Reumatismia, kolotusta vai sittenkin kipua? – Eväitä iäkkäiden kivun arviointiin

Kipu on yleinen oire iäkkäillä henkilöillä. Kivun yleisyys iäkkäillä potilailla laitosympäristössä on arvioitu olevan jopa 45 ­– 80 %  ja kotona asuvilla iäkkäillä päivittäisiä toimia häiritsevää kipua on arvioitu olevan noin puolella. Iäkkäiden kipu voi johtua pitkäaikaissairauksista, kuten nivelrikosta, osteoporoosista, reumasairauksista tai diabetekseen liittyvästä neuropatiasta. Iäkkäiden kokema akuutti kipu voi liittyä taas esimerkiksi leikkaukseen, kaatumiseen tai äkilliseen sairastumiseen. Kipu laskee iäkkäiden elämänlaatua ja toimintakykyä kaikilla osa-alueilla, joten sillä on inhimillisen kärsimyksen lisäksi huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Iäkkäiden kivun hoidon heikko toteutuminen johtuu osittain asenteista ja uskomuksista. Sekä potilaat itse, että omaiset ja hoitohenkilökunta voivat ajatella kivun olevan osa sairautta ja normaalia ikääntymisprosessia. Näin ei kuitenkaan ole vaan meidän tulee aktiivisesti etsiä keinoja kivun hoitamiseksi. Iäkkään potilaan kipua tulee hoitaa viipymättä, parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin. Ensimmäinen askel toimivaan kivunhoitoon on systemaattinen kivun arviointi ja kirjaaminen.

Kivun arvioinnin tulee perustua potilaan omaan arvioon aina kun se on mahdollista. Subjektiiviseen kivun arviointiin on tarjolla useita yksiulotteisia kipumittareita, joiden käytettävyys on hyvä myös iäkkäillä potilailla, joilla ei ole huomattavia kognitiivisia ongelmia. Pesosen ym. (2008) suomalaisessa sairaalaympäristössä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin yleisesti käytössä olevien kipumittareiden käytettävyyttä sydänleikkauksen jälkeen iäkkäillä potilailla. Tutkittavat mittarit olivat verbaalinen sanallinen asteikko (Verbal Rating Scale, VRS 0–4), 10 cm pitkä kipujanalla (Visual Analog Scale, VAS), punainen kipukiila (Red Wedge Scale, RWS 0–50 cm) sekä kasvoasteikko (Facial Pain Scale, FPS 0–6). Tutkimuksen mukaan kivun voimakkuuden arviointi onnistui parhaiten sanallisella kivun mittausmenetelmällä, VRS:llä. Muistihäiriöitä ja dementiaa sekä kroonista kipua sairastavat potilaat ja iäkkäät sydänkirurgiset potilaat eivät onnistuneet kovin luotettavasti käyttämään visuaalisia kivun mittausmenetelmiä.

kivunarviointi ei useinkaan ole yksinkertaista ja suoraviivaista iäkkäiden potilaiden kanssa johtuen kivun tunnistamisen vaikeudesta, aistitoimintojen heikkenemisestä ja kognitiivisesta ongelmista. Iäkkäät potilaat eivät välttämättä miellä olotilaansa kivuliaaksi vaan voivat kuvata kipua epämukavuudeksi, ”reumatismiksi” tai kolotukseksi. Yksi käyttökelpoinen keino kivun arvioinnin avuksi ovat kipusanastolistat, joiden avulla voidaan yhdessä hoitotyöntekijän tai omaisen kanssa sanoitta kivun luonnetta ja voimakkuutta. Keskivaikeaa tai vaikeaa muistihäiriötä sairastavan kivun arviointiin käytetään ensisijaisesti havainnointimittareita. Suomeksi käännetty PAINAD-mittari on kliinisessä käytössä useissa terveydenhuollon yksikössä ja sitä suositellaan käytettäväksi erityisesti puhekykynsä menettäneillä potilailla. PAINAD-mittarissa kipuun liittyviä käytöksen muutoksia arvioidaan viidellä eri alueella: hengitys, negatiivinen ääntely, kasvojen ilme, elekieli ja lohdutettavuus. Havainnointia tulee tehdä säännöllisesti ja aina ennen kipulääkityksen antamista ja sen jälkeen hoidon onnistumisen arvioimiseksi. 

Myös teknologian kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia kivun tunnistamiseen kommunikoivaan kykenemättömien potilaiden kohdalla. Yksi esimerkiksi on automaattista kasvojen ilmeiden tunnistamista hyödyntävä PainChek-mobiilisovellus, joka automaattisesti tunnistaa kipuun liittyvän ilmeen kasvokuvasta. Samaan sovellukseen omainen tai hoitotyötekijä arvioi myös kipuun liittyvää käyttäytymistä ja ääntelyä PAINAD-mittarin tapaan.

Iäkkäät ovat monimuotoinen potilasryhmä, eikä ole olemassa universaalia kaikilla eri terveydenhuollon sektoreilla toimivaa kivun mittausmenetelmää. Parhaimpaan tulokseen päästään kun kivun arviointi on osa iäkkään potilaan säännöllistä ja kokonaisvaltaista toimintakyvyn arviointia sekä kattavaa elämänhistorian tuntemista.

Lähteet:

Bruckenthal, P., Reid, M. C., & Reisner, L. (2009). Special Issues in the Management of Chronic Pain in Older Adults. Pain Medicine, 10(suppl 2), S67–S78. https://doi.org/10.1111/j.1526-4637.2009.00667.x

Gregory, J. (2015). The complexity of pain assessment in older people. Nursing Older People, 27(8), 16–21. https://doi.org/10.7748/nop.27.8.16.e738

Pesonen, A., Suojaranta-Ylinen, R., Tarkkila, P., & Rosenberg, P. H. (2008). Applicability of tools to assess pain in elderly patients after cardiac surgery. Acta Anaesthesiologica Scandinavica, 52(2), 267–273. https://doi.org/10.1111/j.1399-6576.2007.01480.x

Kirjoittajan tiedot:

Riitta Mieronkoski

ft, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

ritemi@utu.fi