Potilaan oikeudet: Mahtuvatko kaikki samaan muottiin?

Potilaan oikeudet ovat terveyspalveluita käyttävien moraalisia ja laillisia oikeuksia. Terveydenhuollon ammattilaisille potilaan oikeudet saattavat vaikuttaa itsestään selviltä periaatteilta, joita ei ole syytä kyseenalaistaa. Puhe oikeuksista ei kuitenkaan ole syntynyt itsestään arvotyhjiössä, vaan sen kehitykseen on vaikuttanut melko yksipuolinen joukko ihmisiä: oikeuksissa heijastuvat ennen kaikkea valkoisten eurooppalaisten miesten arvot ja ajatukset. Sen vuoksi voikin olla paikallaan kysyä, näkyykö tämä oikeuksien yksipuolinen historia myös potilaan oikeuksissa.

Potilaan oikeudet juontuvat ihmisoikeuksista, joten potilaan oikeuksien kehittymistä ymmärtääkseen on tarkasteltava ihmisoikeuksien historiaa. Oikeuksien syntymiseen ovat vaikuttaneet antiikin Rooman lain ja kristillisen etiikan perinne. Näistä lähtökohdista kehittyneiden luonnonoikeuksien moraali- ja oikeusteorioiden mukaan oletetaan, että on olemassa luonnollisia, yleismaailmallisia, ihmisistä riippumattomia oikeuksia. Ne pohjautuvat puheeseen ihmisten luonnollisesta tasa-arvoisuudesta, mutta todellisuudessa niitä käytettiin eriarvoistamisen välineenä oikeuttamaan esimerkiksi kolonialismia ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa ainakin 1900-luvulle asti. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuksien julistus vuonna 1948 oli yleismaailmallinen ja kaikkia ihmisiä koskeva, mutta sekään ei täysin pystynyt karistamaan valkoista, länsimaiskeskeistä, heteronormatiivista perinnettä (minkä vuoksi kaikki maat eivät siihen sitoutuneetkaan).

Voiko ihmisoikeuksien historian kriittisen tarkastelun ulottaa myös potilaan oikeuksiin? Monikulttuurisuus ja erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten kohtaaminen on arkipäivästä terveydenhuollossa, mutta tutkimuksissa on viitteitä siitä, ettei potilaan oikeudet toteudu yhdenmukaisesti, eivätkä ne välttämättä vastaa kaikkien terveyspalvelujen käyttäjien arvoja. Otetaan esimerkiksi potilaan oikeus tietoon, joka on keskeinen oikeus bioetiikassa ja Suomen laissa tarkkaan määritelty. Oikeus tietoon ei kuitenkaan sovellu täysin mutkattomasti niin sanottuihin yhteisökeskeisiin ja korkean kontekstin kulttuureihin (esim. Aasiassa ja Lähi-Idässä). Perinteisesti näissä kulttuureissa tieto jaetaan ensisijaisesti perheelle, joka tekee päätökset potilaan hoidosta. Ikävä tieto, kuten terveysongelman huono ennuste, saatetaan jättää kokonaan kertomatta, koska potilaan oikeutta tärkeämpänä pidetään potilaan suojelemista tiedon tuomalta tuskalta.

Tietoon liittyvän oikeuden kyseenalaistamista ei tietenkään voi yleistää kaikkiin ihmisiin Aasiassa ja Lähi-Idässä: tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että monille potilaille oikeus tietoon on tärkeä. Tarkoitukseni ei ole muutenkaan kyseenalaistaa ihmis- tai potilaan oikeuksien merkitystä oikeudenmukaisen yhteiskunnan periaatteina: kritiikki ei tee oikeuksista vähemmän tärkeitä. Tässä tekstissä esitetty ihmisoikeuksien tarkastelu ei ole uutta, vaan jo YK:n ihmisoikeuksien julistusta laatinut työryhmä tiedosti historian tuoman painolastin. Potilaan oikeuksien juurten tiedostaminen sekä oikeuksien toteutumisen kriittinen analysointi on kuitenkin tärkeää oikeudenmukaisemman terveydenhuollon ja yhteiskunnan edistämisessä.

 

Kirjoittaja:

Saija Inkeroinen

Tohtorikoulutettava

Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

saanin@utu.fi

 

Keskeiset lähteet:

Doumi MA & Abu-Saad HH. 2008. Lebanese cancer patients: Communication and truth telling preferences. Contemporary Nurse, 28(1–2), 74–82.

Gan Y, Zheng L, Yu NX, Zhou G, Miao M & Lu Q. 2018. Why do oncologists hide the truth? Disclosure of cancer diagnoses to patients in China: A multisource assessment using mixed methods. Psycho-oncology, 27(5), 1457–1463.

Hall ET. 1976. Beyond culture. New York: Doubleday.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

McCorquodale R (ed). 2003. Human rights. London: Routledge.

Pagden A. 2003. Human rights, natural rights, and Europe's imperial legacy. Political Theory, 31(2), 171–199.

Pang MC. 1999. Protective truthfulness: the Chinese way of safeguarding patients in informed treatment decisions. Journal of Medical Ethics, 25(3), 247–253.

Yao T, Metzler T & Gorrell B. 2019. Truth-telling or not: A dilemma for health care providers regarding disclosure of cancer in China. Journal of Law and Medicine, 27(2), 316–324.

Yhdistyneet kansakunnat. 1948. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.