Liikunnalla terveyttä terveyspalvelujärjestelmässä

"Liikunta auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös lääke..." eikun... olisiko sittenkin toisinpäin? Lääke auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös liikunta. Liikunnalla tiedetään olevan positiivisia vaikutuksia sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, mutta vahvasta näytöstä huolimatta liikunta jää edelleen vähälle huomiolle terveyspalvelujärjestelmässä. Vuori ym. (2013) toteaa katsausartikkelissaan, että terveyspalvelujärjestelmä voisi tehdä paljon enemmän tukeakseen potilaiden fyysistä aktiivisuutta (physical activity) ja liikuntaharjoittelua (exercise training), enkä voisi olla enempää samaa mieltä. 

Viittaamani katsauksen tarkoitus oli koota näyttöä fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun edistämiseen tähtäävistä ohjauskäytännöistä ja siihen haettiin tutkimuksia neljästä eri lääke- ja terveystieteen viitetietokannasta vuosilta 2000-2013. Katsauksen tulokset osoittavat, että terveyspalvelujärjestelmässä annettu lyhyt(kin) liikuntaohjaus on tehokasta, toimivaa ja kustannustehokasta fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun edistämisessä useilla eri potilasryhmillä. Katsauksen mukaan liikuntaohjaus voidaan helposti sisällyttää terveyspalveluiden rutiineihin, mutta se edellyttää, että liikuntaohjauksen järjestämistä lisätään ja ohjauksen laatua parannetaan ja yhtenäistetään. Ennen näitä parannuksia potilaiden, ja koko väestön liikunnan edistämisen tärkeys tulisi tunnustaa paremmin myös terveyspalvelujärjestelmässä ja siksi perustavanlaatuista muutosta sekä asenteissa, että terveyspalveluiden toimintatavoissa tarvitaan. Vuori ym. (2013) toteavat, että koska liikunnalla on niin suuri potentiaali eri sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, tulisi siihen suhtautua samalla tavoin kuin synteettisiin lääkkeisiin tai muihin potilaan sairauden- tai terveydenhoitoon liittyviin toimenpiteisiin. Miksi näin ei kuitenkaan tapahdu?

Liikunnan parissa työtä tai tiedettä tekevien suositus on nykyään, että vähän liikuntaa on parempi kuin ei ollenkaan ja enemmän on parempi kuin vähän. Ei siis kannata jäädä murehtimaan, jos ei jaksa sitä päivittäistä liikuntasuositusta toteuttaa joka päivä, sillä jo se auttaa, että tekee edes jotain. Samoin voi jokainen ajatella myös omassa työssään, jossa kommunikoi potilaiden kanssa – jo ihan mini-liikuntainterventioilla, esimerkiksi ottamalla liikunta puheeksi, voi olla iso merkitys potilaan kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen kannalta. Tehdään yhdessä liikunnasta itselle ja potilaille rutiini. 

© Rawpixel - Fotolia.com

Kirjoittajan tiedot:

Lotta Kauhanen

Fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

anloka@utu.fi

Kirjoituksessa käytetyn artikkelin tiedot: Vuori IM, Lavie CJ, Blair SN. 2013. Physical activity promotion in the health care system. Mayo Clinic Proceedings. 88(12):1446–61.