Paljon on puhuttu murrosikäisten
kasvavasta liikkumattomuudesta,
mutta huolta aiheuttaa myös leikki-ikäisten lasten yhä kasvava liikkumattomuuden määrä!
Tässä blogissa ajattelin
syventyä leikki-ikäisten lasten fyysisen aktiivisuuteen lisää käymällä läpi mitä
kansainvälinen tutkimusnäyttö kertoo leikki-ikäisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta
ja miten vaikuttavia lasten fyysistä aktiivisuutta edistävät interventiot ovat
olleet.
Saavuttavatko leikki-ikäiset lapset
fyysiselle aktiivisuudelle asetetut tavoitteet?
Terveyttä ylläpitävälle ja
edistävälle fyysiselle aktiivisuudelle on asetettu kansainvälisiä ja
kansallisia suosituksia. Suomessa liikuntasuositukset alle kouluikäisille
lapsille uudistuivat vuonna 2016 ja keskeisin muutos oli päivittäisen fyysisen aktiivisuuden
tavoitemäärän lisääntyminen kahdesta kolmeen tuntiin. Tähän kolmeen tuntiin pitäisi
mahtua vähintään yksi tunti vauhdikasta liikuntaa (esim. hippaleikit) ja kaksi
tuntia kevyttä (esim. kävely) tai reipasta (esim. pyöräily) liikuntaa. Suositukset
vaihtelevat hieman maittain, mutta pääasiassa muissakin maissa kolmen tunnin
päivittäisen liikunnan määrä pätee.
Aiempi näyttö lasten fyysisen
aktiivisuuden määrästä on melko karua luettavaa, sillä niiden mukaan suurin osa
leikki-ikäisistä lapsista (2-6v) ei saavuta fyysiselle aktiivisuudelle
asetettuja tavoitteita. Suurin osa lasten päivittäisistä aktiviteeteista on
hyvin kevyttä tai täysin liikkumatonta (esim. ruutuaika).
Tarkempi skreenaus
aiempiin tutkimuksiin, joissa lasten liikuntaa oli seurattu joko kiihtyvyysmittareilla
tai havainnoimalla, tuo esiin liikkumattomuuden näytön luvuin. Kiihtyvyysmittareilla
mitattuna suositukset vähintään tunnin vauhdikkaasta päivittäisestä liikunnasta
toteutui 7 %:lla 4-5-vuotiaista lapsista (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008)
ja 39 %:lla 5-vuotiaista lapsista (Brasholt ym. 2013). Suositukset kahden
tunnin kevyestä tai reippaasta päivittäisestä liikunnasta toteutui 26 %:lla 4-5-vuotiaista
lapsista (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008) ja 20 %:lla 3-vuotiaista lapsista
(Soini ym. 2014). Havainnoimalla lasten liikunta-aktiivisuutta
päiväkotiympäristössä havaittiin, että vain 3% 3-5-vuotiaiden lasten
liikunnasta oli vauhdikasta ja peräti 80 % kului inaktiivisissa aktiviteeteissa.
Pojat näyttivät olevan liikunnallisesti aktiivisempia kuin tytöt kaikissa
tutkimuksissa.
Vaikka tulokset vaihtelevat melko lailla eri tutkimusten välillä,
on näyttö selkeä ja huolestuttava, sillä parhaimmillaankin keskimäärin vain
joka kolmas leikki-ikäinen lapsi liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.
Aiemmat interventiot lasten fyysisen aktiivisuuden
edistämisessä
Tutkimusnäyttö aiemmista leikki-ikäisten
lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisen interventioista on vähäistä. Suurin
osa interventioista näyttäisi olleen toteutettu kouluympäristöissä. Muutamaan
tutkimukseen voidaan kuitenkin tukeutua. Meta-analyysi aiemmista alle
kouluikäisille lapsille tehdyistä interventioista osoitti, että interventioilla
oli saavutettu vain vähäisiä tuloksia vauhdikkaan fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä.
Parhaimmat tulokset liittyivät interventioihin, jotka oli toteutettu
päiväkodeissa ja joissa pyrittiin lisäämään lasten vapaamuotoisten ulkoleikkien
määrää. (Gordon ym. 2013.) Muutamat päiväkodeissa leikki-ikäisille lapsille (3-5v) kohdistetuista
interventioista saavuttivat myös hyviä tuloksia, kuten opetukseen sisällytetty
liikunta, joka lisäsi lasten päivittäistä vauhdikasta liikuntaa (Trost ym.
2008) ja päivittäisiä jumppatunteja sisältävä interventio, joka paransi lasten
motorisia taitoja (Bellows ym. 2013). Päiväkodeissa toteutettujen interventioiden lisäksi, perhelähtöisillä interventioilla on oma merkityksensä, sillä vanhemmilla suuri vaikutus pienten (ja isompienkin) lastensa terveystottumuksiin. Perhelähtöisiin interventiohin liittyvä tutkimusnäyttö onkin pääsääntöisesti
positiivista (Sääkslahti ym. 2004, Timperio ym. 2004, Salmon ym. 2007, O’Dwyer
et al. 2012).
Otsikon kysymykseen
vastatakseni: leikki-ikäisten lasten
liikkumattomuus on huolestuttavaa! Asialle pitää tehdä jotain, ja jo paljon
ennen kouluikää! Toimivia ratkaisuja tarvitaan niin kodeissa kuin varhaiskasvatuksenkin
ympäristöissä. On hyvä tarkastella lasten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä
olevia tekijöitä ja pohtia ratkaisuja erityisesti niihin tekijöihin, joihin on mahdollista vaikuttaa. Vinkkejä
lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen voi lukea myös täältä!
Kirjoittajan
tiedot:
Anni
Pakarinen
sairaanhoitaja,
Terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava
Turun
yliopisto, hoitotieteen laitos
Kirjoitus
perustuu mm. seuraaviin lähteeseen:
Bellows, L. L., Davies, P. L.,
Anderson, J., & Kennedy, C. (2013). Effectiveness of a physical activity intervention
for Head Start preschoolers: a randomized intervention study. American journal
of occupational therapy, 67(1), 28-36.
Brasholt, M., Chawes, B.,
Kreiner-Møller, E., Vahlkvist, S., Sinding, M., & Bisgaard, H. (2013).
Objective assessment of levels and patterns of physical activity in preschool
children. Pediatric research, 74(3), 333.
Cardon, G. M., & De
Bourdeaudhuij, I. M. (2008). Are preschool children active enough? Objectively
measured physical activity levels. Research quarterly for exercise and sport,
79(3), 326-332.
Gordon, E. S., Tucker, P., Burke, S.
M., & Carron, A. V. (2013). Effectiveness of physical activity
interventions for preschoolers: a meta-analysis. Research Quarterly for
Exercise and Sport, 84(3), 287-294.
Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä: varhaisvuosien fyysisen
aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 21, 2016
O’Dwyer, M. V., Fairclough, S. J.,
Knowles, Z., & Stratton, G. (2012). Effect of a
family focused active play intervention on sedentary time and physical activity
in preschool children. International Journal of Behavioral Nutrition and
Physical Activity, 9(1), 117.
Salmon, J., Booth, M. L., Phongsavan, P., Murphy, N., &
Timperio, A. (2007). Promoting physical activity participation among children
and adolescents. Epidemiologic reviews, 29(1), 144-159.
Soini, A., Tammelin, T., Sääkslahti, A., Watt, A., Villberg,
J., Kettunen, T., ... & Poskiparta, M. (2014). Seasonal
and daily variation in physical activity among three-year-old Finnish preschool
children. Early Child Development and Care, 184(4), 589-601.
Sääkslahti, A., Numminen, P., Salo, P., Tuominen, J.,
Helenius, H., & Välimäki, I. (2004). Effects of a three-year intervention
on children’s physical activity from age 4 to 7. Pediatric Exercise
Science, 16(2), 167-180.
Timperio, A., Salmon, J., & Ball, K. (2004).
Evidence-based strategies to promote physical activity among children,
adolescents and young adults: review and update. Journal of Science and
Medicine in Sport, 7(1), 20-29.
Trost, S. G., Fees, B., & Dzewaltowski,
D. (2008). Feasibility and efficacy of a “move and learn” physical activity
curriculum in preschool children. Journal of Physical Activity and
Health, 5(1), 88-103.
Se, että "parhaimmat tulokset liittyivät interventioihin, jotka oli toteutettu päiväkodeissa ja joissa pyrittiin lisäämään lasten vapaamuotoisten ulkoleikkien määrää", ei yllätä mua yhtään. Lapsilla on luontainen tarve leikkiä, joten jos se mahdollistetaan lapsille, niin he kyllä itse liikkuvat runsaasti ilman ohjaamistakin. Kotioloissakin leikkiaikaan pitäisi panostaa - joko järjestää lapsille leikkikavereita tai mennä aikuisina itse mukaan leikkimään. Tai mieluiten sekä että :).
VastaaPoistaJa liioista kielloista pitäisi aikuisten rohjeta päästää irti. Tutkimuksissakin on havaittu, että aikuiset usein turhaan rajoittavat lasten leikkien varmuuden vuoksi, vaikkei vaaraa olisikaan(mm. Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen & Markus Laine artikkelissaan "Leikkien ajateltu – piirtäen tehty" kirjassa "Visuaaliset menetelmät lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa", löytyy pdf:nä netistä).
Hei Johanna,
VastaaPoistaJuurikin näin. Me aikuiset olemme lasten liikunnan mahdollistajia. Vanhempien rooli on erityisen merkityksellinen liikunnallisen mallin tarjoajana ja "liikuntakaverina". Tutkimus tosiaan osoittaa myös että lasten "riehumisen" rajoittaminen on negatiivisesti yhteydessä liikuntaan. Varhaiskasvattajat voivat tukea monin tavoin lasten liikuntaa tarjoamalla aktiivisuutta tukevia välineitä ja riittävästi tilaa touhuta, erityisesti ulkona. Myös lisäämällä vapaan leikin mahdollisuuksia voidaan lisätä luontaista liikuntaa.
Näillä yksinkertaisilla toimilla päästään jo pitkälle ja unohtamatta liikunnan iloa, kannustusta ja tsemppiä joilla voidaan vahvistaa lasten psykososiaalisia vahvuuksia, jotka myös tutkimusten mukaan ovat yhteydessä lasten liikunta-aktiivisuuteen :)
-Anni-