Mikä ihmeen intersektionaalisuus hoitotyössä?

Maailma on muuttunut globalisaation myötä entistä moninaisempaan suuntaan. Tämä näkyy esimerkiksi eri maiden väestön kulttuurien sisäisenä kirjona ja erilaisten kansallisuuksien esiintymisenä. Uutisoinnissa on ilmennyt viime aikoina huolta siitä, millainen tämän päivä Suomi on suomalaisille, elämmekö yhä hyvinvointivaltiossa ja kulttuurien ja kansallisuuksien lisääntyminen on voinut tuottaa hämmennystä. Terveydenhuollon ammattilaiset käyvät työssään läpi melkoisia muutoksia sote-uudistuksen, mutta myös terveyspalveluita käyttävien ihmisten moninaisuuden lisääntymisen myötä. Viimeksi mainittuun tilanteeseen ei välttämättä hoitajalla ole valmiita työvälineitä, jolloin yksilölähtöisen ja yhdenvertaisen hoitotyön toteuttaminen voi vaikeutua esimerkiksi uskontoon, kulttuuriin, kieleen, vammaisuuteen, tai yhteiskuntaluokkaan johtuvista syistä. Kuvaan tässä blogistekstissä sitä, miten intersektionaalisuus ja sen yhdistäminen hoitotyöhön voivat tuoda ratkaisun siihen, että meidän hoitajien olisi helpompi ymmärtää yhä moninaisempia potilaita joita kohtaamme työssämme.

Kuva: Pixabay

Intersektionaalisuus on lähtöisin englanninkielen sanasta intersectionality, ja sen juuret ovat 1970-luvun amerikkalaisessa feminismissä. Feminismille tyypillisen sukupuolten välisten erojen, vallan ja eriarvoisuuden tarkastelun lisäksi intersektionaalisuus ottaa huomioon muut identiteetit ja erot, jotka luovat ihmisten välille eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Näitä identiteettejä ovat esimerkiksi yhteiskuntaluokka, ikä, seksuaalisuus, uskonto, etnisyys/ihonväri ja vammaisuus. Intersektionaalisuuden mukaan ihmisellä voi olla useita identiteettejä, jotka risteävät ja vaikuttavat sekä lomittain että yhdessä ihmisen asemaan yhteiskunnassa. Tämä voisi käytännön hoitotyössä tarkoittaa esimerkiksi potilasta, joka on nainen, pienituloinen, tummaihoinen, ja joka kulkee pyörätuolissa. Tässä esimerkissä ilmennän niitä ihmisryhmiä, jotka kokevat yhä eriarvoisuutta (esim. heikommat oikeudet, syrjintä) suomalaisessa yhteiskunnassa. Hoitajan ja potilaan välisessä kohtaamisessa tärkeintä intersektionaalisuuden näkökulmasta on se, että hoitaja tunnistaa ihmisten erilaisia identiteettejä ja niiden vaikutuksia yhteiskunnalliseen asemaan, jolloin kohtaamiseen liittyvät ennakkoluulot voivat vähentyä. Samalla kohtaaminen voi olla enemmän oletuksista vapaata ja yksilölähtöistä.

Miten sitten intersektionaalisuutta voitaisiin levittää hoitajien tietoon? Intersektionaalisuuden käsite voitaisiin esitellä jo hoitotyön peruskoulutuksen aikana, jolloin opiskelijat oppisivat ymmärtämään ihmisten moninaisuutta ja erilaisia identiteettejä suhteessa asemaan ja yhdenvertaisuuteen. Intersektionaalisuuden pohjalta voidaan myös kehittää case-tapauksia, joita käytettäisiin keskustelun pohjana niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa. Keskustelun kautta hoitajien tietoisuus yhdenvertaisuuskysymyksistä ja ymmärrys siitä, miten erilaisia potilaita he voivatkaan kohdata, lisääntyisi. Intersektionaalisuus on myös tärkeä huomioida hoitotyön tutkimuksessa, koska moninaisuuden lisääntyessä esimerkiksi interventioiden tulisi pystyä soveltumaan erilaisten potilaiden kohtaamiseen ja hoitoon.

Intersektionaalisuus on mielestäni tätä päivää, ja sen avulla voidaan toteuttaa hoitotyötä niin kuin hoitajiksi opiskellessa olemme oppineet: yhdenvertaisesti, yksilölähtöisesti ja potilaan oikeuksia kunnioittaen.

Lähteet:

Corus, C., & Saatcioglu, B. (2015). An intersectionality framework for transformative services research. Service Industries Journal, 35(7), 415–429. 

Holmström, I. K., Kaminsky, E., Höglund, A. T., & Carlsson, M. (2017). Nursing students’ awareness of inequity in healthcare — An intersectional perspective. Nurse Education Today, 48, 134–139. 

Muntinga, M. E., Krajenbrink, V. Q. E., Peerdeman, S. M., Croiset, G., & Verdonk, P. (2016). Toward diversity-responsive medical education: taking an intersectionality-based approach to a curriculum evaluation. Advances in Health Sciences Education, 21(3), 541–559. 

Saresma, T., Rossi, L. & Juvonen, T. (2010). Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino.

Kirjoittajan tiedot:

Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai(at)utu.fi