tiistai 28. helmikuuta 2017

Hoitajien työturvallisuutta edistämässä


Työturvallisuus on merkittävää ja tärkeää paitsi yksilölle itselleen, myös työpaikalle esimerkiksi tuottavuuden näkökulmasta. Huonosta työturvallisuudesta johtuvat tapaturmat voivat johtaa esimerkiksi alentuneeseen elämänlaatuun ja sairauspoissaoloihin.

Terveydenhuollossa työturvallisuus ei aina toteudu. Tämä ongelma on usein esillä psykiatriassa, sillä hoitajiin kohdistuvia aggressioita tapahtuu psykiatriassa merkittävästi enemmän verrattuna muihin erikoisaloihin (Edwards ym. 2016). Potilaiden aggressiivinen käyttäytyminen vaarantaa aina hoitajien työturvallisuuden, muiden potilaiden turvallisuuden ja aiheuttaa aggression kohteeksi joutuvalle fyysisiä ja psyykkisiä haittoja (Maguire & Ryan 2007). Hoitajan työturvallisuuteen vaikuttavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi hoitajan ammatillisuus ja asenteet, potilaiden vointi ja toiminta, tilanteen inhimillisyys, kommunikaatioyhteys ja osaston yleinen tilanne (Recupero ym. 2011).

Mikäli aggressiivinen käytös on vaarantaa potilaan itsensä tai muita henkilöitä, eikä muuta hoitovaihtoehtoa ole, voidaan potilas eristää. Eristämisellä tarkoitetaan joko potilaan lepositeisiin sitomista tai sulkemista tähän tarkoitettuun eristyshuoneeseen tai omaan huoneeseensa (Ala-Aho ym. 2003).  On kuitenkin olennaista muistaa, että eristyksen tulisi aina olla viimeinen vaihtoehto, ja muita hoitokeinoja tulisi käyttää mikäli vain mahdollista. Esimerkkejä muista hoitokeinoista ovat esimerkiksi vuorovaikutukselliset ja dialogiin perustuvat auttamismenetelmät, eli keskustelu, kuunteleminen, läsnäolo ja havainnointi (Kuhanen ym. 2010).

Mikäli potilaan eristämiseen päädytään, tulee siellä tapahtuvan hoidon ja vuorovaikutuksen olla laadukasta ja korkeatasoista. Lisäksi hoidon tulisi olla turvallista niin potilaalle kuin hoitajallekin. On kuitenkin äärettömän vähän tutkimusta siitä, mitä todella eristyshuoneessa tapahtuu. Onko se potilaille turvallista? Täyttyykö hoitajien työturvallisuus? Millaisia riskejä eristyshuoneessa tapahtuu? Mitä potilas siellä tekee?

Vuonna 2014 pakkotoimia käytettiin psykiatriassa 3 329 potilaaseen (14 %). Näistä yleisin pakkotoimi oli huone-eristys (1 520 potilasta, 46 %). Tahdonvastainen injektiolääkitys annettiin 787 potilaalle (24 %). Lepositeisiin sidottiin 696 potilasta (21 %). Tahdonvastaista fyysistä kiinnipitämistä käytettiin 326 potilaaseen (10 %). (THL 2016). Vaikkakaan tämä ei kosketa kaikkia psykiatriassa hoidettuja potilaita, on luku edelleen korkea huomioiden kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Tässä kansallisessa suunnitelmassa vuosille 2009–2015 oli tavoitteena vähentää psykiatrisissa sairaaloissa pakkotoimien käyttöä 40 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on kuitenkin jääty.

Turun yliopisto, Turun AMK sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri tutkivat yhteistyössä hoitajien työturvallisuutta potilaiden eristystilanteiden aikana psykiatrisissa sairaaloissa. Tutkimuksessa tarkastellaan eristyshuoneiden turvallisuutta turvakameroiden avulla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa tällaista menetelmää hyödynnetään tässä kontekstissa. Tavoitteena olisi kyetä osoittamaan kohtia joissa hoitajien työturvallisuus voi olla uhattuna ja luoda ohjeistuksia toimintaan, yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Kaikkiaan pyrkimyksenä on parantaa hoitajien työturvallisuutta. Samalla kuitenkin tutkitaan myös potilaiden hoitoa. Kuten mitä potilas tekee eristyshuoneessa ja voisiko esimerkiksi huoneen toiminnoilla vaikuttaa siihen, että eristystapahtuma olisi mahdollisimman potilasystävällinen. Tutkimus on tällä hetkellä käynnissä ja sen raportointi valmistuu vuoden 2018 aikana.



Kirjoittajien tiedot:
Mari Lahti
kätilö, TtT
Post doc tutkija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
melaht(at)utu.fi
 
Kaisa Mishina
sairaanhoitaja, TtT
Koordinaattori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
 
Johanna Berg,
sairaanhoitaja, TtT
Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
 



Lähteet:
Ala-aho S, Hakko H, Saarento O. 2003. Vastentahtoisten eristämisten vähentäminen psykiatrisella osastolla. Duodecim 119:1969–1975.
 
Edward KL, Stephenson J, Ousey K, Lui S, Warelow P, Giandinoto JA. 2016. A systematic review and meta-analysis of factors that relate to aggression perpetrated against nurses by patients/relatives or staff. Journal of Clinical Nursing 25(3-4):289-299. doi: 10.1111/jocn.13019.

Kuhanen, C., Oittinen, P., Kanerva, A., Seuri, T. & Schubert, C. 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro: Helsinki.
 
Maguire, J., & Ryan, D. 2007. Aggression and violence in mental health services: categorizing the experiences of Irish nurses. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing, 14, 120–127.
 
Recupero, P.R., Price, M., Keelin A. Garvey, K.A., Daly, B. & Xavier,S.L. 2011.Restraint and Seclusion in Psychiatric Treatment Settings: Regulation, Case Law, and Risk Management. Journal of American Academy of Psychiatry and Law 39:465–76.
 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2016. Tilastoraportti 7/2016.  Viitattu 22.2.2017. http://www.julkari.fi/handle/10024/130535
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti