Ikäihmisten ja terveysalan koulutuksen yhteistyö voisi
olla paljon nykyistä monipuolisempaakin. Terveyspalvelujen käyttäjien, kuten
ikäihmisten, osallistuminen terveysalan koulutukseen voi olla eritasoista oman
elämäntarinansa kertomisesta koulutuksen laadun arviointiin. Laajimmalla
tasolla terveyspalvelujen käyttäjät osallistuvat muun muassa
opiskelijavalintaan, koulutuksen ja opintojaksojen suunnitteluun ja
kehittämiseen, opettamiseen ja opiskelijoiden arviointiin. Tähän on Suomessa
vielä matkaa, mutta mallia voisi ottaa esimerkiksi Iso-Britanniasta, missä
ollaan jo pidemmällä.
Ikäihmisten koulutukseen osallistumisen tarkoituksena on heidän
kokemustensa hyödyntäminen opiskelijoiden oppimisen edistämisessä.
Oppimistulosten odotetaan näkyvän opiskelijoiden toiminnassa käytännön
hoitotyössä. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä terveyspalvelujen käyttäjien osallistumiseen,
vaikka sen hyödyistä oppimistuloksina arvioituna on tällä hetkellä vasta vähän
näyttöä. Opiskelijat ovat kuitenkin kertoneet ymmärtävänsä asioita paremmin
terveyspalvelujen käyttäjien näkökulmasta saatuaan käsityksen heidän elämästään,
sairauksistaan ja kokemuksistaan terveyspalvelujen piirissä. Opiskelijat ovat
myös kehittyneet vuorovaikutus- ja käden taidoissa, empaattisuudessa ja yksilöllisyyden
huomioimisessa.
Ikäihmisten koulutukseen osallistumista lisäämällä
voidaan saada aikaan paljon hyvää myös heille itselleen. Osallistumisen
hyötyinä on raportoitu muun muassa lisääntynyttä itseluottamusta ja omanarvontunnetta,
voimaantumista, tietoisuutta omasta terveydentilasta, lääkityksestä ja tarjolla
olevista palveluista. Hyötyinä ovat olleet myös yksinäisyyden väheneminen ja
uudet ystävyyssuhteet.
Mutta onko ikäihmisten osallistuminen koulutukseen pelkästään
hyvä asia? Terveysalan koulutus on vasta hiljakkoin päässyt tilanteeseen, jossa
opetuksen voidaan sanoa olevan näyttöön perustuvaa. Ikäihmiset
henkilökohtaisine kokemuksineen ja mielipiteineen eivät edusta ainakaan
tieteellisesti tutkittua näyttöä. Opetukseen vapaaehtoisina osallistuvat ikäihmiset
voivat olla myös ainoastaan omaa agendaansa ajavia henkilöitä, eivätkä pyrikään
edustamaan kaikkia vertaisiaan.
Osallistuminen yleisestikin on
alkanut saada myös yhteiskunnallista ja poliittista huomiota. Ihmisten halutaan
osallistuvan sellaisten toimintojen kehittämiseen, joista on heille hyötyä esimerkiksi
omahoidon osaamisen vahvistumisena, mikä lopulta johtaa rahallisiin säästöihin. Lisäksi vanhuspalvelulain ja sen tueksi päivitetyn laatusuosituksen korostaman ikäihmisten osallistumisen voidaan haluttaessa
nähdä koskevan myös koulutusta, eikä vain sote-palveluiden kehittämistä. Myös potilasjärjestöjen
kansainväliset keskusjärjestöt kampanjoivat terveyspalvelujen käyttäjien äänien
lisäämiseksi terveysalan koulutuksessa. Vaaka kallistunee siis myös ikäihmisten
osallistumisen lisäämiseen koulutuksessa.
Kirjoittajan tiedot:
Sanna Koskinen
sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen tohtoriohjelma ja hoitotieteen valtakunnallinen
tohtorikoulutusverkosto
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: smtkos(at)utu.fi
Kirjoituksen pohjana käytetty kirjallisuus:
Happell B, Byrne L, McAllister
M, Lampshire D, Roper C, Gaskin CJ, Martin G, Wynaden D, McKenna B, Lakeman R,
Platania-Phung C, Hamer H. 2014. Consumer
involvement in the tertiary-level education of mental health professionals. A
systematic review. International Journal of Mental Health Nursing 23, 3–16.
Morgan
A, Jones D. 2009. Perceptions of service user and carer involvement in
healthcare education and impact on students’ knowledge and practice: A
literature review. Medical Teacher 31, 82–95.
Repper
J, Breeze J. 2007. User and carer involvement in the training and education of
health professionals: A review of the literature. International Journal of
Nursing Studies 44, 511–519.
Rhodes
CA. 2012. User involvement in health and social care education. A concept
analysis. Nurse Education Today 32, 185–189.
Towle
A, Bainbridge L, Godolphin W, Katz A, Kline C, Lown B, Madularu I, Solomon P,
Thistlethwaite J. 2010. Active patient involvement in the education of health
professionals. Medical Education 44, 64–74.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.