Mitä se vauva tarvitsee? –asenteet ja imetys

Toisluokkalainen tyttäreni toi kotiin ympäristötiedon tehtävän otsikolla ”Mitä vauva tarvitsee?”. Lapsen oli tarkoitus värittää ne kuvat, jotka olivat vauvalle tarpeellisia. Tehtävässä oli kuvattuna muun muassa vauvansänky, helistin sekä tuttipullo. Pullo oli ainoa viite vauvan syömiseen, joten oli ilmeistä, että tehtävän laatijat tarkoittivat lasten värittävän sen vauvalle tarpeellisena tarvikkeena. Tämänkaltaisella viestinnällä luodaan jo alakouluikäisille lapsille mielikuva siitä, että vauvat tarvitsevat tuttipulloa ja syövät ruokansa tuttipullosta.

Suomalaisen yhteiskunnan asenne imetykseen on kaksinaismoraalinen. Periaatteessa suhtautuminen on myönteistä ja imetystä kannatetaan, mutta samaan aikaan koululaisille opetetaan vauvojen syövän tuttipullosta ja julkiset lastenhoitohuoneet merkitään tuttipullon kuvilla. Mainoksissa ihastellaan puolialastomia ihmisiä, mutta julkisella paikalla tapahtuvaa imetystä paheksutaan siveettömänä. Naisen rinnat ovat yliseksuaalistetut; niiden tarkoitus nykyään on olla esillä – mutta ei luonnollisessa tarkoituksessaan.

Imetys herättää herkästi monenlaisia tunteita hyvin monissa ihmisissä. On lähes mahdotonta kertoa imetyksen eduista ja ylivertaisuudesta korvikkeisiin verrattuna syyllistämättä samalla suurta osaa äideistä. Harmillisen usein yleiset tiedot imetyksestä perustuvat vanhentuneisiin uskomuksiin, omalta äidiltä, anopilta tai kumminkaimalta kuultuihin kertomuksiin. Äidin asenne on yksi merkittävimmistä imetyksen kestoon yhteydessä olevista tekijöistä (Bertino ym. 2012) ja isän asenne imetykseen vaikuttaa äidin valintoihin vauvan ruokinnassa (Stremler & Lovera 2004). Puhetta imetyksestä tarvitaan edelleen, ja yhteiskunnan yleinen ilmapiiri kaipaa tuuletusta. Myös THL:n toimintaohjelma ”Imetyksen edistäminen Suomessa” ottaa kantaa yhteiskunnan imetysasenteen muokkaamiseen koulun opetussuunnitelmasta lähtien.

Yhteiskunnan asenteen muutos lähtee näistä pienistä koululaisista, joiden ympäristötiedon monisteeseen voisi aivan hyvin kuvata imettävän äidin. Tämä yksi kuva ei ehkä edes kiinnitä kenenkään huomiota, mutta siitä saattaa jäädä muistijälki vauvan tarpeista. Tästä ei myöskään seuraa johtopäätöstä, että tuttipulloruokinta olisi kokonaan lopetettava - asia ei ole mustavalkoinen, vaan siinä on paljon eri sävyjä. Kuitenkin, jos imetys olisi ensisijainen muistiedustus vauvan ruokinnasta puhuttaessa, saattaisi imetys toteutua myös luontevammin käytännössä.

Mitä omaan tyttäreeni tulee, kehotin häntä olemaan värittämättä tuttipullon kuvaa vauvalle tarpeellisena perustellen, ettei hänkään sitä ollut vauvana tarvinnut. Epäröiden hän noudatti kehotustani ja jälkeenpäin kertoi opettajallekin asiasta sanoneensa. Tuskin asia johti sen pidemmälle, mutta teimmepähän pienen teon suuren asian puolesta.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtM, tohtorikoulutettava

Hoitotieteen tohtoriohjelma ja hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel@utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet:

Bertino E., Varalda A., Magnetti F., Di Nicola P., Cester E., Occhi L., Perathorner C., Soldi A. & Prandi G. 2012. Is breastfeeding duration influenced by maternal attitude and knowledge? A longitudinal study during the first year of life. The Journal of Maternal-Fetal and Neonatal Medicine 25(S3), 32–36. 

Kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä. Imetyksen edistäminen Suomessa. Toimintaohjelma 2009–2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 32/2009. Saatavilla osoitteesta: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/98969f64-05de-41d9-9aa6-7e34d8d6d6ba

Stremler J. & Lovera D., 2004. Insight from a breastfeeding peer support pilot program for husbands and fathers of Texas WIC participants. Journal of Human Lactation 20(4), 417–422.