Liikunta on lääke, jonka käyttö
on liian vähäistä. Viimeisimmän THL:n selvityksen mukaan 90 % suomalaisista ei
liiku terveyssuositusten mukaisesti. Ylivoimaisesti suurimpana esteenä
liikunnan suorittamiselle on kyselytutkimusten mukaan ajan puute. Tämän esteen
ylittämiseksi on viime vuosien aikana kohdistettu laajaa tutkimusta
intervalliharjoittelun terveysvaikutuksiin. Intervalliharjoittelussa liikunnan
aikana vuorottelevat lyhyet työjaksot ja pidemmät lepojaksot. Varsin kattavan
tutkimusten perusteella intervalliharjoittelulla saatavat tulokset terveyden
kannalta ovat vähintään yhtä hyviä, kuin nykysuositusten mukaisella
peruskuntoharjoittelulla, joiltain osin intervalliharjoittelun on jopa
tehokkaampaa.
Suurin osa intervalliharjoittelun
tutkimuksesta on keskittynyt harjoittelumuotoihin, joissa työjaksojen kesto on
vaihdellut 30 sekunnista neljään minuuttiin ja välissä olevien lepojen kesto
kolmesta neljään minuuttiin. Tehtyjen työjaksojen määrä vaihtelee, mutta
yleensä niitä tehdään neljästä kuuteen. Yhden treenin kesto on näin ollen
suunnilleen 15-20 minuuttia.
Tutkimus on kuitenkin edennyt
suuntaan, jossa etsitään pienintä hyödyllistä liikunta-annosta. Joitain
mielenkiintoisia tuloksia on jo olemassa. Muutamissa tutkimuksissa on intervallien
kestoa ja määrää vähennetty. Näistä saadut tulokset näyttävät siltä, että
intervallin tulisi kestää vähintään 20 sekuntia, vetoja tulisi olla kaksi ja
harjoituksia kolme viikossa. Tutkimuksissa koko harjoitus kesti 10 minuuttia. Lisäksi
on selvitetty, että jos vetojen määrä lasketaan yhteen tai vedon kesto
lasketaan 10 sekuntiin hyötyjä ei saada. Liikunnan tuomana hyötynä
tutkimuksissa oli maksimaalisen hapenottokyvyn paraneminen, mutta laihtumista,
sokeriaineenvaihdunnan tai veren rasva-arvojen paranemista ei tällä liikunnalla
saavutettu. Maksimaalinen hapenottokyky on kuitenkin yksi olennaisimmista
fyysisen suorituskyvyn mittareista, jonka yleisesti liittyy henkilön
terveyteen.
Nämä tulokset viittaavat siihen
suuntaan, että jos haluaa parantaa kuntoaan, niin kolme 10 minuutin liikuntaa
viikossa auttaisi alkuun. Tämän liikunnan tulisi sisältää kaksi 20 sekunnin
suhteellisen raskasta jaksoa. Aloittelijalle tällainen raskas jakso on
esimerkiksi reipas rappusten nousu.
Nämä siis vinkkinä itse kullekin
ketä sohvalla maatessaan pohtii, että onko mitään järkeä vetää lenkkareita
jalkaan, jos ei jaksa lähteä tunnin lenkille. Vaikuttaisi siis siltä, että jo
lähes olemattoman tuntuisilla parilla 20 sekunnin pyrähdyksellä saadaan
myönteisiä vaikutuksia kuntoon.
Lähteet:
Metcalfe R.S., Babraj J.A., Fawkner S.G.
and Vollaard N.B.J. (2012) Towards the minimal amount of exercise for improving
metabolic health: beneficial effects of reduced-exertion high-intensity
interval training. European Journal of Applied Physiology 112(7),
2767–2775. doi:10.1007/s00421-011-2254-z.
Metcalfe R.S., Tardif N., Thompson D. and
Vollaard N.B.J. (2016) Changes in aerobic capacity and glycaemic control in
response to reduced-exertion high-intensity interval training (REHIT) are not
different between sedentary men and women. Applied Physiology, Nutrition,
and Metabolism 41(11), 1117–1123. doi:10.1139/apnm-2016-0253.
Milanović Z., Sporiš G. and Weston M.
(2015) Effectiveness of High-Intensity Interval Training (HIT) and Continuous
Endurance Training for VO2max Improvements: A Systematic Review and
Meta-Analysis of Controlled Trials. Sports Medicine 45(10),
1469–1481. doi:10.1007/s40279-015-0365-0.
Nalçakan G.R., Songsorn P., Fitzpatrick
B.L., Yüzbasioglu Y., Brick N.E., Metcalfe R.S. and Vollaard N.B.J. (2018)
Decreasing sprint duration from 20 to 10 s during reduced-exertion
high-intensity interval training (REHIT) attenuates the increase in maximal
aerobic capacity but has no effect on affective and perceptual responses. Applied
Physiology, Nutrition, and Metabolism 43(4), 338–344.
doi:10.1139/apnm-2017-0597.
Ruffino J.S., Songsorn P., Haggett M.,
Edmonds D., Robinson A.M., Thompson D. and Vollaard N.B.J. (2017) A comparison
of the health benefits of reduced-exertion high-intensity interval training
(REHIT) and moderate-intensity walking in type 2 diabetes patients. Applied
Physiology, Nutrition, and Metabolism 42(2), 202–208.
doi:10.1139/apnm-2016-0497.
Songsorn P., Lambeth-Mansell A., Mair J.L.,
Haggett M., Fitzpatrick B.L., Ruffino J., Holliday A., Metcalfe R.S. and
Vollaard N.B.J. (2016) Exercise training comprising of single 20-s cycle
sprints does not provide a sufficient stimulus for improving maximal aerobic
capacity in sedentary individuals. European Journal of Applied Physiology
116(8), 1511–1517. doi:10.1007/s00421-016-3409-8.
Kirjoittajan tiedot:
Mikko Koivumäki
Sh, TtK, maisteriopiskelija
Turun yliopisto, hoitotieteen
laitos
mikkkoi@utu.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.