin, että vain 3% 3-5-vuotiaiden lasten liikunnasta oli vauhdikasta ja peräti 80 % kului inaktiivisissa aktiviteeteissa. Pojat näyttivät olevan liikunnallisesti aktiivisempia kuin tytöt kaikissa tutkimuksissa. 

Vaikka tulokset vaihtelevat melko lailla eri tutkimusten välillä, on näyttö selkeä ja huolestuttava, sillä parhaimmillaankin keskimäärin vain joka kolmas leikki-ikäinen lapsi liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Aiemmat interventiot lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä

Tutkimusnäyttö aiemmista leikki-ikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisen interventioista on vähäistä. Suurin osa interventioista näyttäisi olleen toteutettu kouluympäristöissä. Muutamaan tutkimukseen voidaan kuitenkin tukeutua. Meta-analyysi aiemmista alle kouluikäisille lapsille tehdyistä interventioista osoitti, että interventioilla oli saavutettu vain vähäisiä tuloksia vauhdikkaan fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Parhaimmat tulokset liittyivät interventioihin, jotka oli toteutettu päiväkodeissa ja joissa pyrittiin lisäämään lasten vapaamuotoisten ulkoleikkien määrää. (Gordon ym. 2013.) Muutamat päiväkodeissa leikki-ikäisille lapsille (3-5v) kohdistetuista interventioista saavuttivat myös hyviä tuloksia, kuten opetukseen sisällytetty liikunta, joka lisäsi lasten päivittäistä vauhdikasta liikuntaa (Trost ym. 2008) ja päivittäisiä jumppatunteja sisältävä interventio, joka paransi lasten motorisia taitoja (Bellows ym. 2013). Päiväkodeissa toteutettujen interventioiden lisäksi, perhelähtöisillä interventioilla on oma merkityksensä, sillä vanhemmilla suuri vaikutus pienten (ja isompienkin) lastensa terveystottumuksiin. Perhelähtöisiin interventiohin liittyvä tutkimusnäyttö onkin pääsääntöisesti positiivista (Sääkslahti ym. 2004, Timperio ym. 2004, Salmon ym. 2007, O’Dwyer et al. 2012).

Otsikon kysymykseen vastatakseni: leikki-ikäisten lasten liikkumattomuus on huolestuttavaa! Asialle pitää tehdä jotain, ja jo paljon ennen kouluikää! Toimivia ratkaisuja tarvitaan niin kodeissa kuin varhaiskasvatuksenkin ympäristöissä. On hyvä tarkastella lasten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä ja pohtia ratkaisuja erityisesti niihin tekijöihin, joihin on mahdollista vaikuttaa. Vinkkejä lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen voi lukea myös täältä!

Kirjoittajan tiedot:

Anni Pakarinen

sairaanhoitaja, Terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

e-mail: anni.pakarinen@utu.fi

Research gate: https://www.researchgate.net/profile/Anni_Pakarinen

LinkedIN: https://fi.linkedin.com/in/anni-pakarinen-70a46782

Kirjoitus perustuu mm. seuraaviin lähteeseen:

Bellows, L. L., Davies, P. L., Anderson, J., & Kennedy, C. (2013). Effectiveness of a physical activity intervention for Head Start preschoolers: a randomized intervention study. American journal of occupational therapy, 67(1), 28-36.

Brasholt, M., Chawes, B., Kreiner-Møller, E., Vahlkvist, S., Sinding, M., & Bisgaard, H. (2013). Objective assessment of levels and patterns of physical activity in preschool children. Pediatric research, 74(3), 333.

Cardon, G. M., & De Bourdeaudhuij, I. M. (2008). Are preschool children active enough? Objectively measured physical activity levels. Research quarterly for exercise and sport, 79(3), 326-332.

Gordon, E. S., Tucker, P., Burke, S. M., & Carron, A. V. (2013). Effectiveness of physical activity interventions for preschoolers: a meta-analysis. Research Quarterly for Exercise and Sport, 84(3), 287-294.

Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä: varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 21, 2016

O’Dwyer, M. V., Fairclough, S. J., Knowles, Z., & Stratton, G. (2012). Effect of a family focused active play intervention on sedentary time and physical activity in preschool children. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 9(1), 117.

Salmon, J., Booth, M. L., Phongsavan, P., Murphy, N., & Timperio, A. (2007). Promoting physical activity participation among children and adolescents. Epidemiologic reviews, 29(1), 144-159.

Soini, A., Tammelin, T., Sääkslahti, A., Watt, A., Villberg, J., Kettunen, T., ... & Poskiparta, M. (2014). Seasonal and daily variation in physical activity among three-year-old Finnish preschool children. Early Child Development and Care, 184(4), 589-601.

Sääkslahti, A., Numminen, P., Salo, P., Tuominen, J., Helenius, H., & Välimäki, I. (2004). Effects of a three-year intervention on children’s physical activity from age 4 to 7. Pediatric Exercise Science, 16(2), 167-180.

Timperio, A., Salmon, J., & Ball, K. (2004). Evidence-based strategies to promote physical activity among children, adolescents and young adults: review and update. Journal of Science and Medicine in Sport, 7(1), 20-29.

Trost, S. G., Fees, B., & Dzewaltowski, D. (2008). Feasibility and efficacy of a “move and learn” physical activity curriculum in preschool children. Journal of Physical Activity and Health, 5(1), 88-103.

Musiikkia aivoilleni

Musiikki on monelle tärkeä osa arkipäivää. Tapaamme kuunnella lempimusiikkiamme esimerkiksi autolla ajaessa, lenkillä tai vaikkapa taustamusiikkina kotitöitä tehdessä. Lisäksi musiikki on monelle tärkeä harrastus esimerkiksi soittamisen, laulamisen tai konserttien muodossa. Samalla musiikki on myös tiedostamaton osa arkeamme. Usein emme kiinnitä siihen erityistä huomiota musiikin soidessa taustalla esimerkiksi kaupassa asioidessamme tai televisiomainosten yhteydessä.

Musiikilla on todettu olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia sekä aktiivisesti toteutettuna (Martin et al. 2018) että taustamusiikin muodossa (Iyendo 2016). Musiikkiterapialla on todettu olevan yhteys muun muassa alentuneeseen stressitasoon, ahdistukseen ja univaikeuksiin (Martin et al. 2018). Puolestaan rauhallinen taustamusiikki sairaalaympäristössä voi alentaa potilaan stressitasoa ja verenpainetta, onpa sen todettu olevan lisäksi yhteydessä hoitohenkilökunnankin hyvinvointiin (Iyendo 2016).

Sen lisäksi, että musiikki voi edistää terveyttä, on sillä todettu olevan yhteys myös aivojen kuntoutumisessa. Musiikkipohjaisia interventioita on tutkittu muun muassa aivoverenkiertohäiriö-, dementia-, Parkinsonin tauti-, epilepsia- ja multippeliskleroosipotilailla. Näiden potilasryhmien kohdalla musiikkipohjaisilla interventioilla voi olla positiivinen vaikutus esimerkiksi motoriseen toimintakykyyn, puheeseen ja kognitioon. (Sihvonen et al. 2017.)

Teknologian kehitys mahdollistaa uudenlaisten tutkimusmenetelmien käytön myös musiikin aivoja kuntouttavan vaikutuksen tutkimisessa. Muun muassa YLE uutisoi helmikuussa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa toteutettavasta neurologian professori Seppo Soinilan tutkimuksesta, jossa potilaat seurasivat virtuaalilaseilla striimattua pianokonserttoa. Kyseisessä tutkimuksessa keskitytään musiikin vaikuttavuuden tutkimiseen aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksessa. (YLE 2018.)

Myös kolmas sektori on ottanut musiikin kiinteäksi osaksi aivojen hyvinvointia. Vuonna 2017 vietettiin Aivoliiton 40-vuotisjuhlavuotta ja vuoden teemana oli aivot ja musiikki (Aivoliitto 2017). Juhlavuoden jälkeenkin musiikki säilyy Aivoliiton toiminnassa mukana, esimerkiksi musiikkitapahtumien muodossa (Aivoliitto 2018).

Tällä viikolla vietämme aivoviikkoa. Aivoviikolle mahtuu erilaista aivoihin liittyvää toimintaa, esimerkiksi aivojen terveyteen liittyviä luentotapahtumia, joissa järjestäjinä ovat muun muassa aiemmin mainitsemani Aivoliitto (Aivoliitto 2018) ja Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS 2018). Itse haastaisin aivoviikon nojalla jokaisen lukijan ajattelemaan omaa aivoterveyttään: miten huolehdimme siitä ja mitä voisimme vielä tehdä pitääksemme paremmin huolta aivoistamme, vaikka sitten lempimusiikkia kuunnellen. Ovathan aivot tunnetusti korvaamaton kovalevymme (Korvaamaton kovalevy 2018).

Kirjoittajan tiedot:

Sunna Rannikko

Th/sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

seeran@utu.fi

Lähteet:

Aivoliitto. 2018. Ajankohtaista Aivoliitossa. Saatavissa: www.aivoliitto.fi (viitattu 11.3.2018).

Aivoliitto. 2017. Aivoliitto 40 vuotta. Saatavissa: www.aivoliitto.fi (viitattu 11.3.2018).

Iyendo TO. 2016. Exploring the effect of sound and music on health in hospital settings: A narrative review. International journal of nursing studies, 63, (82 -100).

Korvaamaton kovalevy. 2018. Saatavissa: http://www.korvaamatonkovalevy.fi/ (viitattu 11.3.2018).

Martin L, Oepen R, Bauer K, Nottensteiner A, Mergheim K, Gruber H & Koch SC. 2018. Creative Arts Interventions for Stress Management and Prevention—A Systematic Review. Behavioral Sciences, 8(2), 1-18.

Sihvonen AJ, Särkämö T, Leo V, Tervaniemi M, Altenmüller E & Soinila S. 2017. Music-based interventions in neurological rehabilitation. The Lancet Neurology, 16(8), 648-660.

TYKS. 2018. Aivoviikko: Aivoterveys ja elintavat. Saatavissa: http://www.vsshp.fi (viitattu 11.3.2018).

YLE. 2018 Aivot kuntoutuvat musiikin voimalla – tutkimuksessa potilaat seuraavat konserttia virtuaalisesti. Saatavissa: www.yle.fi (viitattu 11.3.2018).

Kuva: geralt/Pixabay

Kohti väitöstä

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa tohtorikoulutettavan työstä. Nyt kun tohtorikoulutettavan työrupeamani on valmistumassa, on aika suunnata katse kohti väitöstä. Tässä blogissa kirjoitan siitä, mitä väitöskirjan valmistumisen ja väitöksen välillä tapahtuu. Kirjoitan jälleen terveystieteilijänä, kotiyliopistonani Turun yliopisto. Kuvaamani prosessi voi poiketa eri tieteenaloilla ja eri yliopistoissa.

Prosessi etenee jokseenkin näin, kun kyseessä on artikkeliväitöskirja. Kun väitöskirjan artikkeleista on riittävä määrä hyväksytty ja loputkin vähintään lähetetty lehteen, on aika viimeistellä väitöskirjan yhteenveto-osa. Yhteenvetoa (summary) on voinut kirjoittaa jo yhtä aikaa artikkelien ja tutkimuksen edetessä, mutta melko usein se jää kuitenkin viimeiseksi ponnistukseksi väitöskirjaprosessissa. Kun artikkelit ja väitöskirjan yhteenveto-osa on kasassa, kommentoivat ohjaaja(t) ja seurantaryhmän jäsenet kokonaisuutta. Kaikilta edellä mainituilta tulee olla kirjallinen puolto väitöskirjan esitarkastusprosessin aloittamisesta.

Esitarkastusprosessi käynnistyy, kun väitöslupa-anomus, ja tarvittavat liitteet on toimitettu tiedekuntaan. Välttämättömiin liitteisiin kuuluu muun muassa todistus käsikirjoituskokonaisuuden tarkastuksesta plagiaatintunnistusjärjestelmällä, päätös jatko-opintojen hyväksymisestä tohtorintutkintoon, selvitys yhteenveto-osan kuvista ja taulukoista sekä tarvittavat luvat niiden käyttöön, selvitys omasta osuudesta osajulkaisuissa sekä kirjallinen suostumus kaikilta kirjoittajilta liittää julkaisematon artikkelikäsikirjoitus väitöskirjaan.

Tiedekunnan tohtoritoimikunnan papereidenjättöpäiviä ja kokouksia on kerran kuukaudessa. On siis osattava tähdätä paperit valmiiksi sopivaa päivämäärää silmällä pitäen, koska muutoin päivänkin myöhässä palautetut paperit odottavat seuraavan kuun kokousta. Jos tohtoritoimikunta kokouksessaan myöntää esitarkastusluvan, lähtee väitöskirja kokonaisuudessaan nimetyille esitarkastajille tarkastettavaksi. Esitarkastajien lausunnot tulevat noin kahden kuukauden sisällä, jos hyvin käy. Joskus voi joutua odottamaan paljon kauemmin. Väitöspäivästä voi tässä vaiheessa jo keskustella ohjaajien kanssa, mutta merkata vasta lyijykynällä kalenteriin, koska varmaksi päivämäärän voi sopia vasta, kun esitarkastajien lausunnot ovat tohtoritoimikunnan ja johtokunnan pöydällä. Ennen tätä tohtorikoulutettava korjaa käsikirjoitusta esitarkastajien kommenttien perusteella niin kauan, kunnes esitarkastajat ovat valmiita puoltamaan väittelyluvan myöntämistä.

Jälleen siis tähdätään paperit sopivaan kokoukseen ja odotellaan päätöstä tohtoritoimikunnalta ja johtokunnalta. Kun tuo väittelylupa (voidaan puhua myös painatusluvasta) on saapunut, voi väitöspäivän vihdoin sopia. Vähintään vastaväittäjän, kustoksen ja väittelijän olisi hyvä saada päivämäärä sopimaan kalenteriin. Nyt on aika varmistaa myös väitöksen ja karonkan paikat, tehdä tarvittavat varaukset ja kirjoittaa kiitokset (varaa lähelle nenäliinoja).

Useilla laitoksilla ja tiedekunnilla on olemassa omat muistilistat ja ohjeet väittelijälle. Onneksi myös hoitotieteen laitoksella on omansa jatko-opiskelijoiden moodlessa. Muutamia tärkeitä tehtäviä mainitakseni, on tilattava isbn ym. numerot kirjastolta omalle väitöskirjalle, allekirjoitettava julkaisusopimus, sovittava painotalon kanssa väitöskirjan painamisesta, oikoluetteva vedoksia, ja jos uskaltaa, voi vielä kerran tarkistaa lähdeluettelon (siihen menee muuten yhden työpäivän verran aikaa, vaikka ei uskoisi!). Lisäksi varataan väitöskahvit (ennen ja jälkeen väitöksen), hoidetaan vastaväittäjän matkat ja majoitukset, valmistellaan kutsut sekä sovitaan karonkkapaikan kanssa juhlan järjestelyistä. Karonkka on vastaväittäjän juhla, joten hänen toiveitaan voi tiedustella, kunhan yhteydenpidosta on sovittu ohjaajan kanssa.

Kun väitöskirjat tulevat painosta, hoidetaan jakelu ja väitöksestä tiedottaminen tiedekunnan ja laitoksen ohjeiden mukaan. Samalla valmistellaan lectio praecursoria, viestintätiedote ja karonkan puheet, sekä hankitaan lahjat vastaväittäjälle, ohjaajille ja seurantaryhmälle. Sitten vielä kukat, kakut, kampaukset, plaseeraus, allergiat, menut, ohjelma, jatkot, mekko ja meikki.. onkohan kaikki nyt varmasti hoidettu? Siitä, kun omasta mielestä kirja oli ensimmäisen kerran "valmis", onkin yhtäkkiä kulunut yli puoli vuotta ennen kuin virallinen väitöspäivä koittaa.

Tohtorikoulutettava Hanna Miettinen Itä-Suomen yliopistosta kirjoitti Hovato:n (Hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto) blogissa viime kesänä siitä, mitä yhteistä on kirjoittaa väitöskirjan artikkeleita ja suunnitella häitä. Blogissa oli monta hyvää vinkkiä molempiin, ja nyt aionkin keskittyä listan viimeiseen: ” Promise yourself that you will enjoy the day, when it is official!”. 

Kirjoittajan tiedot:

Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi