Tunnetko jo Villa Tammekannin?

Jos et vielä tunne, nyt kannattaa tutustua. Nimittäin vuodesta 2011 Turun Yliopistosäätiö on jakanut syys- ja talvikuukausille stipendejä, jotka oikeuttavat hakijan tai enintään seitsemän hengen hakijatyöryhmän yhdestä kolmeen viikkoon kestävään majoittumiseen residenssi Villa Tammekannissa Tartossa. Talossa on kaksi kahden hengen ja kolme yhden hengen huonetta sekä kaikkien käytössä oleva työhuone, iso keittiö ja ruokailutila. Residenssivieraille tarjotaan stipendiin kuuluva aamiainen ja mahdollisuus saunan käyttöön. Matkat Tarttoon ja takaisin vierailijat kustantavat itse.

Villa Tammekannin rauhallinen ja työskentelyyn inspiroiva ympäristö sopii erinomaisesti tutkijoille ja väitöskirjatyöntekijöille esimerkiksi vaativan työskentelyjakson toteuttamiseen sekä pienten työ- ja tutkimusryhmien kokouksiin. Yhdeksi kokeilun arvoiseksi aiheeksi voi ottaa yhteistyön kehittämiseen Tarton yliopiston tutkijoiden kanssa. Yliopiston Tartoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin, perusti Ruotsin Kuningas Kustaa II Adolf jo vuonna 1632. Sama kuningas on myös Turun yliopiston perustaja.

Alvar Aallon funkkistyylinen rakennus

Alvar Aalto suunnitteli talon maantieteen professori ja myöhemmin Turun yliopiston kansleri August Tammekannin perheen omakotitaloksi vuonna 1932. Se on ainoa Alvar Aallon suunnittelema talo Virossa. Turun Yliopistosäätiö osti rakennuksen Tammekannin lapsilta vuonna 1998, ja Villa Tammekann korjattiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti Alvar Aallon alkuperäisiä piirustuksia. Korjaustyö oli hyvin vaativaa, mutta lopputuloksena saatiin kokonaisuus, jossa kestävyys, käytännöllisyys ja kauneus yhdistyvät. Kaikissa uusissakin korjaus- ja muutostöissä Yliopistosäätiö vaalii tarkasti talon arkkitehdin suunnitelmia ja arkkitehtonista henkeä. Talon sisustuksessakin on käytetty mahdollisuuksien mukaan vain Aallon suunnittelemia kalusteita. Itseoikeutettuna talo kuuluu valtiollisten kulttuurimuistomerkkien rekisteriin ja kansainväliseen IconicHouses –verkostoon.

Rakennuksen historiaa

Tammekannin perhe ehti asua talossa vain seitsemän vuotta, sillä Neuvostoliiton valloitettua Viron 17.6.1940 perhe muutti Suomeen.  Muutto juuri Suomeen oli selkeä valinta, sillä rouva Irene Tammekann oli suomalaissyntyinen ja perheellä oli laajat kontaktit Suomenlahden toiselle puolelle. Neuvostovalta aloitti yksityisasuntojen kansallistamisen 1940 ja talo muutettiin kahdeksi erilliseksi vuokra-asunnoksi. Talo oli useita vuosia myös asumattomana. Kun Viro itsenäistyi 20.8.1991 aloitettiin kansallistetun omaisuuden palauttaminen ja talo tontteineen palautettiin August ja Irene Tammekannin lapsille. He halusivat myydä arvokkaan talon jollekin yleishyödylliselle taholle. Tosin talo oli suurien ja ammattitaidotta toteutettujen muutostöiden ja valtavan korjausvelan takia erittäin huonossa kunnossa. Tarjoukseen tarttui kuitenkin akateemikko Olavi Granö ja hänen välityksellään talo myytiinTurun Yliopistosäätiölle 1998.

Granö-keskus  

Talo kiinnosti Olavi Granötä, olihan hänellä läheinen suhde siihen. Olavi Granön isä oli suomalainen, Turun yliopiston rehtori ja Tarton yliopiston maantieteen professori J.G. Granö. Juuri hän järjesti ensimmäisen tapaamisen 1932 Alvar Aallon ja August Tammekanin kesken kotonaan Turussa. Tämä tapaaminen johti Villa Tammekanin suunnittelun toimeksiantoon. Talon tultua Yliopistosäätiön omistukseen perustettiin Turun ja Tarton yliopistojen yhteistyökeskus, joka sai nimensä J.G. Granön mukaan. Tämä Granö-keskus toimii Villa Tammekanissa ja sen tarkoituksena on edistää suomalais-virolaisen tieteen ja kulttuurin vaihtoa ja yhteistyötä muun muassa järjestämällä luentoja eri tieteenalojen ja kulttuurin ajankohtaisista aiheista.

Suosittelen lämpimästi residenssivierailua Tartoon ja Villa Tammekanniin ja samalla kiitän Turun Yliopistosäätiötä ja Granö-keskusta tästä mahdollisuudesta.

 

Kirjoittaja:

Riitta Danielsson-Ojala, sh, TtM

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto

 

Linkki hakuohjeeseen:

https://www.yliopistosaatio.fi/apurahat/grano-tutkijahuonestipendi/

 

Lähteet.

https://visittartu.com/fi/villa-tammekann-alvar-aalto-talo

https://www.villatammekann.fi/

VILLA TAMMEKAN. Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 22. Kirjapaino Kari Oy, Jyväskylä 2018

Ekstremismi ja vihapuhe tarvitsevat lientyäkseen työkulttuurin muutosta – erilaisuuden tukeminen haastaa korkeakouluja myös Suomessa

 

Kuva: Turun ammattikorkeakoulu 2023

Pahoinvoinnin lisääntyessä väkivaltainen ääriajattelu eli ekstremismi ja radikalisoituminen lisääntyvät myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa. Väkivallan eri muodoille kuten vihapuheelle ovat alttiita niin opiskelijat kuin koko henkilöstö, mutta erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ja työyhteisöjen erityisryhmät. Suomi on monella tapaa ollut poikkeus eurooppalaisena toimijana, sillä meillä on esiintynyt suhteellisen vähän erilaisia ääriryhmittymiä verraten isompiin maihin. Turvallisuustyö on keskittynytkin pitkälle ehkäisevään eli preventiiviseen työhön, eikä tietoa ole useinkaan avoimesti saatavilla aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Viime aikoina työn kuormittavuuteen liittyvät tekijät ja opiskelijoiden kokema psyykkinen pahoinvointi ovat haastaneet myös korkeakoulut pohtimaan uusia toimintamalleja psyykkisen turvallisuuden tukemiseksi lain rinnalle. Psyykkistä kuormittuneisuutta esiintyy yli puolella opiskelijoista. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista seitsemän prosenttia kertoo kokeneensa kiusaamista opiskelutovereidensa, ja viisi prosenttia koulun henkilökunnan taholta.  Vaikka kiusaamisen motiiveista on saatavilla tietoa rajoitetusti, voidaan osan sen syistä olettaa liittyvän uhrien kroonisiin sairauksiin, vammaisuuteen tai mielenterveyteen.

Eurooppalaisessa kehittämishankkeessa CHECKIT HE – ”Countering Hate and Extremism on Campus – Knowledge Innovation and Training in HE” selvitetään korkeakouluissa esiintyvää ekstremismiä ja ääriajattelua. Hankkeen tavoitteena on vastata vihaan ja ääriliikkeisiin korkeakoulujen kampuksilla rakentamalla valmiuksia, tietoja ja taitoja sekä yhdistämällä alan innovatiivisia hankkeita ja käytäntöjä.

CHECKIT HE -hanke auttaa Euroopassa toimivia korkeakoulujen opettajia, henkilökuntaa, päättäjiä ja opiskelijaliittoja keskeisinä kohderyhminä lisäämään osallisuutta, haastamaan vihaa ja ääriliikkeitä sekä tekemään kampuksista turvallisempia ja yhdenvertaisempia paikkoja kaikille. Hankkeen tulokset valmistuvat vuoden 2023 aikana. Hankkeesta on jo julkaistu muun muassa Turun ammattikorkeakoulussa Koskisen ja Härmä-Ortion terveysalan opinnäytetyö 2022.

 

Korkeakouluympäristö ei pääasiassa sovellu erityisryhmille

Yksi keskeinen CHECKIT HE -hankkeen löydös on, että meiltä puuttuu edelleen tapaustutkimuksia vihapuheesta ja verkkokiusaamisesta liittyen työyhteisöjen erityisryhmiin, kuten vammaisiin, kroonisia sairauksia sairastaviin ja mielenterveysongelmista kärsiviin. Usein julkisuudesta keskustellaan juuri aggression tekijään liittyvistä mielenterveyshaasteista, mutta vihan kohteena oleva jää usein vähemmälle huomioille. Myös aihetta käsittelevät tutkimukset liittyvät valtaosin kiusaavan henkilön ominaisuuksiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin ongelmaa kiusaamisen ilmiön tai vihapuheen kohteen ja aseman kautta. Kehittämishankkeen viestinä onkin, että tietoa tarvittaisiin erityisesti vihapuheen arvioimiseksi kokonaisuutena ja korkeakouluissa tehtävän kehittämistyön kohdistamiseksi erityisryhmiin, jotta työyhteisöjä voidaan rakentaa joustaviksi.

CHECKIT HE -hankkeen selvitys korostaa kiusaamisen ja ääri-ilmiöiden vaikutusta työssäjaksamiseen. Erityisesti syrjinnän on todettu olevan todellinen uhka Euroopan korkeakouluissa. Työyhteisöt eivät myöskään keskustele erityisryhmien tarpeista kuten mielen kuormittavuuden tuomista haasteista tarpeeksi avoimesti.  Tämä vaikuttanee osaltaan siihen, että kroonisesti sairaat opiskelijat keskeyttävät muita useammin opiskelunsa. Parhaiden käytäntöjen malleja on esitelty edistämään vammaisuuden, kroonisten sairauksien ja mielenterveyden positiivista käsittelyä kampuksella lakiin perustuvien toimintaohjelmien rinnalle. Haasteena on kuitenkin yleinen kiinnostus ja hyvien käytäntöjen konkreettinen toteuttaminen korkeakouluissa. Erilaisuus tulisikin nähdä korkeakoulutuksen voimavarana.

Tukea ja aiheesta lisätietoa saa myös Turun yliopiston Mielen päällä -hankkeesta: https://sites.utu.fi/mielenpaalla/

Kirjoittajat:
Joonas Korhonen, lehtori Turun ammattikorkeakoulu; väitöskirjatutkija, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Päivi Myllymäki, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue
Olli Toivonen, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue

Kirjallisuutta

Koskinen, E & Härmä-Ortio, I. 2022. Hate speech and discrimination towards disability, chronic illness and mental health status in higher education: CHECKIT HE -research and development project. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121830711

Ministry of Education and Culture 2022. Report: Higher education institutions need to pay attention to equality for staff members belonging to ethnic minorities. Press release. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/report-higher-education-institutions-need-to-pay-attention-to-equality-for-staff-members-belonging-to-ethnic-minorities (15.2.2023)

OPH 2022a. Finnish National Agency for Education. Psyykkinen turvallisuus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/psyykkinen-turvallisuus (15.2.2023)

Parikka S, Holm N, Ikonen J, Koskela T, Kilpeläinen H & Lundqvist A. 2021.  2021 -tutkimuksen perustulokset 2021. Saatavilla: www.terveytemme.fi/kott (15.2.2023)

Saresma T, Pöyhtäri R, Knuutila A, Kosonen H, Juutinen M, Haara P, Tulonen U, Nikunen K & Rauta J. 2022. Verkkoviha – vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:48. Saatavilla: Verkkoviha : Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit (valtioneuvosto.fi) (15.2.2023)

Stevanović, A., Božić, R., & Radović, S. 2021. Higher education students' experiences and opinion about distance learning during the Covid-19 pandemic. Journal of computer assisted learning, 37(6), 1682–1693. https://doi.org/10.1111/jcal.12613

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Väkivaltainen ekstremismi ja ääriajattelu. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/vakivalta/vakivallan-muodot/radikalisoituminen-ja-ekstremismi (15.2.2023)

Ministry of Education and Culture 2022. Report: Higher education institutions need to pay attention to equality for staff members belonging to ethnic minorities. Press release. Retrieved from: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/report-higher-education-institutions-need-to-pay-attention-to-equality-for-staff-members-belonging-to-ethnic-minorities (15.2.2023)

 

 

Tiedon ja todellisuuden rakentumisen monet ulottuvuudet: sosiaalinen konstruktionismi

Olen viime vuosina pyrkinyt tarkastelemaan analyyttisesti sitä, miten me ihmiset järjestämme havaintojamme maailmasta, miten näistä havainnoista syntyy tietoa ja tiedettä sekä mitkä asiat vaikuttavat siihen, että määrittelemme jonkin asian olevan totta. Olen useampaan kertaan törmännyt termiin sosiaalinen konstruktionismi ja tähän käsitteeseen tutustuminen avarsi mieltäni siitä, miten tiedon rakentumista ja totuuden määritelmiä voidaan tarkastella yhteisöjen ja kulttuurien sisällä ja välillä. Se myös on antanut minulle mahdollisia vastauksia siihen, miksi seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyy edelleen vaihtelevia käsityksiä esimerkiksi alkuperäiskansojen ja länsimaisen kulttuurin välillä ja myös länsimaisen kulttuurin sisällä. Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat pitkään olleet normi-latautuneita asioita länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi vain muutamassa Euroopan maassa henkilön on juridisesti mahdollista määrittää sukupuolekseen muu kuin mies tai nainen eli kolmannen sukupuolen (engl. non-binary), kun taas Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa sukupuolen moninaisuus on yleisempää ja third-spirit nähdään osana normaalia sukupuolen ilmaisua.

Kuvaan tässä tekstissä aluksi, mitä tarkoitan sosiaalisella konstruktionismilla tietoa, tiedon rakenteita ja todellisuutta tarkastelevana ajattelutapana. Sen jälkeen kuvaan tutkimusesimerkin kautta, miten sosiaalinen konstruktionismin kautta voidaan hahmottaa hoitotyötä, hoitotyön tietoa ja sen rakentumista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tekstin tavoitteena on jakaa lukijoille havaintojani siitä, miten tieto on rakentunut ja rakentuu yhä siinä kulttuurissa ja ajassa, jossa elämme sosiaalisina olentoina toistemme kanssa.

Sosiaalinen konstruktionismi

Sosiaalinen konstruktionismi on tieteenfilosofinen ajattelutapa, jonka mukaan tieto, tietorakenteet ja todellisuus rakentuvat sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa (kirjoitus, keskustelu, tarinankerronta). Vuorovaikutus tapahtuu aina jossakin kulttuurissa, jonka jäsenet rakentavat yhdessä tietoa ja todellisuutta ja näiden tuottaminen tapahtuu aina jossakin tietyssä ajassa, jolloin tietoon liittyy historiallinen elementti. Esimerkiksi länsimaalainen tiede perustuu pitkälti tiedeyhteisön saavuttamaan yhteisymmärrykseen vaikkapa fysiikan laeista tai sairauksien hoidosta. Tämä yhteisymmärrys tuottaa todellisuudella myös rajoja siitä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä tietoa tai mikä määritellään olevan totta.

Esimerkiksi homoseksuaalisuutta tarkasteltiin melko pitkään länsimaissa seksuaalisuuden suuntautumisen muotona, joka ei ollut normaalia tai luonnollista, vaan ainoastaan heteroseksuaalisuus nähtiin normaalina ja luonnollisena seksuaalisena suuntautumisena. Tämä käsitys rakentui tieteenalojen, erityisesti lääketieteen ja psykologian, sekä kirkon ja oikeuslaitoksen välisestä yhteisvaikutuksesta ja yhteisymmärryksestä. Tämä näkyi homoseksuaalisuuden patologisointina ja määrittelynä luonnottomaksi tai rikokseksi, jotka sosiaalisen konstruktionismin mukaan ovat tiedon ja todellisuuden rakentumiseen liittyviä valtasuhteita. Valtasuhteet tuottavat eriarvoisuutta yhteiskunnan jäsenille, kuten homoille tai lesboille, jotka eivät voineet elää seksuaalisen suuntautumisen mukaista elämää ilman, että valintaan liittyi riskejä.

Sosiaalisessa konstruktionismissa keskeistä on myös kysymys siitä, miten ja millä ehdoilla totuutta voidaan määritellä, kun tiedon rakentuminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kulttuurisesti ja historiallisesti. Sosiaalinen konstruktionismi esittää kriittisen huomion totuudesta itsestäänselvyytenä, ja että tieto ei välttämättä ole objektiivista. Aiemmin kuvaamani esimerkki homoseksuaalisuuden määrittelystä epänormaalina konkretisoi mielestäni sitä, miten sosiaalinen yhteisö, kulttuuri ja aika vaikuttavat käsityksiimme maailmasta. Nykyään monessa maassa ja kulttuurissa homoseksuaalisuus nähdään normaalina seksuaalisen suuntautumisen muotona ja seksuaalisuuden moninaisuus on tunnistettu myös muissa eläinlajeissa normaalina esiintyväksi ilmiöksi. Toisaalta valitettava tosiasia on myös se, että joissakin kulttuureissa homoseksuaalisuus määritellään yhä rikokseksi, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa homoseksuaalisuudestaan ”kiinni jääneen” kuolemaan. Näin ollen tieto ja käsitykset seksuaalisuudesta ovat mielestäni kulttuurisesti ja historiallisesti rakentuneita sosiaalisia konstruktioita, jotka vaihtelevat ja muovautuvat jatkuvasti.

Tutkimusesimerkki: Australialaisten hoitajien käsitykset lasten ja nuorten mielenterveyshoitotyöstä ja siihen liittyvästä tiedosta

Rasmussen ym. (2014) Australiassa toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lasten ja nuorten mielenterveyteen erikoistuneen vuodeosaston hoitajien käsityksiä omasta työstään ja roolistaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin ensin analysoimalla hoitajien työtä kuvaavia dokumentteja, jonka jälkeen tutkijat haastattelivat hoitajia fokusryhmissä sekä yksilöittäin. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota kattava ymmärrys mielenterveyshoitajien roolista ja hoitajien tehtävistä lasten ja nuorten osastotyössä. Rasmussen ym. hyödynsivät tutkimuksen teoreettisessa taustassa sosiaalista konstruktionismia, jonka mukaan tietoa ja todellisuutta rakennetaan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa, jolloin todellisuudesta voidaan muodostaa useita tulkintoja.

Tutkimuksen tulosten mukaan hoitajien työ muodostui useasta ammatillisesta kehitysvaiheesta. Tieto lasten ja nuorten mielenterveystyössä rakentui hoitajien yhteisesti jakamasta tiedosta ja tietoa rakennettiin myös vuorovaikutuksessa muiden ammattilaisten, asiakkaiden ja perheiden kanssa. Lasten ja nuorten mielenterveystyö osastolla eli jatkuvassa muutoksessa esimerkiksi erilaisten mielenterveyden häiriöiden ja asiakkaiden vaihtumisen kautta. Hoitajien moniulotteinen työ tapahtui monikerroksisissa järjestelmissä, joissa jokaisessa oli omat sosiaaliset olosuhteensa ja tieto. Hoitajat toimivat siis useassa eri todellisuudessa, joissa kussakin heillä oli omat roolinsa.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin lasten ja nuorten mielenterveyshoitotyön olevan monimutkainen todellisuus, jossa toimiakseen hoitajat tarvitsevat ja käyttävät työssään moniulotteista tietoa ja omaksuvat useita eri rooleja. Tiedon rakentuminen tapahtui myös vuorovaikutuksessa useiden eri ryhmien välillä (hoitajat, muut ammattilaiset, asiakkaat, perheet) eikä ainoastaan yksittäisen hoitajan toimesta, mutta kukin hoitaja loi omien kokemusten, tiedon ja tulkintojen pohjalta roolit, joita toteuttaa todellisuudessa.

Kirjoittajan tiedot
Minna Laiti
TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
 mianlai (at) utu.fi

Twitter: @LaitiMinna

 

Lähteet

Burr, V. (2015). Social Constructionism, 3rd ed., Routledge.

Dahnke, M.D. (2010). Theory and Reality. In Dahnke, M.D. & Dreher, H. M., Philosophy of science for nursing practice: Concepts and application (pp. 173–188). Springer Publishing Company.

ILGA Europe. (2022). Rainbow Europe Map and Index 2022. https://www.ilga-europe.org/report/rainbow-europe-2022/

Rasmussen, P., Henderson, A., Muir-Cochrane, E. (2014). Conceptualizing the clinical and professional development of child and adolescent mental health nurses. International Journal of Mental Health Nursing 23(3), 265-272.

Rasmussen, P., Muir-Cochrane, E., Henderson, A. (2015). Child and adolescent mental health

nursing seen through a social constructionist lens. Nurse Researcher 23(2), 13-16.