tiistai 24. tammikuuta 2017

NCS-AMMATTIPÄTEVYYSMITTARI – KAKSI VUOSIKYMMENTÄ KEHITTÄMISTYÖTÄ JA EMPIIRISTÄ TUTKIMUSTA


Maailmassa on kehitetty lukuisia mittareita hoitotieteelliseen tutkimukseen. Kun aineiston keruuta varten tarvitaan mittari, on syytä aloittaa tutustumalla jo olemassa oleviin mittareihin. Mittarin valinnan tulee perustua parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon.

Mittaria etsiessä voi esittää seuraavia kysymyksiä:

  • Missä mittari on kehitetty, sopiiko se kulttuuriimme, onko sitä aikaisemmin käytetty hoitotieteellisessä tutkimuksessa, onko se käännetty suomen kielelle?
  • Onko mittarista saatavilla psykometristä luotettavuustietoa, eli millainen on ollut mittarin validiteetti, reliabiliteetti, käytettävyys ja muutosherkkyys erilaisilla aineistoilla?
  • Onko mittari yleinen (geneerinen) vai onko se esimerkiksi tarkoitettu johonkin spesifiin toimintaympäristöön (esim. teho-osasto, sairaala) tai tietylle ammattiryhmälle (esim. sairaanhoitajat, kätilöt, terveydenhoitajat)?
  •  Onko mittaria helppo käyttää? Onko sen tuloksia helppo tulkita?
  • Miten tutkija saa mittarin käyttöönsä eli kenellä on siihen tekijänoikeus ja miten lupa hankitaan? On oltava erityisen tarkka siitä, että mittarin laatijan oikeudet säilyvät tutkimuksen eri vaiheissa. Mittari saattaa olla myös maksullinen.

Dosentti Riitta Meretoja kehitti Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella toteutetussa väitöskirjatutkimuksessaan sairaanhoitajien ammattipätevyysmittarin, Nurse Competence Scalen (NCS, Meretoja 2003). Syyskuussa 2016 siitä julkaistiin systemaattinen ja psykometrinen katsaus, johon koottiin tieto NCS -mittarin kehittämisestä, psykometrisistä ominaisuuksista ja käytöstä kahden vuosikymmenen ajalta. Katsauksessa analysoitiin 43 englannin- tai suomenkielistä tieteellistä vertaisarvioitua julkaisua ja väitöskirjaa. (Flinkman ym. 2016.)

NCS-mittari on tarkoitettu työelämässä toimivien sairaanhoitajien ammattipätevyyden eli kompetenssin arviointiin erilaisissa toimintaympäristöissä. Mittari sisältää 73 kysymystä, jotka ryhmitellään seitsemään teoreettiseen kategoriaan: auttaminen, opettaminen-ohjaaminen, tarkkailutehtävä, tilanteiden hallinta, hoitotoimien hallinta, laadunvarmistus ja työrooli. Ammattipätevyyden laatua arvioidaan VAS-asteikolla (0-100). Se, miten usein kompetenssia käytetään kliinisessä työssä, arvioidaan neliportaisella asteikolla.

NCS-mittarin kehittäminen alkoi kirjallisuuskatsauksella, jossa tarkasteltiin kompetenssimittareita. Tällöin huomattiin, että olemassa olevien mittareiden käsitteistö ei ollut selkeä, useimmat mittarit olivat vasta kehitysvaiheessa ja niiden psykometrisistä ominaisuuksista ei ollut riittävästi tietoa. Edellinen vastaavanlainen geneerinen mittari oli kehitetty 25 vuotta aiemmin. Näiden tietojen perusteella päätettiin kehittää uusi geneerinen kompetenssimittari.

Mittarin kysymykset kehitettiin ammattipätevyyttä kuvaavien indikaattoreiden perusteella yliopistosairaalaympäristössä. Mittari reliabiliteetti ja validiteetti testattiin huolellisesti useassa vaiheessa eri toimintaympäristöissä työskentelevillä sairaanhoitajilla ja heidän esimiehillään. (Meretoja ym. 2004.)

NCS-mittari on nykyisin Suomessa ja maailmalla eniten käytetty sairaanhoitajien ammattipätevyysmittari. Sillä on tehty jo yli 11 000 kompetenssimittausta. Mittari on osoittautunut käyttökelpoiseksi itse- ja esimiesarviointiin erilaisissa toimintaympäristöissä ja erilaisilla sairaanhoitaja-aineistoilla, myös opiskelijoilla. Optimaalisen ammattipätevyystason määrittelymalli on kehitetty osaamisen johtamisen tueksi (Meretoja ja Koponen 2012). Mittari on käännetty 20 kielelle ja sitä on käytetty yli 30 maassa. NCS-mittaria on käytetty eniten sairaalaympäristössä toimivien sairaanhoitajien ammattipätevyyden arviointiin sekä ammattipätevyyteen yhteydessä olevien tekijöiden tunnistamiseen.

Mittarin kehittäminen on pitkä projekti, joka sisältää useita eri vaiheita. Mittari ei tule koskaan täysin valmiiksi, vaan sen psykometriset ominaisuudet on testattava aina, kun mittaria käytetään uusilla aineistoilla. Mittarin kielenkäännöksiin on kiinnitettävä huomiota; käännöstyö on tehtävä huolellisesti kaksoiskäännösmenetelmällä. Puutteellinen käännöksen laatu voi vaarantaa mittarin psykometriset ominaisuudet.  

Mittarien käytön etiikkaan on kiinnitettävä erityistä huomiota (Leino-Kilpi ym. 2013): mittaria tai sen osia ei voi kopioida ja käyttää, modifioida tai julkaista ilman tekijän lupaa. Lupakäytännöt vaihtelevat, mutta aina on turvallista olla yhteydessä mittarin alkuperäiseen kehittäjään.

Suomessa hoitotieteellinen tutkimustyö on huomattavan aktiivista. Kun tutkimus perustuu mitattaviin ilmiöihin, tarvitaan luotettavia mittareita. Mittarit elävät kuitenkin ajassa ja ne muokkautuvat käytön myötä.


Kirjoittajien tiedot:

Riitta Meretoja
Erikoissairaanhoitaja, TtT, dosentti
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Tutkimusjohto, kehittämispäällikkö
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
riitta.meretoja@hus.fi

Mervi Flinkman
Sairaanhoitaja, TtT, post doc -tutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
mervi.flinkman@utu.fi

Helena Leino-Kilpi
THT, ESH, professori,
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, laitoksen johtaja ja
sivutoiminen ylihoitaja,
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri​/TYKS


Lähteet:

Meretoja R. (2003) Nurse Competence Scale. Doctoral Thesis. University of Turku, D 578.

Flinkman M, Leino-Kilpi H, Numminen O, Jeon Y, Kuokkanen L. & Meretoja R. (2016) Nurse Competence Scale: a systematic and psychometric review. Journal of Advanced Nursing. DOI: 10.1111/jan.13183. Kokoteksti saatavilla: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jan.13183/epdf

Meretoja, R., Isoaho, H. & Leino-Kilpi, H. (2004) Nurse competence scale: development and psychometric testing. Journal of Advanced Nursing 47(2), 124-133.

Meretoja R. & Koponen L. (2012) A systematic model to compare actual and optimal competencies in clinical settings. Journal of Advanced Nursing 68, 414-422.

Leino-Kilpi H, Kulju K, Gröndahl W. & Ryödi E. (2013) Mittareiden eettinen käyttö tutkimuksessa. Teoksessa: Gröndahl W & Leino-Kilpi H Potilaslähtöinen hoidon laatu- näkökulmia arviointiin. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos, Julkaisuja A67, sivut 113–126.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti