Siteerausten ihmeellinen maailma

Joissain tutkimuspiireissä on tapana arvostaa tieteellisiä artikkeleita sitä enemmän, mitä useammin niitä on tieteellisissä lähteissä siteerattu. Suuressa mittakaavassa voidaankin ehkä ajatella, että ne artikkelit, joita on paljon siteerattu, ovat hyvin tehtyjä ja sisällöltään merkittäviä. Mutta kun tarkastellaan yhtä yksittäistä artikkelia, ei siteerausten määrästä voidakaan sanoa enää paljon mitään. 

Siteerausten paljouteen kun voi olla lukemattomia muitakin syitä kuin artikkelin erinomaisuus. Esimerkiksi artikkeli voi käsitellä sellaista aihetta, jota kaikki tietyn (suuren) alan tutkijat joutuvat siteeraamaan, koska se on ensimmäinen, vaikkei kovin hyvä tutkimus. Tai sitten artikkeli on suorastaan niin huono, että sitä käytetään varoittavana esimerkkinä. Tai sitten halutaan vain mahdollisimman monta lähdettä (lukeneisuutta osoittamaan), ja otetaan huonotkin mukaan. Halutaan siis osoittaa, että kyllä me tiedetään, että nämä kaikki ovat olemassa. Tai sitten siteerataan artikkeleita siitä lehdestä, johon artikkelia aiotaan tarjota, jotta lehti olisi myötämielisempi sen hyväksymiselle. Melko yleistä lienee sekin, että siteerattavassa artikkelissa on yksi hyvä lause, jonka takia se halutaan lähteeksi, vaikkei artikkeli olisikaan laadukas.  Mahdollista toki vielä sekin, ettei siteeraajan ammattitaito ei riitä arvioimaan tutkimusten laatua, ja hän päätyy siteeraamaan mitä tahansa, minkä on aiheesta saanut käsiinsä. 

Siteerausten vähyyteen voi myös olla lukemattomia muita syitä kuin artikkelin huonous. Voi olla, että artikkeli ei osu tietokantahakuihin, vaikka hakijalla olisi kuinka oikeat hakusanat (tällaista tapahtuu: että tietty artikkeli ei tule hakuun, vaikka kuinka täsmäsanoja käyttäisi). Tai sitten vain juuri sitä aihetta ei tutki kukaan muu, tai tutkivat niin harvat, etteivät juuri ne harvat ole artikkelia löytäneet. Tai ovat löytäneet, mutta kirjoitus- ja julkaisuprosessit ovat niin hitaita (varsinkin tietyillä aloilla ne ovat paljon hitaampia kuin toisilla), että siteeraus tulee vasta monen vuoden päästä.

Toinen kysymys on sitten se, että millaisia siteerauksia tiedemaailmassa arvostetaan.  Niitäkö, joista tieto löytää perille Web of Scienceen tai muuhun varteenotettavaan tieteelliseen tietokantaan? Vai muitakin?

Itse olen havainnut sosiaalisen median oivalliseksi apuvälineeksi siteerauksista tietoiseksi tulemiseen. Esimerkiksi ResearchGate (joka on vähän niin kuin tutkijoiden Facebook) lähettää suoraan sähköpostiisi tiedon siitä, että joku on siteerannut sinua, ja laittaapa mukana vielä sen pätkänkin, josta siteeraus löytyy. Minäkin sain taannoin tiedon, että eteläafrikkalaisessa fysioterapialehdessä on lainattu meidän artikkeliamme. Siitä selvisi, että kirjoittajille oli aivan uutta tietoa, että sairaanhoitajillakin voi olla rooli vammaisten lasten kuntoutuksessa. Eipä tullut siis turhaan tuotakaan artikkelia julkaistua, kun nyt tuokin Afrikassa asti tiedetään! 

Google Scholarilta olen (asetukset niin säädettyäni) saanut ilmoituksia* siitä, että artikkeleitani on siteerattu muun muassa ranskankielisessä opinnäytetyössä, saksalaisessa hoitotyön lehdessä, norjalaisessa väitöskirjassa ja englanninkielisessä kehitysvammaistyön ammattilaisten lehdessä. Näistä ei taida paljon tieteellisiä pisteitä saada, mutta itse arvostankin enemmän tietoa siitä, että ihmiset eri puolilta maailmaa ovat löytäneet käsiinsä minun artikkeleitani, ja vielä juuri ammatti-ihmiset, jotka ensisijaisesti toivonkin tutkimuksellani tavoittavani. Sillä pelkkien tutkijoiden kesken kirjoittelemisessa** ei omasta mielestäni ole järkeä, jos halutaan saada aikaan terveyttä tieteestä.

Happamia, sanoi kettu marjoista, jotka ovat - happamia?

*Ilmoituksia voi pyytää myös muiden tutkijoiden artikkeleiden siteeraamisesta, mikä kannattaa tehdä oman tutkimuksen keskeisimmille lähteille, jolloin saa tuoreeltaan tiedon samaa aihetta käsittelevistä artikkeleista

**Kuten tässäkin bloggauksessa ;)

Kirjoittajan tiedot:

Johanna Olli

Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava 

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry  

s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com  

Twitter (suomeksi)  
Twitter (englanniksi) 
Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta.  
LinkedIn
ResearchGate