Aiemmin
tammikuussa uutisoitiin
nykysynnyttäjien huonosta valmistautumisesta synnytykseen. Monet raskaana
olevat naiset eivät tiedä synnytyksestä mitään, vaan luovuttavat itsensä
synnyttämään tullessa kätilön käsiin. Jonkinasteinen valmistautuminen sekä
psyykkisesti että fyysisesti olisi todennäköisesti eduksi. Toisaalta tarkasti etukäteen
suunniteltu synnytys voi johtaa pettymykseen synnytyksen ennustamattoman
etenemisen vuoksi. Raskausaikana tarjottavalla tiedolla on suuri merkitys
synnytykseen valmistautumisessa. Naisten mielestä synnytyksestä ei aina puhuta
tarpeeksi. Islannissa toteutetussa tutkimuksessa erityisesti synnytyksensä
vaikeaksi kokeneet naiset pitivät raskausaikana tarjottua tietoa
riittämättömänä (Gottfredsdottir ym. 2016).
Monesti myös
imetykseen valmistautumisen jää väliin. Imetykseen liittyvää ”perimätietoa” ei
enää välttämättä ole saatavilla, koska tuoreen äidin ympärillä ei ole
sukulaisnaisten yhteisöä, joka tietoa välittäisi. Perimätiedon oikeellisuus
saattaa myös olla kyseenalaista, sillä suuri osa nykyäitien äideistä on itse
imettänyt aikana, jolloin imetys oli vielä nykyistäkin vähäisempää. Imetyksen
onnistuminen saattaisi olla kuitenkin helpompaa, jos äiti olisi jo etukäteen
tutustunut esimerkiksi maidonerityksen perusteisiin ja vastasyntyneen
tyypilliseen ensi päivien käyttäytymiseen. Omaa imetysluottamusta voisi vahvistaa,
kun ymmärtää, että rinnalla imeminen tarjoaa vastasyntyneelle paljon muutakin
kuin ravintoa; se on turvaa, lohtua ja lämpöä. Imetysluottamus – eli uskooko
äiti kykenevänsä imettämään - on yksi keskeinen tekijä imetyksen onnistumiselle
(Dennis 2003).
Valmistautumisen
merkitystä – niin synnytykseen kuin imetykseenkin - on kuitenkin tutkimusten
perusteella hankalaa osoittaa. Miten raskausaikana olisi parasta valmistautua
ja mikä on riittävää valmistautumista? Pitäisikö odottajan aktiivisesti itse
etsiä enemmän tietoa mitä hänelle esimerkiksi neuvolassa tarjotaan? Useissa
suomalaisissa synnytyssairaaloissa synnyttäjien fyysisiä valmennuskäyntejä on
vähennetty tai lopetettu ja valmennus on siirretty nettiin. Aiemmat tutkimukset
ovat keskittyneet ammattilaisten tarjoamien ohjausinterventioiden tarkasteluun,
eivät niinkään äidin oman valmistautumiseen. Esimerkiksi viime vuonna
valmistuneen Cochrane-katsauksen johtopäätös oli, että raskausaikana tavalla
tai toisella toteutettu imetysohjaus ei merkittävästi vaikuttanut imetyksen aloitukseen
tai kestoon (Lumbiganon ym. 2016).
Ehkä valmistautuminen ja sen määrä tai laatu
on enemmän riippuvainen naisen omasta motivaatiosta tai asenteesta.
Imetysasenteen on todettu olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä imetyksen
kestoon liittyen. Myönteisen imetysasenteen on todettu lisäävän imetyksen
kestoa (esim. Hannula ym. 2014, Niela-Vilén ym. 2016). Ehkäpä asenne on
yhteydessä myös naisen motivaatioon etsiä lisätietoa. Lisätutkimukset
valmistautumisesta ja sen merkityksestä niin synnyttämiseen kuin imetykseenkin
olisivat tarpeen. Lisäksi olisi edelleen tärkeää arvioida raskausaikana
tarjottavaa synnytys- ja imetysohjausta.
Kirjoittajan tiedot:
Hannakaisa Niela-Vilén
kätilö, TtT, Post doc -tutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi
Lähteet
Dennis CL. 2003.
The Breastfeeding
Self-Efficacy Scale: psychometric assessment of the short form. Journal of
Obstetric, Gynecologic, & Neonatal Nursing 32(6), 734–744.
Gottfredsdottir H, Steingrimsdottir P, Björnsdottir A,
Gudmundsdottir EY, Kristjansdottir H. 2016. Content of antenatal care: does it
prepare women for birth? Midwifery 39, 71-77.
Hannula LS, Kaunonen ME, Puukka
PJ. 2014. A study to promote breast feeding in the Helsinki Metropolitan area
in Finland .
Midwifery 30(6), 696–704.
Lumbiganon P, Martis R, Laopaiboon M, Festin MR, Ho
JJ, Hakimi M. 2016. Antenatal breastfeeding education for increasing
breastfeeding duration. Cochrane Database of Systematic Reviews. CD006425. doi:
10.1002/14651858.CD006425.pub4.
Niela-Vilén
H, Axelin A, Melender H-L, Löyttyniemi E & Salanterä S. 2016. Breastfeeding preterm infants – a
randomized controlled trial of the effectiveness of an internet-based
peer-support group. Journal of Advanced Nursing 72(10), 2495–2507.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.