tiistai 15. maaliskuuta 2016

Painehaavat hoidon laadun mittarina

Painehaavojen esiintymisen seuranta on tärkeä hoitotyön laadun seurantamittari.  Painehaavojen esiintyvyyttä voidaan myös pitää hoitotyön tuloksellisuuden mittarina, koska painehaavojen syntymisen ehkäisyssä hoitotyöllä on keskeinen rooli.

Painehaavalla tarkoitetaan paikallista ihon tai sen alla olevan kudoksen vauriota, joka ilmaantuu yleensä kehon luisen ulokkeen kohdalle paineen tai venytyksen tai näiden yhteisvaikutuksena. Painehaavat luokitellaan 4-portaisella asteikolla sen mukaan, kuinka syvälle kudokseen asti vaurio ulottuu. (NPUAP & EPUAP 2016).  

Tavallisimmin painehaava sijaitsee ristiselässä, istuinkyhmyjen tai lonkkaluiden kohdalla tai kantapäissä. Painehaava syntyy ulkoisen paineen vaikutuksesta tai kitkan ja kudosten venyttymisen myötävaikutuksella. Painehaavalle altistavia riskitekijöitä ovat liikkumattomuus, ihon kosteus, ravitsemushäiriö, vanhuus, keskosuus, hypotermia tai paikalliset kudosolot, kuten kudosten huono happeutuminen. Perussairauksista DM, aivoverenkierron häiriöt, munuaisten vajaatoiminta, sydän- ja verisuonisairaudet altistavat painehaavan synnylle.

Painehaavoja on arvioitu esiintyvän noin 5 - 15 %:lla kotihoidossa, hoitolaitoksissa ja sairaaloissa hoidettavista potilaista. Kustannuksiksi on arvioitu Suomessa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannuksen lisäksi painehaavat ovat kivuliaita ja ne huonontavat elämänlaatua, lisäävät infektioalttiutta, kuolemanvaaraa ja hoitohenkilökunnan työtaakkaa. (Soppi 2010.)

Parasta hoitoa on ennaltaehkäisy. Riskipotilaiden tunnistaminen mahdollisimman pian hoitoon tulon jälkeen on tärkeää, koska painehaava voi syntyä nopeastikin, esimerkiksi ensiavussa odottaessa. Painehaavariski suositellaan arvioitavaksi 2–4 tunnin kuluessa potilaan saapumisesta hoitoon, ja kuitenkin viimeistään 8 tunnin kuluessa. Potilaan tilan muuttuessa riski pitäisi aina uudelleenarvioida, mutta kuitenkin vähintään kerran viikossa. Riskin arvioinnin tarkoituksena on löytää ne potilaat, jotka tarvitsevat painehaavoja ehkäiseviä interventioita niiltä välttyäkseen.

Painehaavariskin arviointiin on useita mittareita, joista Norton on vanhin ja Braden yleisimmin käytetty. Helppo tapa arvioida riski on arvioida potilaan liikuntakykyä ja ihon kuntoa. Potilaalla on suuri riski saada painehaava, jos hänen liikuntakykynsä on voimakkaasti rajoittunut (esimerkiksi vuodepotilas tai traumapotilas) tai hänellä on jo painehaava jossain päin kehoa tai on joskus ollut sellainen. Riski on keskinkertainen, jos liikuntakyky on rajoittunut (potilas tarvitsee liikkumiseen apuvälineitä tai muiden apua) tai iho on hauras tai siinä on tuntopuutos. Jos potilaalla ei ole liikuntarajoitteita ja iho on hyväkuntoinen, riski saada painehaava on pieni.

Hoitotyön interventioita ovat oikeanlaisen patjan ja istuinalustan valinta, ihon kunnon säännöllinen tarkistaminen ja arviointi sekä ihon ja inkontinenssin hoitaminen. Paineen keventäminen ja potilaan mobilisointi asentohoidolla ja apuvälineiden käytöllä on keskeistä. Potilasta nostettaessa ja siirrettäessä on vältettävä kitkaa ja hankausta.  Omatoimisuuteen ohjaaminen ja kannustaminen ovat tärkeitä. Lisäksi potilaan ravitsemustila on arvioitava ja tunnistettava mahdollinen vajaaravitsemustila ja korjattava se.

Painehaavariskin tunnistamisen ja painehaavoja ehkäisevien interventioiden käytön tulisi kuulua jokaisen hoitotyöntekijän perusosaamiseen erilaisissa toimintaympäristöissä kaiken ikäisten kanssa työskenneltäessä. Vaikka vanhuus on altistava riskitekijä, eivät lapset ole automaattisesti turvassa painehaavoilta.


Lähteet:

European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP) and National Pressure Ulcer Advisory
Panel (NPUAP). Prevention and Treatment of Pressure Ulcers: Clinical Practice Guidelines.
Washington, DC: National Pressure Ulcer Advisory Panel; 2009.

European Pressure Ulcer Advisory Panel ja National Pressure Ulcer Advisory Panel. Prevention and
treatment of pressure ulcers: quick reference guide. Washington DC: National Pressure Ulcer
Advisory Panel; 2009. Luettavissa osoitteessa: http://www.epuap.org/guidelines/QRG_Prevention_in_Finnish.pdf

Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli. 2015. Helsingin Uudenmaan sairaanhoitopiiri. HUS painehaavatyöryhmä 3/2015.

Soppi, Esa. 2010. Painehaava - esiintyminen, patofysiologia ja ehkäisy.  Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 126(3):261-8.



Kirjoittajan tiedot:
Satu Rauta
1) esh, TtM, hoitotyön kliininen asiantuntija
HUS Hyks Leikkaussalit, teho- ja kivunhoito (ATeK)
satu.rauta(at)hus.fi
2) esh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun Yliopisto, Hoitotieteen laitos
saraut(at)utu.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti