"Liikunta auttaa vaivoihin,
mutta niihin on myös lääke..." eikun... olisiko sittenkin toisinpäin?
Lääke auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös liikunta. Liikunnalla tiedetään
olevan positiivisia vaikutuksia sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja
kuntoutuksessa, mutta vahvasta näytöstä huolimatta liikunta jää edelleen vähälle
huomiolle terveyspalvelujärjestelmässä. Vuori ym. (2013) toteaa
katsausartikkelissaan, että terveyspalvelujärjestelmä voisi tehdä paljon
enemmän tukeakseen potilaiden fyysistä aktiivisuutta (physical activity) ja liikuntaharjoittelua (exercise training), enkä voisi olla enempää samaa mieltä.
Viittaamani katsauksen tarkoitus
oli koota näyttöä fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun edistämiseen
tähtäävistä ohjauskäytännöistä ja siihen haettiin tutkimuksia neljästä eri
lääke- ja terveystieteen viitetietokannasta vuosilta 2000-2013. Katsauksen
tulokset osoittavat, että terveyspalvelujärjestelmässä annettu lyhyt(kin)
liikuntaohjaus on tehokasta, toimivaa ja kustannustehokasta fyysisen
aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun edistämisessä useilla eri
potilasryhmillä. Katsauksen mukaan liikuntaohjaus voidaan helposti sisällyttää
terveyspalveluiden rutiineihin, mutta se edellyttää, että liikuntaohjauksen
järjestämistä lisätään ja ohjauksen laatua parannetaan ja yhtenäistetään. Ennen
näitä parannuksia potilaiden, ja koko väestön liikunnan edistämisen tärkeys
tulisi tunnustaa paremmin myös terveyspalvelujärjestelmässä ja siksi perustavanlaatuista
muutosta sekä asenteissa, että terveyspalveluiden toimintatavoissa tarvitaan. Vuori
ym. (2013) toteavat, että koska liikunnalla on niin suuri potentiaali eri
sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, tulisi siihen
suhtautua samalla tavoin kuin synteettisiin lääkkeisiin tai muihin potilaan
sairauden- tai terveydenhoitoon liittyviin toimenpiteisiin. Miksi näin ei kuitenkaan
tapahdu?
Liikunnan parissa työtä tai tiedettä
tekevien suositus on nykyään, että vähän liikuntaa on parempi kuin ei ollenkaan
ja enemmän on parempi kuin vähän. Ei siis kannata jäädä murehtimaan, jos ei
jaksa sitä päivittäistä liikuntasuositusta toteuttaa joka päivä, sillä jo se
auttaa, että tekee edes jotain. Samoin voi jokainen ajatella myös omassa
työssään, jossa kommunikoi potilaiden kanssa – jo ihan mini-liikuntainterventioilla,
esimerkiksi ottamalla liikunta puheeksi, voi olla iso merkitys potilaan
kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen kannalta. Tehdään yhdessä liikunnasta
itselle ja potilaille rutiini.
© Rawpixel - Fotolia.com |
Kirjoittajan
tiedot:
Lotta
Kauhanen
Fysioterapeutti,
TtM, tohtorikoulutettava
Turun
yliopisto, hoitotieteen laitos
anloka@utu.fi
Kirjoituksessa käytetyn
artikkelin tiedot: Vuori IM, Lavie CJ, Blair SN. 2013. Physical
activity promotion in the health care system. Mayo Clinic Proceedings. 88(12):1446–61.
Mietteitä: Miten tavallisen sairaalan vuodeosastolle saataisiin sellainen ympäristö, joka tukisi liikkumista? Voisiko esim. käytävällä olla ilmoitus siitä miten pitkä käytävä on? Jos vaikka joku toipilas haluaisi kerätä metrejä tai jopa kilometrejä. Voisiko osastolla olla seinillä kiinnitettyinä lihaskuntovälineitä tai käytävän päässä jokin liikuntalaite? Voisiko television sijasta aina aika ajoin tulla joku vuodejumppavideo?
VastaaPoistaHyvä kysymys ja monta hyvää ideaa! Nykyään noita kuntoilulaitteita on jo pihoilla ja puistoissa, miksei vaikka sairaalan yleisissä tiloissakin? Vuodejumppavideo voisi pysäyttää hoitajatkin taukojumppaamaan :)
VastaaPoistaMulla on myös yksi idea, joka voisi edistää sairaaloissa potilaiden, mutta ehkä varsinkin vierailijoiden ja henkilökunnan terveysliikuntaa: Laitetaan rappukäytäviin peilejä. Monethan valitsevat hissin voidakseen samalla kohentaa kampaustaan!
Hei, hyviä mietteitä ja ideoita molemmilla ja kiitos kommenteista! Itse ajattelen myös, että jos sairaalaympäristö tarjoaisi enemmän mahdollisuuksia ja motivoisi liikkumaan, olisi sillä merkitystä potilaiden fyysiseen aktiivisuuteen. En äkkiseltään Pubmedista löytänyt tutkimuksia, jotka olisivat selvittäneet liikuntaan kannustavan sairaalaympäristön yhteyttä/vaikutusta potilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, mutta muutoin ympäristön yhteyttä liikunnallisuuteen on kyllä tutkittu. Esimerkiksi löytämäni katsauksen Humpel ym. 2002 "Environmental factors associated with adults’ participation in physical activity: A review" mukaan esimerkiksi turvallisella ja viihtyisällä naapurustolla ja pyöräteiden olemassaololla on merkitsevä yhteys fyysiseen aktiivisuuteen. Kiinnostavaa oli myös, että kokemus siitä, että oma naapurusto tarjoaa mahdollisuuksia liikuntaan, oli yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Eli ehkäpä jo sillä, että potilaat kokisivat sairaalaympäristön kannustavan heitä olemaan aktiivisia, voisi olla merkitystä?
VastaaPoista