Onko asenne onnistuneen imetyksen avain?

 

Meistä jokainen on taatusti törmännyt iskulauseeseen: asenne ratkaisee. Väittäisin, että jokainen meistä on ollut myös tilanteessa, jossa asenne ja asennoituminen ovat olleet ratkaisevassa asemassa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Mitä se asenne sitten on? Ollakseen niinkin merkityksellinen tekijä kuin ratkaisun avain, se ei äkkiseltään sisällä mitään konkreettista, mihin tarttua. 

Miten asenne sitten tulisi ymmärtää? Psykologiassa asenne määritetään johonkin sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen liittyväksi myönteiseksi tai kielteiseksi suhtautumistavaksi. Filosofiassa se on mielentila, joka säätelee käyttäytymistä. Kielitoimisto taas määrittelee asenteen olevan suhtautuminen tai kanta. Asenne voi olla tiedostettu tai tiedostamaton, arvo, uskomus tai tunne ja se voi altistaa tietylle käytökselle tai toiminnalle. Määritelmien perusteella voi siis todeta asenteen liittyvän meille jollain tavalla merkitykselliseen asiaan ja ohjaavan meidän käytöstämme kyseiseen asiaan liittyvissä tilanteissa. Entä sitten, kun puhumme imetyksestä?

Itselleni imetys on merkityksellinen asia ja tiedän etten ole ainoa, vaikka tutkimusnäyttöä asian merkityksellisyyden kokemuksesta minulla ei ole tähän kirjoittaa. Itse imetyksellä on kuitenkin merkitystä ja sen eduista on paljon tutkimusnäyttöä. Imettäminen vähentää vastasyntyneiden kuolleisuutta, suojaa vastasyntynyttä infektioilta, ehkäisee ylipainoa ja diabetesta sekä vaikuttaa älykkyyteen. Äideillä se vähentää rintasyövän esiintymistä ja mahdollisesti pienentää riskiä munasarjasyöpään sekä kakkostyypin diabetekseen. Se on myös ilmaista eikä se saastuta. Imetyksen eduista huolimatta imetysluvut ovat maailmanlaajuisesti suosituksia alhaisempia, eivätkä käytännöt ole juuri parantuneet viime vuosikymmeninä. Suurin osa naisista haluaa imettää, mutta alle puolet lopulta saavuttaa oman imetystavoitteensa. Onko sitten asenteissa jotain pielessä?

Äitien imetyskäytänteisiin vaikuttavat erilaiset asiat sekä yksilö- että yhteiskunnan tasolla. Yhteiskunnallisesti asiaan vaikuttavat mm. poliittiset päätökset vanhempainvapaan uudistuksista. Yksilötasolla taas perhesuhteet, tieto imetysasioista, tarjolla oleva tuki sekä sitten ne asenteet. Imetyksessä asenne koostuu tunteista, mielialasta, tuntemuksista, tiedosta, totuuksista, tavoitteista. Tutkimuksissa on todettu, että imetysmyönteisemmän asenteen omaavilla äideillä on paremmat tiedot imetyksestä ja heillä on useammin aikomus imettää. He myös aloittavat imetyksen useammin sekä täysimettävät pidempään.

Asenne voi siis olla ratkaiseva tekijä äidin imetyspäätöksissä sekä imetyksen jatkumisessa, mutta ei yksin. Pelkällä asenteella ei opita imettämään. Tutkimusten mukaan hyvinkin imetysmyönteiset äidit kohtaavat haasteita ja ongelmia imettäessään – ihan yhtä paljon kuin äidit, joiden asenne imetykseen ei ole niin myönteinen. Erilaiset imetysongelmat ovat suuri syy sille, että äidit eivät jatka imetystä, vaikka olivat alkujaan halunneet ja toivoneet imettävänsä pidempään. Onnistuminen imetyksessä omien tavoitteiden ja toiveiden mukaan on äideille tärkeää. Äidin kokemus imetyksen epäonnistumisesta voi johtaa käsitykseen huonosta tai riittämättömästä äitiydestä. Toisille myös imettämättömyys voi olla epäonnistumisen kokemus. Pelkällä asenteella ei siis opita imettämään tai ratkaista imetyksessä esiin tulevia haasteita. Siihen tarvitaan toimivia neuvoja ja hienotunteista tukea - ammattilaisilta tai kokeneemmilta vertaisilta.

Millaista tukea äidit imetystaipaleellaan sitten ammattilaisilta saavat? Synnytyksen jälkeen sairaalassaoloaika on aina vain lyhentynyt ja neuvolan mahdollisuus tarjota apua on rajallinen. Imetyspoliklinikan tukikaan ei ole vielä kaikkien ulottuvilla. Kantaakseen pitkälle, ammattilaisten antaman ohjauksen on siis oltava tehokasta ja vaikuttavaa. Jälleen kerran tarvitaan siis sitä asennetta. Tutkimusten mukaan ammattilaisen myönteisempi imetysasenne on yhteydessä imetysohjauksen parempaan laatuun sekä äitien parempaan tukemiseen imetysasioissa. Ammattilaisten imetysasenteella on siis merkitystä. Imetysasioiden parissa työskentelevien ammattilaisten imetysasenteeseen vaikuttavat positiivisesti koulutus imetysasioista sekä käytännön tuen antamisen harjoittelu, henkilökohtaiset imetyskokemukset sekä työkokemus ja nuori ikä.

Miten meidän ammattilaisten sitten tulisi toimia? Tutkitusti, konkreettisilla neuvoilla asenteita voi muuttaa. Ei kuitenkaan ole yksinkertaista tiedustella äidin imetysasennetta, varsinkin kun se määritelmien mukaan voi olla tiedostamaton tunne. ”Millainen imetysasenne sinulla on?” on kysymyksenä suorastaan kömpelö. Kokemukseni mukaan kysymys ”Mitä ajattelet imettämisestä?” toimii hyvin ja on neutraali avaus keskusteluun äidin ajatuksista ja toiveista imetyksen suhteen. Näiden tiedostaminen mahdollistaa yksilöllisen tukemisen ja konkreettiset neuvot imetysasioissa – myös silloin kun äidin toiveena on imettämättömyys.

Kirjoittajan tiedot:

Heli Mäkelä

kätilö, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hemmak(at)utu.fi

 

Lähteet:

Casal, C. S., Lei, A., Young, S. L., & Tuthill, E. L. (2017). A Critical Review of Instruments Measuring Breastfeeding Attitudes, Knowledge, and Social Support. Journal of Human Lactation, 33(1), 21–47. doi:10.1177/0890334416677029

Ekström, A., & Thorstensson, S. (2015). Nurses and midwives professional support increases with improved attitudes—Design and effects of a longitudinal randomized controlled process-oriented intervention. BMC Pregnancy and Childbirth, 15(1), 275. doi.org/10.1186/s12884-015-0712-z

Marinelli, A., Del Prete, V., Finale, E., Guala, A., Pelullo, C.P., Attena, F. (2019). Breastfeeding with and without the WHO/UNICEF Baby-Friendly Hospital Initiative. Medicine, 98(44), (e17737). doi.org/10.1097/MD.0000000000017737

Mäkelä, H., Axelin, A., Kolari, T., Kuivalainen, T., Niela-Vilén, H. (2021). Healthcare Professionals’ Breastfeeding Attitudes and Hospital Practices During Delivery and in Neonatal Intensive Care Units: Pre and Post Implementing the Baby-Friendly Hospital Initiative. Journal of Human Lactation. doi.org/10.1177/08903344211058373

Sigman-Grant, M., & Kim, Y. (2016). Breastfeeding Knowledge and Attitudes of Nevada Health Care Professionals Remain Virtually Unchanged over 10 Years. Journal of Human Lactation, 32(2), 350–354. doi.org/10.1177/0890334415609916

Vizzari, G., Morniroli, D., Consales, A., Capelli, V., Crippa, B. L., Colombo, L., Sorrentino, G., Bezze, E., Sannino, P., Soldi, V. A., Plevani, L., Mosca, F., & Giannì, M. L. (2020). Knowledge and attitude of health staff towards breastfeeding in NICU setting: Are we there yet? An Italian survey. European Journal of Pediatrics, 179(11), 1751–1759. doi.org/10.1007/s00431-020-03678-5

World Health Organization. (2018). Implementation guidance: Protecting, promoting and supporting breastfeeding in facilities providing maternity and newborn services – the revised Baby-friendly Hospital Initiative. World Health Organization. Retrieved October 3, 2020, from https://who.int/iris/bitstream/handle/10665/272943/9789241513807-eng.pdf?ua=1

Yang, S.-F., Salamonson, Y., Burns, E., & Schmied, V. (2018). Breastfeeding knowledge and attitudes of health professional students: A systematic review. International Breastfeeding Journal, 13(1), 8. doi.org/10.1186/s13006-018-0153-1