Muistithan liikkua tänään?

Vain muutama sukupolvi sitten tätä kysymystä ei tarvittu, sillä arkielämä itsessään oli fyysisesti rasittavaa. Teollistumisen myötä päivittäisten askeleiden määrä vähentyi dramaattisesti (Booth ym. 2012). Arkiliikunnan puute onkin ehkä suurin syy siihen, miksi väestömme huonokuntoisuus on yleistynyt. Viimeisin raportti suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä paljastaa, että vain 11 prosenttia miehistä ja 15 % naisista liikkuu työmatkallaan puoli tuntia tai enemmän (Helldán ym. 2013). Tämä määrä muuten riittäisi täyttämään nykyiset liikuntasuositukset! Vietämme siis liian paljon aikaa istuen autossa, tietokoneella tai television ääressä. Liiallinen istuminen on terveysriski, jopa niille jotka harrastavat liikuntaa (Dunstan ym. 2012). Siksi pitkittynyttä istumista tulisi aina pyrkiä tauottamaan tai jopa välttämään.

Arkiliikunnan puute on siirtänyt liikunnan vapaa-ajallemme, ja tämä näkyykin vapaa-ajan liikunnan kasvuna (ks. esim. Helldán ym. 2013). Suomalaisen Terveys 2011 -väestötutkimuksen mukaan kuitenkin vain yksi kymmenestä suomalaisesta liikkui liikuntasuositusten mukaisesti. Hälyttävää on se, että raportin mukaan lähes kolmannes suomalaisista aikuisista ei harrastanut liikuntaa lainkaan (Koskinen ym. 2011). Liikkumattomuus nimittäin tappaa. Maailmanlaajuisesti jo joka kymmenes kuolema ja 6-10 prosenttia ei-tarttuvista taudeista liittyy fyysiseen passiivisuuteen (Lee ym. 2012). Täten liikkumattomuuden terveysriskit ovat jo verrattavissa tupakoinnin riskeihin. Liikkumattomuutta ja sen tuomia terveysriskejä voidaan kuitenkin ehkäistä liikunnan lisäämisellä. Liikunnan lisäämisestä hyötyisivät etenkin he, jotka eivät vielä liiku riittävästi.

Kuinka paljon sitten tulisi liikkua? Liikuntasuositukset meillä ja maailmalla laatii ja päivittää liikunta- ja terveystieteen spesialisteista koostuva paneeli, joka erittäin kriittisesti arvioi kerääntynyttä näyttöön perustuvaa tutkimustietoa. Kuten Annukka Myllymäki kirjoitti kesäkuun TT-bloggauksessaan (linkki blogitekstiin), nykyisten suositusten mukaan aikuisten tulisi terveyden ylläpitämiseksi harrastaa vähintään 150 minuuttia keskiraskasta tai 75 minuuttia raskasta kestävyystyyppistä liikuntaa viikoittain vähintään 10 minuutin mittaisina suorituksina ja mieluiten niin, että liikunnan kokonaismäärä jakautuisi vähintään viidelle päivälle viikossa. Lisäksi lihaskuntoharjoittelua suositellaan tehtävän vähintään kaksi kertaa viikossa. Alle 17-vuotiaille lapsille liikuntaa suositellaan vähintään tunti päivässä. Yli 65-vuotiaille keskiraskasta liikuntaa suositellaan tehtävän viisi kertaa viikossa vähintään 30 min kerrallaan tai vaihtoehtoisesti raskaampaa liikuntaa kolme kertaa viikossa vähintään 20 minuuttia kerrallaan. Lisäksi ikääntyneille suositellaan viikoittaista lihaskuntoa ja tasapainoa kehittävää harjoittelua (Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). 

Mutta kuten tilastot meillä ja muualla osoittavat, liikuntasuositukset ovat melko vaativia ja ne todennäköisesti täyttävät henkilöt, jotka muutenkin liikkuvat mielellään paljon. Nykytutkimus yrittää etsiä sopivia liikuntamuotoja tämän päivän kiireisille kansalaisille; jokaiselle tulisi löytyä oma mieluisa laji tai tapa liikkua. Vähänkin liikuntaa on aina parempi kuin että ei liikkuisi ollenkaan. Hyvän fyysisen kunnon parantaminen ja ylläpito vähintään kohtuullisesti kuormittavan liikunnan avulla on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä kunto-ominaisuudet laskevat iän myötä. Jos kunnostaan ei pidä huolta, sairauksien riskirajat voivat tulla vastaan varhaisemmin.

© fabioberti.it - Fotolia.com

On kai siis selvää, että liikunnan harrastamisella tai harrastamattomuudella on suuri merkitys terveyteemme. Jo yksikin liikuntasuoritus voi lääkkeen tavoin esimerkiksi laskea kolesteroliarvoja, verenpainetta ja/tai vaikuttaa myönteisesti verensokeriarvoihin. Nämä liikunnan akuutit terveysvaikutukset kuitenkin menetetään, jos seuraavaa liikunta-annosta ei parin-kolmen päivän sisällä saada. Liikunnan sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus saavutetaankin parhaiten omaksumalla liikunnan harrastaminen elämäntavaksi (Warburton ym. 2006). Lisäksi monipuolinen liikunta kehittää ja ylläpitää liikkumisen perustaitoja ja niihin kytkeytyvää toimintakykyä, minkä vuoksi säännöllinen liikunta on itsenäisen ja laadukkaan elämän kannalta todella välttämätöntä. Liikkumattomuuden ehkäisyyn tarvitaan motivaatiota, tietoa ja taitoja, joiden jakamiseen terveydenhuollon ammattihenkilöillä on suuri mahdollisuus.

Kirjoittajan tiedot:
 

Tuija Leskinen

LitM, TtT, tutkijatohtori

Turun yliopisto

Valtakunnallinen PET-keskus

tuija.helena.leskinen@tyks.fi

Lähteet:

Booth FW, Roberts CK, Laye MJ. 2012. Lack of exercise is a major cause of chronic diseases. Comprehensive Physiology 2, 1143-1211.

Dunstan DW, Howard B, Healy GN, Owen N. 2012. Too much sitting – A health hazard. Diabetes Research and Clinical Practice 97, 368-376.

Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S, Uutela A. 2013. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013 - Health Behavior and Health Among the Finnish Adult Population, Spring 2013. THL, Raportti: 2013_021. Saatavilla: http://www.julkari.fi/handle/10024/110841 26.8.2014

Koskinen S., Lundqvist A., Ristiluoma N. (toim.) 2011. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. THL, Raportti: 2012_068. Saatavilla: http://www.julkari.fi/handle/10024/90832 26.8.2014

Lee IM, Shiroma EJ, Lobelo F, Puska P, Blair SN, Katzmarzyk PT, for the Lancet Physical Activity Series Working Group. 2012. Impact of physical inactivity on the world´s major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Lancet 380, 219-229.

Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 2008. Physical activity guidelines advisory committee report. Department of Health and Human Services, Washington. Saatavilla: http://www.health.gov/paguidelines/report/ 26.8.2014

Warburton DE, Nicol CW, Bredin SS. 2006. Health benefits of physical activity: the evidence. Canadian Medical Association Journal 174, 801-809.