Sateenkaari-ihmiset terveydenhuollon asiakkaina

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voidaan nimittää yhteisesti sateenkaari-ihmisiksi. He ovat henkilöitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen on muuta kuin heterous ja/tai heidän sukupuoli-identiteettinsä eroaa perinteisistä tyttö/poika, mies/nainen tai maskuliininen/feminiininen-määritelmistä. Toisin sanoen seksuaalivähemmistöihin voidaan nimetä kuuluvaksi homot, lesbot, biseksuaalit, queerit, aseksuaalit, panseksuaalit. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voidaan luokitella transihmisiin, intersukupuolisiin, sukupuolettomiin ja sukupuoliristiriitaa kokeviin ihmisiin. Edellä mainittujen lisäksi ihminen voi kokea seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä muunlaisin tavoin, jotka eivät noudata yhteiskunnan perinteisiä määritelmiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.

Sateenkaari-ihmisten olemassaolon tunnistaminen on lisääntynyt viime vuosina, eikä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta puhuminen ole enää niin suuri tabu kuin se oli aiemmin. Sateenkaari-ihmisten oikeudet ovat muuttuneet 2000-luvun aikana: Muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa ovat esimerkiksi naisparien laillinen oikeus päästä hedelmöityshoitoihin vuodesta 2007 lähtien sekä samaa sukupuolta oleville pareille 1.3.2017 voimaan astunut oikeus avioliittoon. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudet eivät tosin ole muuttuneet suomalaisessa yhteiskunnassa kovinkaan paljoa; viime vuosina useat ihmisoikeusjärjestöt ovat ottaneet kantaa sukupuolenkorjausta koskevaan lainsäädäntöön, joka nähdään ihmisoikeuksia loukkaavana. Tämä näkemys perustuu siihen, että Suomessa juridista sukupuoltaan vahvistavan henkilön on oltava lisääntymiskyvytön ja käytävä läpi tietyt hoidot ennen juridisen sukupuolen vahvistamista.

Mutta mitä sateenkaari-ihmisten olemassaolo merkitsee terveydenhuollossa? Mitä hoitotyötä tekevän ammattilaisen olisi oleellista tietää eri-ikäisten sateenkaari-ihmisten kohtaamisesta terveydenhuollossa? Tarkastelen seuraavaksi joitakin keskeisiä tuloksia suomalaisten organisaatioiden toteuttamista tutkimuksista.

Sateenkaarinuorten näkökulma otettiin ensimmäistä kertaa mukaan vuoden 2017 kansallisessa Kouluterveyskyselyssä, jossa toisen asteen opiskelijoilta kysyttiin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen kokemisesta. Seksuaalinen tasavertaisuus ry (Seta) ja Nuorisotutkimusseuran Hyvinvoiva sateenkaarinuori-yhteishankkeessa kartoitettiin suomalaisten sateenkaarinuorten hyvinvointia Suomessa eri elämän osa-alueilla. Tutkimusten tulosten perusteella sateenkaarinuorten hyvinvointi on heteronuoria alhaisempaa. Kuitenkin moni sateenkaarinuori voi hyvin, ja sateenkaarinuorista monet uskalsivat jutella kouluterveydenhoitajalle asioistaan. Osa kuitenkin yhä välttää identiteettinsä paljastamista, koska he pelkäävät ympäristön negatiivista suhtautumista esimerkiksi syrjinnän muodossa. Näin ollen nuorten parissa työskentelevien aikuisten olisi tärkeää näyttää nuorille, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta voi keskustella avoimesti.

Sateenkaariperheiden kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluista on tutkittu Sateenkaariperheet-kyselyn avulla yhteistyössä Työministeriön kanssa vuonna 2006. Sateenkaariperheet ovat tulosten mukaan monimuotoisia perheitä, jotka voivat koostua perinteisestä kahden vanhemman ydinperheestä erilaisiin monimuotoisiin perheisiin. Kyselyn keskeisin tulos oli, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on laadittu heteroydinperheiden tarpeita ajatellen, joten sateenkaariperheitä ajatellen palveluiden monimuotoisuutta tulisi kehittää. Terveyspalveluiden työntekijöiden olisi tärkeää tietää erilaisista sateenkaariperheiden muodoista, jotta he osaisivat kohdata avoimesti ja ennakkoluulottomasti naispareja, miespareja, transvanhempia, useamman vanhemman perheitä sekä itseellisiä vanhempia. Sekä biologisten että sosiaalisten vanhempien tasavertaisen osallisuuden mahdollistaminen on tärkeää, jottei kukaan sateenkaariperheen vanhempi kokisi jäävänsä ulkopuoliseksi.

Seta on toteuttanut Yhdenvertainen vanhuus-projekteja, joiden tutkimuskohteena ovat olleet ikääntyneet sateenkaari-ihmiset (sateenkaari-seniorit). Ensimmäisen projektin (2012–2014) aikana tehdyissä tutkielmissa ilmeni kolme sateenkaari-senioreille keskeistä vanhustyöhön liittyvää toivetta. Sateenkaarisenioreille on tärkeää, että ikääntyneiden palveluiden parissa työskentelevillä olisi tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja vanhuuteen liittyvistä tuentarpeista ennen kuin ensimmäinen identiteetistään avoin asiakas tulee kohdalle. Toiseksi he toivoivat suhtautumisen olevan luontevaa, ennakkoluulotonta, sekä ilman identiteettiin liittyvää ihmettelyä. Kolmanneksi sateenkaariseniorit toivoivat tukea omaan identiteettiin liittyvien kysymysten käsittelyssä, ja mahdollisuutta elää omannäköistä elämää myös vanhuudessa. Monet sateenkaariseniorit ilmaisivat myös, kuinka tärkeää omasta identiteetistä ja elämäntarinastaan kertominen on vanhuudessa, ja näin ollen sateenkaariseniorin kuunteleminen antaa mahdollisuuden yksilölliseen kohtaamiseen myös terveydenhuollossa.

Yhteenvetona esitän 4 neuvoa sateenkaari-ihmisten kohtaamiseen terveydenhuollossa:

1. Suhtaudu avoimesti asiakkaisiisi; älä oleta asiakkaasi sukupuoli-identiteettiä, seksuaalista suuntautumista tai perhemuotoa.   

2. Jos et ole varma asiakkaasi kumppanin sukupuolesta, kysy rohkeasti, jos tämä tieto on tarpeellinen. Kysyvä ei tieltä eksy. 
3. Ilmaise etenkin nuorille, että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on ok. 
4. Ole kiinnostunut seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta; 

lukemalla voit oppia paljon, kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti ja jos jokin asia jää askarruttamaan, ota rohkeasti yhteyttä Setaan tai vaikka tämän blogitekstin kirjoittajaan. Tyhmiä kysymyksiä ei ole!

Lisätietoa sateenkaari-ihmisistä: 
Setan sateenkaarisanasto. http://seta.fi/sateenkaarisanasto/ 
Trasek ry. http://www.trasek.fi  
Sateenkaariperheet ry. http://www.sateenkaariperheet.fi/ 
Sateenkaariseniorit. http://seta.fi/sateenkaariseniorit/
 
Kirjoittajan tiedot:  
Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai@utu.fi

Lähteet:

Alanko, K. (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 146, verkkojulkaisuja 72 & Seta, Seta-julkaisuja 23. Unigrafia, Helsinki.

Amnesty International 2017. Transihmisten oikeudet. https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/itsemaaraamisoikeus-sukupuoleen/ Viitattu 19.12.2017

Kuosmanen P & Jämsä J (toim.) 2007. Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulussa. SEIS – Suomi eteenpäin ilman syrjintää-julkaisu, Työministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki.

Laki avioliittolain muuttamisesta 156/2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150156

Laki hedelmöityshoidoista 22.12.2006/1237. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061237

Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA 2016. Sateenkaarisanasto. http://seta.fi/sateenkaarisanasto/ Viitattu 19.12.2017
 
Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA 2017. Avioliittolaki. http://seta.fi/avioliittolaki/#otsikko1 Viitattu 19.12.2017
 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017. Tutkimuksesta tiiviisti 25/2017. Toisella asteella opiskelevien sateenkaarinuortenhyvinvointi 2017. Kouluterveyskyselyn tuloksia. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135233/URN_ISBN_978-952-302-909-5.pdf?sequence=1 Viitattu 19.12.2017

United Nations Human Rights 2016. The cruel, inhuman and degrading treatment of trans and intersex people in Finland. Submission to the UN Committee against torture. 59th session, November 2016. http://tbinternet.ohchr.org/Treaties/CAT/Shared%20Documents/FIN/INT_CAT_CSS_FIN_25540_E.pdf

Valtonen S & Hakola SM 2014. Haluaisin pystyä kertomaan- Sateenkaariseniorit ikääntyneille suunnattujen palveluiden asiakkaina. Seta-julkaisuja 26. Otava, Helsinki.

Rutiinilla vaan?

Lähes jokainen aikuinen voi palauttaa mieleensä tunnelmat uudessa työssä aloittamiseen liittyen. Kaikki on uutta, työtilat, työvälineet ja ihmiset; ei löydä sitä mitä tarvitsee, koko ajan pitää kysyä neuvoa, jännittääkin. Vähitellen homma alkaa luistaa, vieras muuttuu tutuksi, uudet ihmiset työkavereiksi. Ainakin osa työtehtävistä hoituu rutiinilla, sen enempää siihen keskittymättä.

Rutiinit tuovat turvaa ja helpottavat arjen sujumista, mutta joskus niitä kannattaa tarkastella uusin silmin. Työpaikoilla rutiinit voi joskus rikkoa uusi työntekijä, joka esittää sen tärkeän miksi-kysymyksen, johon ei heti vastausta löydykään. Sairaalat muiden työpaikkojen ohella ovat täynnä rutiineja eivätkä synnytysosastot poikkea tästä, vaikka jokainen synnytys onkin ainutlaatuinen.

Tarkastelimme synnytysosastolla tapahtuvaa vastasyntyneen ja vanhempien välistä läheisyyttä ja erottamista sekä näihin liittyviä tilanteita (Niela-Vilén ym. 2017). Aineisto kerättiin älypuhelinsovelluksella, johon synnytysosaston kätilöt ja lastenhoitajat tallensivat läheisyys- ja erottamistapahtumia sekä sanelivat lyhyen kertomuksen tilanteesta vastaten kysymyksiin missä, mitä ja miksi.

Tutkimuksen aineiston perusteella äidin ja vastasyntyneen läheisyys oli selkeästi tavoiteltu asia synnytysosastolla. Vauvat pyrittiin aina asettamaan äidin ihokontaktiin. Isät saivat pitää vauvoja silloin, kun äiti oli jostakin syystä estynyt, esimerkiksi synnytyskomplikaation takia. Äidin ja vauvan läheisyyden perusteluna oli useimmiten osaston rutiini. Toki läheisyyttä perusteltiin myös äidin ja vauvan hyvinvoinnin kannalta. Kaikki vastasyntyneet myös erotettiin vanhemmistaan vauvan rutiinimittausten takia. Lisäksi erottamiseen johtivat vastasyntyneen terveyteen, esimerkiksi hengitykseen liittyvät ongelmat.

Tässä tutkimuksessa siis rutiinit sekä edistivät läheisyyttä että aiheuttivat erottamista. Rutiineilla ei aiheutettu haittaa, vaan esimerkiksi paljon tutkittu ja hyödylliseksi havaittu vastasyntyneen ja vanhemman ihokontakti toteutui rutiinisti. Joka tapauksessa rutiinien kriittinen tarkastelu voi herättää itse kunkin huomaamaan, että itsestäänselvyydet eivät aina ole selviä. Tutkimuksessa käytetty aineistonkeruusovellus saattoi osaltaan toimia havahduttajana, kun omia toimintatapoja pyydettiin kuvaamaan. Varmasti joskus vanhojen rutiinien tilalle on hyvä kehitellä uusia, perustellumpia rutiineita.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, post doc -tutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähdeviite:

Niela-Vilén H, Feeley N, Axelin A. 2017. Hospital routines promote parent-infant closeness and cause separation in the birthing unit in the first two hours after birth – a pilot study, Birth: Issues in Perinatal Care 44(2), 167–172.

Pysyykö terveydenhuolto digitalisaation mukana?

Terveydenhuollon digitalisaatio on menossa kovalla vauhdilla eteenpäin. Digitalisaation mahdollisuuksia korostetaan poliittisissa linjauksissa ja siihen liittyen on käynnissä useita hankkeita, joiden on tarkoitus tuoda digitaaliset terveyspalvelut sekä terveydenhuollon asiakkaiden, omaisten että ammattilaisten ulottuville (lue hankkeista lisää täältä). Myös tarjolla olevien digitaalisten innovaatioiden määrä on hurjassa kasvussa. Tästä osoituksena oli muun muassa viime viikolla järjestetty startup-tapahtuma SLUSH, jossa digiterveys oli tututtuun tapaan vahvasti esillä. Myös aihetta koskevan tutkimuksen määrä on jatkanut kasvuaan.

Entä käyttöönotto?

Digitaalisten innovaatioiden ja sitä koskevan tutkimuksen kasvavasta määrästä ja niihin liittyvästä kiinnostuksesta huolimatta uusimmat digiterveyden ratkaisut näkyvät vielä vähän terveydenhuollossa, etenkin julkisella sektorilla. Tulevan sote-uudistuksen uumoillaan vauhdittavan digitalisaatiokehitystä, mutta käyttöönoton edistäminen edellyttää myös vähäisen hyödyntämisen taustalla vaikuttavien syiden tarkastelua ja niihin huomion kiinnittämistä.

Digitalisaatiokehitys haastaa tutkimuksen ja koulutuksen 

Tutkimus tarjoaa mahdollisuuden lisätä ymmärrystä digitaalisten innovaatioiden käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä. Perinteisesti digitaalisia innovaatioita koskeva tutkimus on kuitenkin painottunut innovaatioiden kehittämiseen ja vaikutusten arviointiin, jonka lisäksi tarvitaan myös implementaatioprosesseja tarkastelevaa tutkimusta. Digitaalisten innovaatioiden implementaatiota eli käyttöönottoa voidaan lähestyä tutkimuksella hyödyntäen esimerkiksi olemassa olevia tutkimusnäytön ja interventioiden käyttöönottoa tarkastelevia malleja (ks. esimerkiksi Harvey & Kitson 2016). Nämä mallit ohjaavat suuntaamaan tutkimusta ja kiinnittämään huomioita käyttöönottoon vaikuttavien tekijöiden moninaisuuteen. Tällaiset mallit ovat hyödyllisiä, vaikkakaan ne eivät ole kehitetty spesifisti digitaalisia interventioita silmällä pitäen. Esimerkiksi Harveyn ja Kitsonin (2016) PARISH-malli ohjaa tarkastelemaan implementaatiota neljästä eri osa-alueesta käsin: 1) itse innovaation ominaisuuksien näkökulmasta, 2) niiden näkökulmasta, kenelle innovaatio on tarkoitettu käytettäväksi tai 3) siitä näkökulmasta, mihin ympäristöön se on tarkoitettu ja 4) miten se on tarkoitettu käytettäväksi. Malli osoittaa, että käyttöönottoa tulee tarkastella niin loppukäyttäjän kuin myös organisatoristen ja poliittisten tekijöiden näkökulmista.

PARISH-mallissa esitettyjen tekijöiden ohella digitaalisten innovaatioiden käyttöönotossa voi esiintyä vielä spesifisti niihin liittyviä osin tunnistamattomiakin haasteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi jo tunnistetut laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät teknisen tuen tarpeet terveydenhuollossa. Myös näitä haasteita ja niihin liittyviä ratkaisuja voidaan tunnistaa implementaatioprosesseja tarkastelevalla tutkimuksella. Aihetta koskevan tutkimuksen lisäksi kovaa vauhtia etenevä digitalisaatiokehitys haastaa myös koulutuksen pysymään vauhdissaan mukana. Ajantasaista koulutusta digitaalisten innovaatioiden mahdollisuuksista ja käytöstä tarvitaan niin ammatillisissa oppilaitoksissa, yliopistoissa kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksessakin.

Digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien ohella vaateet terveydenhuollon vauhdissa mukana pysymisen takaamiseksi ovat moninaiset. Haasteiden ja ratkaisujen löytämisen lisäksi halua ja resursseja löydettyjen ratkaisujen toteuttamiselle myös tarvitaan käyttöönoton ongelmakohtien taklaamiseksi. Paukkuja näihin kannattaa laittaa, jotta terveydenhuolto pysyy digitalisaation matkassa mukana ja saa siitä optimaalisen hyödyn irti.

Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod

terveydenhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi

ResearchGate: http://www.researchgate.net/profile/Heidi_Parisod/

LinkedIn: http://fi.linkedin.com/pub/heidi-parisod/94/368/a72/

P.S. Yhtenä ajantasaisen tiedon koulutuskanavana toimii tämä blogi, josta löytyy jo nyt paljon luettavaa ja tietoa digiterveyden saralta jaettavaksi muillekin omassa työyksilössä. Antoisia lukuhetkiä!

Lähteet:

Harvey G, Kitson A. 2016. PARIHS revisited: from heuristic to integrated framework for the successful implementation of knowledge into practice. Implementation Science 11, 33.

Mediuutiset 2017. Vauvojen värinäpatja voitti Slushissa äitiyspakkauksen inspiroiman startup-kisan. Saatavissa: http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/vauvojen-varinapatja-voitti-slushissa-aitiyspakkauksen-inspiroiman-startup-kisan-6690151

Penny RA, Bradford NK, Langbecker D. 2017. Registered Nurse and Midwife Experiences of Using Videoconferencing in Practice: a Systematic Review of Qualitative Studies. Journal of Clinical Nursing, [Epub ahead of print].

Shin EH, Cummings E, Ford K. 2017. A qualitative study of new graduates' readiness to use nursing informatics in acute care settings: clinical nurse educators' perspectives. Contemporary Nurse 25, 1-13. [Epub ahead of print]

STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016.

Tunnistatko faktan fiktiosta?

Asiantuntija kommentoi ravintosuosituksia, ja sosiaalinen media repeää keskusteluun mitä kuuluu lautaselle ottaa. Kuka tahansa voi tituleerata itseään asiantuntijaksi, ja virheellisenkin tiedon levittäminen on nykyisin helppoa.

Virheellisen tiedon levittäminen luotettavan oloisilla foorumeilla on helppoa. 
Kuka tahansa voi perustaa esimerkiksi blogin tai verkkosivuston ja hankkia suuren lukijakunnan julistamalla yleisöön vetoavaa tietoa erilaisista terveyteen liittyvistä ilmiöistä. Tämä voi olla hyvin haitallista, jopa vaarallista, koska vastuu tiedon luotettavuuden arvioinnista jää kokonaan lukijalle. Hyvinkin haitalliset ilmiöt pääsevät näin yleistymään yhteiskunnassa. Näistä esimerkkeinä erilaiset ”muotidieetit”, rokotusvastaisuus, vaihtoehtohoitojen suosiminen ja lääketieteellisistä toimenpiteistä kieltäytyminen, sairauksien hoitaminen ruokavaliolla kansallisten ravitsemussuositusten vastaisesti jne. Esimerkkejä on lukuisia, uusimpana kohu väitetyistä hopeaveden terveysvaikutuksista vaikka todellisuudessa se on elimistölle myrkyllistä! On hyvin helppoa vakuuttaa lukija hoidon tai terveyskäyttäytymisen vaikuttavuudesta kertomalla, miten oma ja monen muun vointi on sen avulla parantunut. Teksteissä saatetaan käyttää jopa lähteenä tutkimuksia tai tekstin kirjoittaja voi olla luotettavan kuuloinen ammattilainen, mikä helposti vetoaa suureen yleisöön ja antaa tekstistä luotettavan vaikutelman.

Mistä tietää, milloin julkaistuun sanaan voi luottaa? Riittääkö, että kirjoituksessa on viitattu tutkimukseen? Ei, se ei vielä takaa sitä, että tieto on luotettavaa. Ei edes se, että tutkimus on julkaistu tieteellisessä vertaisarvioidussa lehdessä takaa sitä, että tutkimus on luotettava tai sen tulokset yksinään olisivat peruste esimerkiksi kansallisten hoitosuositusten vastaiseen toimintaan. Tieteellisetkin lehdet julkaisevat todennäköisemmin tutkimuksen, jonka tulokset ovat positiivisia. Toisaalta systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin, joiden tarkoitus on koota kattavasti yhteen tiettyä terveysvaikutusta mittaavat tulokset, päätyvät useimmiten englanninkieliset tutkimukset. Jo nämä tekijät vääristävät saatavilla olevaa tietoa. Lisäksi uuden tutkimuksen tulokset tulisi aina peilata ja kriittisesti arvioida suhteessa jo olemassa olevaan tutkimustietoon samasta aiheesta.

Jotta tutkimustuloksiin voi luottaa, täytyy ymmärtää jotakin tutkimusprosessista ja osata arvioida käytetyn tutkimusasetelman luotettavuutta tai tulosten raportoinnin luotettavuutta. Myös se, miten tutkimus mediassa tai erilaisilla foorumeilla tuodaan esiin, voi vääristää tutkimustuloksia merkittävästi. On esimerkiksi kirjoitettu, että maito tappaa! Sitten kun lukee kyseisen tutkimuksen, tuloksissa sanotaan, että runsas maidonjuonti saattaa olla yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja murtumien määrään. Tutkijat kuitenkin itsekin toteavat, että tuloksiin tulee suhtautua varovaisesti, koska syy-seuraussuhde ei ole selvä ja sekoittavat tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin. He toteavat myös, että tutkimusasetelma ei ole riittävän luotettava varsinaisten johtopäätösten tekemiseen vaan asiaa pitäisi tutkia koeasetelmalla, ja että kenenkään ei tulisi näiden tulosten perusteella muuttaa ruokavaliotaan! Tämän kaltaiset tutkimukset saavat kuitenkin valitettavan paljon palstatilaa niin mediassa kuin kyseenalaisilla terveysfoorumeillakin ja saavuttavat näin suuren lukijakunnan.

No mistä sitten tietää mihin tietoon voi luottaa, jos itsellä ei ole osaamista tutkimusten kriittiseen arviointiin? Tutkimusten luotettavuuden ja laadun arviointiin on olemassa lukuisia työkaluja tai check-listoja, joilla voidaan arvioida tutkimusten raportoinnin tarkkuutta. Niiden käyttö ei kuitenkaan luonnistu ilman hyvää tutkimusprosessin ja –menetelmien tuntemusta.  Erilaiset luotettavat asiantuntijatahot (esim. Hoitotyön tutkimussäätiö, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Joanna Briggs instituutti, Cochrane yhteisö, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL) julkaisevat katsauksia ja suosituksia, joissa tiedon luotettavuus on valmiiksi arvioitu. Kansalliset hoitosuositukset, esim. Käypä hoito tai Hoitotyön tutkimussäätiön suositukset perustuvat parhaaseen mahdolliseen ja uusimpaan tietoon eli näyttöön. Lisäksi tieto voidaan luokitella näytön asteen perusteella vähimmillään ei tieteellistä näyttöä käsittäväksi ja parhaimmillaan vahvaan tieteelliseen näyttöön. Näin tiedon käyttöarvoa käytännössä on helpompi arvioida.

Näyttöön perustuvaa tietoa kerättäessä tiedonhaku tehdään systemaattisesti useista eri sähköisistä tietokannoista, jolloin saavutetaan kyseisestä aiheesta olemassa olevista tutkimuksista mahdollisimman suuri kattavuus. Tutkimustieto arvioidaan kriittisesti useista asiantuntijoista koostuvassa ryhmässä. Suositusten laadinnassa tieto perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön ja kymmenien tai satojen tutkimusten kriittiseen arviointiin. Niinpä mikään yksittäinen tutkimus, edes korkealaatuinen, ei yksinään riitä kumoamaan hoitosuositusten tietoa. Vahvinta näyttöä edustavat aina järjestelmälliset katsaukset ja luotettavaan tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset, koska niissä tieto on koottu monista korkealaatuisista tutkimuksista. Suositusten laadintaan voi tutustua täältä ja tutkimusten kriittisen arvioinnin kriteeristöihin täältä.

Jokaisella on toki oikeus päättä omasta hoidostaan tai noudattaa sellaista ruokavaliota, jonka kokee itselle hyväksi, mutta on vaarallista ja harhaanjohtavaa julistaa tällainen tieto terveysvaikutteiseksi. Se, että julkisilla foorumeilla julistaa kansallisten suositusten vastaista tietoa faktana yhden päinvastaisia tuloksia saaneen tutkimuksen perusteella tai koska jokin hoito toimii itsellä, on virheellistä ja osoittaa vain kirjoittajan tietämättömyyttä. Olisi tärkeää osata suhtautua tällaiseen tietoon hyvin kriittisesti!

Kirjoittajien tiedot:

Kristiina Heikkilä

Sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kemheik@utu.fi

Katriina Anttila

Psykiatrinen sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto

Hoitotieteen laitos

katriina.anttila@utu.fi

Lähteet 

Clarke, M., S. Hopewell, and I. Chalmers. 2010. Clinical trials should begin and end with systematic reviews of relevant evidence: 12 years and waiting. The Lancet 376 (9734): 20–21.

Ekmecki PE. An increasing problem in publication ethics: Publication bias and editors' role in avoiding it. Med Health Care Philos 2017 Jun;20(2):171-8. PMID:28342053

Guyatt HG, Oxman AD, Kunz R, Falck-Ytter Y, Vist GE, Liberati A, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: going from evidence to recommendations. The BMJ 336, 1049–1051.

Guyatt HG, Oxman AD, Vist GE, Kunz R, Falck-Ytter Y, Alonso-Coello P, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: an emerging consensus on rating quality of evidence and strength of recommendations. The BMJ 336, 924–998.

Guyatt HG, Oxman AD, Vist GE, Kunz R, Falck-Ytter Y, Alonso-Coello P, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: what is “quality of evidence” and why is it important to clinicians? The BMJ 336, 995–926.

Käypä hoito. 2017. Käypä hoito –suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia.  http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu

THL. 2017. Hopeavedessä piilee vaara – ei kannata käyttää sairauksien hoidossa eikä ravintolisänä. https://www.thl.fi/fi/-/hopeavedessa-piilee-vaara-ei-kannata-kayttaa-sairauksien-hoidossa-eika ravintolisana?redirect=https%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-1-3%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2

 

#DigItTurku ja järjestömessut järjestettiin lasten oikeuksien puolesta

Joka vuosi 20. marraskuuta vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) vuosipäivänä. Sen kunniaksi Turun kaupunki, Turun yliopisto, Turun ammattikorkeakoulu, Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Turvary ry järjestivät #DigItTurku -tapahtuman turkulaisille 7-luokkalaisille. Tapahtuman suojelijana toimi Unicef.

#DigItTurku -tapahtuman tavoitteena oli lisätä nuorten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta oman hyvinvointinsa edistämisessä. Tapahtumassa käsiteltiin nuoren hyvinvointiin liittyviä teemoja, kuten terveystottumuksiin, mielen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, vapaa-aikaan ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä.

Tapahtumassa pääsi kokeilemaan erilaisia digitaalisia sovelluksia ja pelejä sekä ratkomaan erilaisia toiminnallisia pisteitä. Nuoret keräsivät ennalta jaettuihin passeihin leimoja jokaiselta pisteeltä, jolla vierailivat. Tapahtuman lopuksi arvottiin Jopo kaikkien palautetta jättäneiden kesken. Järjestömessut puolestaan tarjosivat arvokasta tietoa ja työpajoja lastensuojelujärjestöjen toiminnoista. 

#DigItTurku passi

#DigItTurku -tapahtumaan ja järjestömessuille osallistui noin 600 seitsemäsluokkalaista opettajineen ja 700 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevää ammattilaista ja opiskelijaa. Yhtenä #DigItTurku -tapahtuman järjestäjänä oli iloista seurata, kuinka nuoret ja järjestömessuille osallistuneet ammattilaiset kiersivät #DigItTurku ja järjestömessujen pisteitä ympäri ICT-taloa sulassa sovussa. Lopulta näytti siltä, ettei ollut väliä oliko piste tarkoitettu järjestömessujen kävijöille vai nuorille, vaan kaikki kiersivät pisteitä ristiin rastiin. Toivottavasti kaikki osallistuneet, niin nuoret kuin järjestömessujen kävijätkin, kokivat merkityksellisiä kohtaamisia ja mukavia hetkiä messupisteillä!

#DigItTurku -tapahtumassa esiintyivät myös Tubettaja Helmi Matilda ja räppäri Jola. Jola esitti tapahtumassa  kappaleen ”Satavuotta”, joka on tehty Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen Linkki-toiminnalle. Linkki-toiminta tarjoaa apua ja tukea murrosikään, nuoruuteen ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. ”Satavuotta” -kappale on tehty taisteluun yksinäisyyttä vastaan, ja sen voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=PE93AC1iKlc.

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry järjestävät lastensuojelun järjestömessut vuosittain. #DigItTurku -tapahtuma järjestettiin puolestaan eilen ensimmäistä kertaa, mutta toiveissa on tehdä myös siitä jokavuotinen tapahtuma. Nuorilta saadun palautteen perusteella tapahtumaa voidaan jatkossa kehittää entistä paremmin vastaamaan nuorten toiveita. 

Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi

Teknologia tukemaan terveyspalveluiden tiedolla johtamista

Terveyspalveluorganisaation johtaminen voidaan jakaa strategiseen, taktiseen ja operatiiviseen tasoon. Strategisella tasolla päätöksenteko liittyy organisaation pitkäaikaisiin tavoitteisiin kuten missioon, visioon ja näiden perusteella laadittuun pidemmän ajan strategiaan. Taktisella tasolla pyritään tuomaan strategia käytäntöön keskittymällä lyhempiin ajanjaksoihin sekä olemassa olevien resurssien käyttöön. Operatiivisella tasolla taas johdetaan päivittäistä toimintaa ja palveluiden laatua esimerkiksi varmistamalla vuorossa olevan henkilökunnan riittävyys potilaiden hoidon tarpeisiin nähden.

Päätöksentekoa voidaan tarkastella erilaisista näkökulmista kuten analyyttisen prosessin (Saaty 2008) tai informaation prosessoinnin kautta (Newell & Simon 1972). Näkökulmasta riippumatta, tieto on usein oleellinen osa päätöksenteon prosessia ja tiedon hankinta voi kohdistua niin sähköisiin ja manuaalisiin lähteisiin kuin käytännön ihmisiin ja tilanteisiin (Wilson ym. 1981, Peltonen ym. 2016). Hoitotyön johtajien tiedonhankinta ei kuitenkaan aina ole vaivatonta. Tietoa on paljon ja tärkeän tiedon löytäminen epäoleellisesta tietomassasta voi olla haastavaa. Tieto on myös joskus virheellistä tai vanhentunutta.

Johtamiseen kehitettyjen tietojärjestelmien tulisi tuottaa päätöksentekijöille tietoa asioista, jotka liittyvät terveyspalveluiden tuottamiseen ja käyttöön. Hoitotyön johtamisen tueksi on kehitetty erilaisia tietojärjestelmiä ja tutkimusta on tehty jonkin verran esimerkiksi hoitosuuteen ja työnkulkuun liittyen (Fasoli & Haddock 2010), mutta hoitotyön operatiivisen ja taktisen tason päätöksentekoa tukevan teknologian tutkimus on yleisesti ottaen vielä vähäistä (Murtola ym. 2013). Ongelmana on se, että tietojärjestelmä usein kehitetään yhtä määrättyä toimintaa varten, ei niinkään käyttäjän tarpeista lähtien. Tämän johdosta kentällä on lukuisia yksittäisiä järjestelmiä, joista päätöksentekijä joutuu hankkimaan tietoa päätöksensä tueksi.

Tutkimuksen myötä on viitteitä siitä, että sama tieto on tärkeää operatiivisella, taktisella ja strategisella tasolla, mutta tämän tiedon tulisi olla eri muodoissa eri tasoilla (Andersson ym. 2004). Terveyspalveluorganisaation jokaiselle tasolle tulisi kehittää käyttäjien tarpeisiin räätälöityjä keskitetympiä tiedonhallinnan ratkaisuja, jotka toisivat tärkeät tiedot helposti ja nopeasti saataville. Tämä tukisi päätöksentekoa ja auttaisi päätöksentekijää perustelemaan päätöksiään. Tärkeä osa kehittämisprosessia on vuoropuhelu käytännössä toimivien ammattilaisten ja kehittäjien välillä. Täydellistä järjestelmää on vaikea tehdä kertaheitolla, koska tietojärjestelmien kehittämisprosessi on iteratiivinen ja jatkuvasti muuttuvan ympäristön myötä järjestelmän kehittämistarve on jatkuvaa. Tiedonhallinnan kehitykseen panostaminen maksaa kuitenkin itsensä takaisin parempien päätösten ja sujuvamman toiminnan kautta.

Kirjoittajan tiedot:

Laura-Maria Peltonen

Tohtorikoulutettava

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto

lmemur(at)utu.fi

Lähteet

Fasoli, D.R., Haddock, K.S. (2010). Results of an integrative review of patient classification systems. Annu Rev Nurs Res, 28, 295-316.

Lauri, S., Salanterä, S. (1998). Decision-making models in different fields of nursing. Res Nurs Health, 21(5), 443-452.

Murtola, L.-M., Lundgrén-Laine, H., Salanterä, S. (2013). Information systems in hospitals: a review article from a nursing management perspective, International Journal of Networking and Virtual Organisations, 13(1), 81–100.

Newell, A., & Simon, H. A. (1972). Human problem solving (Vol. 104, No. 9). Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall.

Peltonen, L.M., Lundgrén-Laine, H., Salanterä, S. (2016). Information Management in the Daily Care Coordination in the Intensive Care Unit. In H. Hongxiu Li, Pirkko Nykänen, Reima Suomi, Nilmini Wickramasinghe, Gunilla Widén, Ming Zhan (Eds.): WIS 2016, CCIS 636: Building Sustainable Health Ecosystems. Springer, Switzerland, 1-15.

Saaty, T. L. (2008). Decision making with the analytic hierarchy process. International journal of services sciences, 1(1), 83-98.

Wilson, T.D. (1981). On user studies and information needs. Journal of Documentation, 37(1), 3-15.