tiistai 19. elokuuta 2014

Moniammatillinen koulutus terveysalalla


Tulevaisuudessa terveydenhuollon eri ammateissa tulee korostumaan monenlainen erityisosaaminen, mikä lisää moniammatillisen yhteistyön tarvetta entisestään. Moniammatillinen osaaminen onkin huomioitu jo esimerkiksi Terveydenhuoltolaissa ja opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämissuunnitelmassa. Moniammatillisuus ja monialainen osaaminen ovat myös niin opetushallituksen tavoitteissa kuin eri oppilaitosten opetussuunnitelmissakin. Se on tavoitteena niin hoitotyön koulutusohjelmissa kuin lääkäreidenkin koulutuksessa. Myös WHO korostaa moniammatillisuuden lisäämistä terveysalan koulutuksessa, joten asia on ajankohtainen kansainvälisestikin. Moniammatillinen osaaminen mainitaan kyllä opetuksen tavoitteissa, mutta konkreettisesti moniammatillista opetusta tai harjoittelua on vielä melko vähän. Enimmäkseen opinnot suoritetaan oman alan opiskelijoiden kesken, vaikka terveydenhuollossa työtä tehdään usein moniammatillisissa tiimeissä. Moniammatillista koulutustakin toki löytyy ja sitä on myös tutkittu. Sen on todettu parantavan opiskelijoiden asenteita moniammatillista yhteistyötä kohtaan sekä parantavan kliinistä päätöksentekokykyä. Kun tulevat terveydenhuollon ammattilaiset tottuvat työskentelemään yhdessä jo opiskeluaikana, he ovat valmiimpia moniammatilliseen yhteistyöhön työelämässä. Moniammatillisessa tiimissä työskentely on tehokkaampaa ja se parantaa hoidon laatua. On tärkeää, että kaikki tiimin jäsenet tuntevat toistensa roolin, työnkuvan, erityisosaamisalueet ja ymmärtävät toisiaan. Taidot työskennellä moniammatillisessa tiimissä paranevat, jos rooleja harjoitellaan jo opiskeluaikana.

Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoillakin on jonkun verran mahdollisuuksia moniammatilliseen opiskeluun. Yksi esimerkki moniammatillisista opinnoista on lääketieteellisen tiedekunnan järjestämä vapaavalintainen opintojakso Aivot. Aivot-kurssi järjestetään tänä syksynä neljättä kertaa ja kurssille osallistuu lääkäri-, hammaslääkäri- ja terveyden biotieteiden opiskelijoita lääketieteellisestä tiedekunnasta sekä ammattikorkeakouluista sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, kätilö-, fysioterapeutti- ja ensihoitajaopiskelijoita. Kurssilla aivoja käsitellään viiden eri aihealueen näkökulmasta, joita ovat muisti, päihteet, depressio, aivovammat ja kipu. Opiskelijat jaetaan aihealueiden mukaisesti moniammatillisiin ryhmiin. Jokaisesta aihealueesta on asiantuntijaluento, josta ensimmäisen osion pitää lääketieteen asiantuntija ja toisen osion hoitotyön tai potilaskunnan edustaja, jotka tuovat aiheeseen käytännönläheisempää näkökulmaa. Lisäksi opiskelijat pääsevät tutustumiskäynneille esimerkiksi päihde-ensikotiin, aivovaurioiden kuvantamisyksikköön sekä kipuklinikalle. Lisäksi opiskelijat käyvät verkkokeskusteluja ja valmistavat seminaariesityksen. Näin he pääsevät harjoittelemaan moniammatillisessa ryhmässä toimimista ja voivat jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan keskenään.

Kurssi on ollut erittäin suosittu, eivätkä läheskään kaikki halukkaat mahtuneet tänäkään vuonna kurssille mukaan. Myös opiskelijapalautteen perusteella kurssi on ollut hyvin pidetty ja nimenomaan hyvää palautetta on saatu siitä, että eri alojen opiskelijat tuovat mielenkiintoisia, oman alansa näkökulmia käsiteltäviin asioihin. Erityisesti ammattikorkeakoulun opiskelijoita on aiempina vuosina kaivattu kurssille lisää ja tänä vuonna heitäkin ilmoittautui niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet mukaan. Kiitosta kurssi on saanut nimenomaan moniammatillisuudesta ja vierailukäynnit ovat olleet opiskelijoiden mieleen. Niissä opiskelijat ovat päässeet näkemään, miten moniammatillinen työskentely käytännössä toimii.

Vaikka moniammatillisuutta nykyään korostetaankin niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, vielä paljon enemmän voitaisiin konkreettisesti tehdä, jotta moniammatillisuus koulutuksessa näkyisi nykyistä enemmän. Tällaisia moniammatillisia opintojaksoja kaivattaisiin lisää; näin tulevat terveydenhuollon ammattilaiset pääsisivät jo koulutuksensa aikana harjoittelemaan moniammatillisissa tiimeissä työskentelyä ja ymmärrys ja kunnioitus toisia ammattikuntia kohtaan kasvaisi.



Kirjoittajan tiedot:
Kristiina Heikkilä
Sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
kemheik(at)utu.fi



Lähteet:

Hall P & Weaver L. 2001 Interdisciplinary education and teamwork: A long and winding road. Medical Education 35, 867–875.

Horsburgh M, Lamdin R & Williamson E. 2001. Multiprofessional learning: The attitudes of medical, nursing and pharmacy students to shared learning. Medical Education 35, 876–883.

Katisko M, Kolkka M & Vuokila-Oikkonen P. 2014. Moniammatillinen ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2014:2. http://www.oph.fi/download/155899_moniammatillinen_ja_monialainen_osaaminen_sosiaali_terveys_kuntoutus_ja_lii.pdf

Lapkin S, Levett-Jones T & Gilligan C. 2013. A systematic review of the effectiveness of interprofessional education in health professional programs. Nurse Education Today 33, 90–102.

McPherson K, Headrick L & Moss F. 2001. Working and learning together: Good quality care depends on it, but how can we achieve it? Qualtiy in Health Care 10(SII), 46–53.

Opetus-ja kulttuuriministeriö 2011. Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1.

Ross F & Southgate L. 2000. Learning together in medical and nursing training: Aspirations and activity. Medical Education 34, 739–743.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20201326#L4

World Health Organization. 1988. Learning together to work together for health. Report of a WHO study group on multi-professional education for health personnel: A team approach. World Health Organization Technical Report Series 769.




2 kommenttia:

  1. Tätä pitäisi ehdottomasti saada lisää!

    VastaaPoista
  2. Kristiina Heikkilä20. elokuuta 2014 klo 20.22

    Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä. Erityisesti erilaista käytännön tilanteiden harjoittelua pitäisi olla enemmän, joko oikeissa hoitotilanteissa tai esimerkiksi simulaatiota apuna käyttäen. Näitä tilanteita voitaisiin harjoitella moniammatillisilla tiimeillä, niin kuin ne todellisuudessakin hoidetaan. Näin eri ammttiryhmien välistä vuorovaikutusta ja toisen ammattiryhmän erityisosaamisen arvostusta voitaisiin harjoitella jo opiskeluaikana.

    VastaaPoista