tiistai 13. toukokuuta 2014

Lasten ja nuorten leikkaukseen liittyvä ahdistus ja leikkauksen jälkeinen kipu – voisiko näillä olla yhteyttä toisiinsa?

Tuhannet lapset ja nuoret joutuvat leikkaukseen vuosittain syystä tai toisesta. Kirurgiset toimenpiteet voivat vaihdella ”pienestä” esim. luomen poistosta ”isoon” esim. sydänleikkaukseen. Oli toimenpide sitten ulkopuolisesta ”pieni” tai ”iso”, kokemus on kuitenkin lapselle ja nuorelle aina ainutkertainen eikä kokemuksen pienuus tai suuruus määrity tehtävän kirurgisen toimenpiteen mukaan.

Lasten ja nuorten leikkaustapahtumaan liittyviä pelkoja ja ahdistusta on tutkittu melko paljon hoitotieteessä, koska hoitotyöllä on ajateltu olevan suuri merkitys lapsen ja nuoren pelkojen ja ahdistuksen lievittämisessä. Kun sairaanhoitaja etsii näyttöä jostain aihealueesta toimintansa perustaksi, yksittäisten tutkimusten lukeminen on tietenkin mielenkiintoista, mutta voi arjen kiireen keskellä olla kovin työlästä ja aikaa vievää. Varsinkin, jos tutkittua tietoa eli aiheesta raportoituja tutkimuksia on runsaasti, ei muutaman yksittäisen tutkimuksen lukeminen takaa sitä, että pystyy muodostamaan aihealueesta luotettavan kokonaiskuvan. Onneksi tieteessä tehdään systemaattisia katsauksia, joihin etsitään, arviodaan ja analysoidaan KAIKKI aihealueeseen liittyvä tutkimus. Tällaisen katsausartikkelin lukeminen on monin verroin nopeampaa kuin kahlata itse läpi monta tutkimusartikkelia.

Lasten ja nuorten leikkaustapahtumaan liittyvistä peloista ja postoperatiivisesta kivusta on julkaistu viime vuonna systemaattinen katsaus, josta seuraavaksi lyhyt tiivistelmä.

Katsaukseen valikoitui lopulta kymmenen tutkimusta kaikkien niiden 943 artikkelin joukosta, jotka alun perin tiedonhaussa tietokannoista löydettiin. Näiden analysoinnin tuloksena voitiin todeta, että ne lapset ja nuoret, jotka olivat ahdistuneimpia perioperatiivisesti eli leikkaustapahtuman eri vaiheissa, kokivat voimakkaampaa leikkauksenjälkeistä kipua. Vakuuttavaa näyttöä ei löydetty erilaisten taustamuuttujien, kuten iän, sukupuolen tai aiempien leikkauskokemusten yhteyksistä ahdistuksen ja kivun kokemiseen. 

Katsauksen perusteella siis tiedämme, että leikkaustapahtumaan liittyvällä, sen eri vaiheissa koetulla ahdistuksella on merkitystä, paitsi ahdistuksen, niin myös postoperatiivisen kivun kokemiseen.  Ja jos me tämän tiedämme, niin silloin ahdistuksen hoitamiseen ja sen vähentämiseen täytyy hoitotyössä kiinnittää huomiota. Millaisia keinoja tähän on käytössä sinun osastollasi? Ja millaista näyttöä löytyy siitä, minkälaiset keinot ovat vaikuttavia? Ja miten lasten ja nuorten ahdistus tunnistetaan? Sellaista, mitä ei tunnisteta tai arvioida, ei voida tehokkaasti hoitaa.


Huomion kiinnittäminen leikkaustapahtumaan liittyvään ahdistukseen ja sen lievittämiseen ei tietenkään poista sitä vaatimusta, että leikkauksenjälkeinen kipu täytyy hoitaa asianmukaisesti, oli lapsella tai nuorella ahdistusta tai ei.


Kirjoittajan tiedot:
Satu Rauta
Erikoissairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Alkuperäinen lähde:
Chieng Y. J. S., Chan W. C. S., Klainin-Yobas P. & He H-G. 2014. Perioperative anxiety and postoperative pain in children and adolescents undergoing elective surgical procedures: a quantitative systematic review. Journal of Advanced Nursing 70(2), 243–255.

5 kommenttia:

  1. Kristiina Heikkilä13. toukokuuta 2014 klo 9.40

    Hei Satu,
    Tämä on erittäin tärkeä asia ja koskee myös aikuispotilaita. Samansuuntaisia tuloksia saivat myös Vaughn ym. (2007) kirjallisuuskatsauksessaan aikuspotilaiden kohdalla. Heidän mukaansa myös leikkausta edeltävä ahdistus tai pelko ennustavat voimakkaampaa leikkauksen jälkeistä kipua. Tähän asiaan tulisi kyllä kiinnittää enemmän huomiota käyännön hoitotyössä.

    Kristiina

    Lähde:
    Vaughn F, Wichowski H & Bosworth G. 2007. Does preoperative anxiety level predict postoperative pain? AORN Journal 85(3), 589-604.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kristiina!
      Hyvä lisäys. Miksipä aikuiset tässä asiassa niin erilaisia olisivat kuin lapset ja nuoret?

      Satu

      Poista
  2. Onneksi tutkimuksista löytyy myös keinoja lievittää sitä ahdistusta. Leikki-ikäisen päiväkirurgiapotilaan emotionaalisesta tukemisesta on jopa tutkimuksiin perustuva hoitotyön suositus suomeksi:
    http://www.hotus.fi/hotus-fi/leikki-ikaisen-lapsen-emotionaalinen-tuki-paivakirurgisessa-hoitotyossa-hoitotyon-suositus

    Suosituksen ohjeet ovat mielestäni sovellettavissa muihinkin kirurgisiin lapsipotilaisiin. Niissä käydään läpi asioita, jotka tulee huomioida lapsen ja vanhempien valmistamisessa ennen sairaalaan tuloa ja sairaalassa sekä mahdollisuudessa kokemuksen läpikäymiseen jälkikäteen.

    Ahdistus ja pelot kun liittyvät läheisesti yhteen, tulee mieleen myös Marja Salmelan väitöskirja lasten sairaalapeloista. Sen yksi keskeinen sanoma on, että lapsilla itsellään on paljon keinoja selviytyä peloistaan, ja että aikuisten tulisi auttaa lapsia löytämään lapselle itselleen luonteenomaiset keinonsa.Erityisesti kannattaa etsiä keinoja, jotka antavat lapselle aktiivisen roolin.

    P.S. Käykää muuten lukemassa Anonyymin mainiot ideat liikunnan lisäämiseen sairaalassa edellisen kirjoituksen kommenteista ja lisätkää omanne myös:
    http://www.terveyttatieteesta.blogspot.fi/2014/05/liikunnalla-terveytta.html

    VastaaPoista
  3. Sellainen kysymys mulle vielä heräsi, että millaiset valintakriteerit artikkeleilla oikein oli, kun 933 tutkimusta piti jättää pois? Tai miten laajalla haulla aluksi oikein lähdettiin?

    Olisin sitä mieltä, että on hieman liioiteltua väittää, että systemaattiisiinkaan katsauksiin ihan kaikki tutkimukset löydettäisiin. Se on toki pyrkimys, mutta aina sitä vaan näkee juttuja, joista kuitenkin joku aiheen tutkimus puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Johanna!
      Kiitokset kommenteista!
      Katsauksessa on selitetty, että haku tehtiin laajoilla hakutermeillä, koska haluttiin varmistaa, että aiheeseen liittyvä keskeinen ja merkityksellinen tutkimus varmasti tulisi löydettyä. Siksi tuo liki tuhat löydettyä artikkelia.
      Katsaukseen mukaanottokriteerit sitten olivatkin tiukat, joten määrä tästä huomattavasti supistui.
      Tuosta KAIKESTA: On totta, että ei varmaakaan ihan kaikkia tutkimuksia tavoiteta laajoillakaan hakutermeillä. Mutta halusin korostaa sitä eroa, että jos lukee vain yhden aiheeseen liittyvän tutkimuksen vs. lukee katsausartikkelin. Jälkimmäisessä tapauksessa asiasta saanee laajemman kokonaiskuvan.
      Satu

      Poista