Sivut

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pitäisikö huolestua? -Leikki-ikäisten lasten riittämätön fyysinen aktiivisuus


Paljon on puhuttu murrosikäisten kasvavasta liikkumattomuudesta, mutta huolta aiheuttaa myös leikki-ikäisten lasten yhä kasvava liikkumattomuuden määrä
Tässä blogissa ajattelin syventyä leikki-ikäisten lasten fyysisen aktiivisuuteen lisää käymällä läpi mitä kansainvälinen tutkimusnäyttö kertoo leikki-ikäisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta ja miten vaikuttavia lasten fyysistä aktiivisuutta edistävät interventiot ovat olleet.

Saavuttavatko leikki-ikäiset lapset fyysiselle aktiivisuudelle asetetut tavoitteet?

Terveyttä ylläpitävälle ja edistävälle fyysiselle aktiivisuudelle on asetettu kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia. Suomessa liikuntasuositukset alle kouluikäisille lapsille  uudistuivat vuonna 2016 ja keskeisin muutos oli päivittäisen fyysisen aktiivisuuden tavoitemäärän lisääntyminen kahdesta kolmeen tuntiin. Tähän kolmeen tuntiin pitäisi mahtua vähintään yksi tunti vauhdikasta liikuntaa (esim. hippaleikit) ja kaksi tuntia kevyttä (esim. kävely) tai reipasta (esim. pyöräily) liikuntaa. Suositukset vaihtelevat hieman maittain, mutta pääasiassa muissakin maissa kolmen tunnin päivittäisen liikunnan määrä pätee.

Aiempi näyttö lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä on melko karua luettavaa, sillä niiden mukaan suurin osa leikki-ikäisistä lapsista (2-6v) ei saavuta fyysiselle aktiivisuudelle asetettuja tavoitteita. Suurin osa lasten päivittäisistä aktiviteeteista on hyvin kevyttä tai täysin liikkumatonta (esim. ruutuaika). 

Tarkempi skreenaus aiempiin tutkimuksiin, joissa lasten liikuntaa oli seurattu joko kiihtyvyysmittareilla tai havainnoimalla, tuo esiin liikkumattomuuden näytön luvuin. Kiihtyvyysmittareilla mitattuna suositukset vähintään tunnin vauhdikkaasta päivittäisestä liikunnasta toteutui 7 %:lla 4-5-vuotiaista lapsista (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008) ja 39 %:lla 5-vuotiaista lapsista (Brasholt ym. 2013). Suositukset kahden tunnin kevyestä tai reippaasta päivittäisestä liikunnasta toteutui 26 %:lla 4-5-vuotiaista lapsista (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008) ja 20 %:lla 3-vuotiaista lapsista (Soini ym. 2014). Havainnoimalla lasten liikunta-aktiivisuutta päiväkotiympäristössä havaittiin, että vain 3% 3-5-vuotiaiden lasten liikunnasta oli vauhdikasta ja peräti 80 % kului inaktiivisissa aktiviteeteissa. Pojat näyttivät olevan liikunnallisesti aktiivisempia kuin tytöt kaikissa tutkimuksissa. 

Vaikka tulokset vaihtelevat melko lailla eri tutkimusten välillä, on näyttö selkeä ja huolestuttava, sillä parhaimmillaankin keskimäärin vain joka kolmas leikki-ikäinen lapsi liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Aiemmat interventiot lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä

Tutkimusnäyttö aiemmista leikki-ikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisen interventioista on vähäistä. Suurin osa interventioista näyttäisi olleen toteutettu kouluympäristöissä. Muutamaan tutkimukseen voidaan kuitenkin tukeutua. Meta-analyysi aiemmista alle kouluikäisille lapsille tehdyistä interventioista osoitti, että interventioilla oli saavutettu vain vähäisiä tuloksia vauhdikkaan fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Parhaimmat tulokset liittyivät interventioihin, jotka oli toteutettu päiväkodeissa ja joissa pyrittiin lisäämään lasten vapaamuotoisten ulkoleikkien määrää. (Gordon ym. 2013.) Muutamat päiväkodeissa leikki-ikäisille lapsille (3-5v) kohdistetuista interventioista saavuttivat myös hyviä tuloksia, kuten opetukseen sisällytetty liikunta, joka lisäsi lasten päivittäistä vauhdikasta liikuntaa (Trost ym. 2008) ja päivittäisiä jumppatunteja sisältävä interventio, joka paransi lasten motorisia taitoja (Bellows ym. 2013). Päiväkodeissa toteutettujen interventioiden lisäksi, perhelähtöisillä interventioilla on oma merkityksensä, sillä vanhemmilla suuri vaikutus pienten (ja isompienkin) lastensa terveystottumuksiin. Perhelähtöisiin interventiohin liittyvä tutkimusnäyttö onkin pääsääntöisesti positiivista (Sääkslahti ym. 2004, Timperio ym. 2004, Salmon ym. 2007, O’Dwyer et al. 2012).

Otsikon kysymykseen vastatakseni: leikki-ikäisten lasten liikkumattomuus on huolestuttavaa! Asialle pitää tehdä jotain, ja jo paljon ennen kouluikää! Toimivia ratkaisuja tarvitaan niin kodeissa kuin varhaiskasvatuksenkin ympäristöissä. On hyvä tarkastella lasten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä ja pohtia ratkaisuja erityisesti niihin tekijöihin, joihin on mahdollista vaikuttaa. Vinkkejä lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen voi lukea myös täältä!



Kirjoittajan tiedot:
Anni Pakarinen
sairaanhoitaja, Terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Kirjoitus perustuu mm. seuraaviin lähteeseen:

Bellows, L. L., Davies, P. L., Anderson, J., & Kennedy, C. (2013). Effectiveness of a physical activity intervention for Head Start preschoolers: a randomized intervention study. American journal of occupational therapy, 67(1), 28-36.

Brasholt, M., Chawes, B., Kreiner-Møller, E., Vahlkvist, S., Sinding, M., & Bisgaard, H. (2013). Objective assessment of levels and patterns of physical activity in preschool children. Pediatric research, 74(3), 333.

Cardon, G. M., & De Bourdeaudhuij, I. M. (2008). Are preschool children active enough? Objectively measured physical activity levels. Research quarterly for exercise and sport, 79(3), 326-332.

Gordon, E. S., Tucker, P., Burke, S. M., & Carron, A. V. (2013). Effectiveness of physical activity interventions for preschoolers: a meta-analysis. Research Quarterly for Exercise and Sport, 84(3), 287-294.

Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä: varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 21, 2016

O’Dwyer, M. V., Fairclough, S. J., Knowles, Z., & Stratton, G. (2012). Effect of a family focused active play intervention on sedentary time and physical activity in preschool children. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 9(1), 117.

Salmon, J., Booth, M. L., Phongsavan, P., Murphy, N., & Timperio, A. (2007). Promoting physical activity participation among children and adolescents. Epidemiologic reviews, 29(1), 144-159.

Soini, A., Tammelin, T., Sääkslahti, A., Watt, A., Villberg, J., Kettunen, T., ... & Poskiparta, M. (2014). Seasonal and daily variation in physical activity among three-year-old Finnish preschool children. Early Child Development and Care, 184(4), 589-601.

Sääkslahti, A., Numminen, P., Salo, P., Tuominen, J., Helenius, H., & Välimäki, I. (2004). Effects of a three-year intervention on children’s physical activity from age 4 to 7. Pediatric Exercise Science, 16(2), 167-180.

Timperio, A., Salmon, J., & Ball, K. (2004). Evidence-based strategies to promote physical activity among children, adolescents and young adults: review and update. Journal of Science and Medicine in Sport, 7(1), 20-29.

Trost, S. G., Fees, B., & Dzewaltowski, D. (2008). Feasibility and efficacy of a “move and learn” physical activity curriculum in preschool children. Journal of Physical Activity and Health, 5(1), 88-103.


2 kommenttia:

  1. Se, että "parhaimmat tulokset liittyivät interventioihin, jotka oli toteutettu päiväkodeissa ja joissa pyrittiin lisäämään lasten vapaamuotoisten ulkoleikkien määrää", ei yllätä mua yhtään. Lapsilla on luontainen tarve leikkiä, joten jos se mahdollistetaan lapsille, niin he kyllä itse liikkuvat runsaasti ilman ohjaamistakin. Kotioloissakin leikkiaikaan pitäisi panostaa - joko järjestää lapsille leikkikavereita tai mennä aikuisina itse mukaan leikkimään. Tai mieluiten sekä että :).

    Ja liioista kielloista pitäisi aikuisten rohjeta päästää irti. Tutkimuksissakin on havaittu, että aikuiset usein turhaan rajoittavat lasten leikkien varmuuden vuoksi, vaikkei vaaraa olisikaan(mm. Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen & Markus Laine artikkelissaan "Leikkien ajateltu – piirtäen tehty" kirjassa "Visuaaliset menetelmät lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa", löytyy pdf:nä netistä).

    VastaaPoista
  2. Hei Johanna,
    Juurikin näin. Me aikuiset olemme lasten liikunnan mahdollistajia. Vanhempien rooli on erityisen merkityksellinen liikunnallisen mallin tarjoajana ja "liikuntakaverina". Tutkimus tosiaan osoittaa myös että lasten "riehumisen" rajoittaminen on negatiivisesti yhteydessä liikuntaan. Varhaiskasvattajat voivat tukea monin tavoin lasten liikuntaa tarjoamalla aktiivisuutta tukevia välineitä ja riittävästi tilaa touhuta, erityisesti ulkona. Myös lisäämällä vapaan leikin mahdollisuuksia voidaan lisätä luontaista liikuntaa.
    Näillä yksinkertaisilla toimilla päästään jo pitkälle ja unohtamatta liikunnan iloa, kannustusta ja tsemppiä joilla voidaan vahvistaa lasten psykososiaalisia vahvuuksia, jotka myös tutkimusten mukaan ovat yhteydessä lasten liikunta-aktiivisuuteen :)
    -Anni-

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.