Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi uuden lapsiperheiden ruokasuosituksen aiemmin tänä vuonna. Julkaisu sisältää myös suosituksen imeväisikäisen
lapsen ravitsemuksesta eli käytännössä imetyssuosituksen. Täysimetystä eli
yksinomaista rintaruokintaa suositellaan 4–6 kuukauden ikään. Maailman
terveysjärjestö (World Health Organization, WHO) on jo vuosia suositellut kuuden kuukauden täysimetystä. Myös THL:n suosituksessa vahvistetaan, että
äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi täysiaikaisena ja normaalipainoisena
syntyneelle lapselle kuuden kuukauden ikään. Kuitenkin heti tämän jälkeen todetaan,
että kiinteitä ruokia voidaan aloitella 4–6 kuukauden iässä. Myös
kokonaisimetyksen keston suosituksissa on selkeä ero: THL 12 kuukautta, WHO 24
kuukautta. Molemmat suositukset toki mahdollistavat myös pidemmän imetyksen
keston jokaisen perheen yksilöllisten suunnitelmien mukaan.
Miksi suomalainen
suositus jää vaatimattomammaksi kuin kansainvälinen ”isosisaruksensa”? Tähän on
vaikea löytää selkeää syytä. Suomalaissuosituksen taustalla lienee tavoite
viivyttää kiinteiden ruokien aloitusta vähintään neljän kuukauden ikään, sillä
nykyisin osa vauvoista aloittaa muun ruuan syönnin jo ennen sitä. Vauvan suolisto
ei kuitenkaan ole vielä valmis käsittelemään maidon lisäksi muuta ruokaa ainakaan
ennen neljän kuukauden ikää. On myös hieman vaihtelevaa tutkimusnäyttöä
lisääntyvästä allergiariskistä, mikäli kiinteiden ruokien aloitusta viivytetään
yli kuuden kuukauden ikään. THL:n suositus on kuitenkin hieman ristiriitainen
täysimetyksen suhteen ja se on aiheuttanut myös hämmennystä imettävien äitien
keskuudessa. Joissakin neuvoloissa uutta suositusta on tulkittu kehotuksena
aloittaa kiinteän ruuan maistelut neljän kuukauden iässä.
Kyseessä ei
varmasti ole maailmankaikkeuden suurin ongelma, ja joku voisi kysyä, että onko
tässä ongelmaa lainkaan. Ehkäpä ei, mutta imetys herättää jo muutenkin niin
paljon kysymyksiä ja keskustelua, että virallisten suositusten soisi olevan
yhtenevät. Kuuden kuukauden täysimetys on nykytiedon perusteella suositeltava
tavoite, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi Suomessakin olisi syytä työskennellä.
On selvää, että kaikki äiti-vauva –parit eivät tätä tavoitetta saavuta ja tämän
takia on onni, että meillä on saatavilla myös äidinmaidonkorvike turvaamaan
vauvan ravinnonsaantia. Yksittäistä äitiä hänen imetysongelmissaan ei myöskään
auta sen paremmin THL:n kuin WHO:n linjaukset, vaan imettävä äiti tarvitsee
konkreettista ja hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaavaa tukea. Selkeä ja
Maailman terveysjärjestön linjan mukainen suositus Suomessa antaisi kuitenkin
terveydenhuollon ammattilaisille johdonmukaisemmat suuntaviivat siitä mikä on
suomalaisvauvojen ja heidän äitiensä imetystavoite. Toivoisinkin siis lopputulokseksi
tasapeliä THL:n ja WHO:n välillä.
Kirjoittajan
tiedot:
Hannakaisa
Niela-Vilén
kätilö, TtT,
tutkija
Turun yliopisto,
hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi
Hieno juttu
VastaaPoista