Nuoret hoitotieteellisen tutkimuksen osallistujina: esimerkkitapauksena suomalaiset 16–19-vuotiaat sateenkaarinuoret

Hoitotieteessä olemme kiinnostuneita tutkimaan hyvin laajasti erilaisia asioita ja ihmisiä: hoitamisen käsitteitä, filosofiaa, hoitotyön käytänteitä, hoitajia, hoitotyön johtajia, hoitajien koulutusta, mutta tietenkin myös eri-ikäisiä terveydenhuollon asiakkaita ja heidän kokemuksiaan. Nuorten osallistumista tutkimukseen voidaan perustella useasta näkökulmasta. YK:n Lastenoikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella nuorella on oikeus osallisuuteen heitä koskevassa päätöksenteossa. Osallisuuden toteutuminen edellyttää nuorten äänen kuulemista herkkyydellä, ja nuoret ovat parhaimpia oman elämänsä kokemusasiantuntijoita. Jokaisella nuorella on oikeus terveyttään ja hyvinvointiaan edistäviin terveyspalveluihin, ja heidän osallisuus voi edistää palveluiden rakentamista nuorisolähtöisempään suuntaan. Lisäksi on tärkeää huomioida, että nuorten asioista päättävät aikuiset ovat aina valta-asemassa nuoriin nähden, jolloin emme itse ehkä kykene näkemään asioita todella ”nuorten silmin”. 

Nuorten osallistumisesta tutkimukseen kerron esimerkkinä oman pro gradu-tutkielmani osallistujien rekrytoinnista ja aineistonkeruusta. Tutkielman tarkoituksena oli kuvata yläkoulun kouluterveydenhoitajan vastaanoton merkitystä sateenkaarinuorille heidän kasvussaan eheäksi seksuaalisen ja sukupuoli-identiteetin näkökulmista. Tutkimuksen kohteena olivat 16-19–vuotiaat sateenkaarinuoret, joita lähdin tavoittelemaan osallistujiksi sosiaalisen median kautta. Päätin pyytää apua tutkimukseni markkinointiin Setan tiedottajalta, ja tutkimustani mainostettiin sekä Setan Facebook-sivulla, Setan Nuoret Facebook-sivulla, Setan uutiskirjeessä että ruotsinkielisen Regnbåksankan-yhdistyksen Facebook-sivuilla. Päädyin toteuttamaan aineistonkeruun sähköisellä Webropol-kyselyllä, sillä koin aiheen herkkyyden kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi sen, ettei nuoren tarvinnut tavata tutkijaa kasvotusten. Lisäksi eri paikkakunnilla asuvat nuoret pystyisivät osallistumaan, nuori pystyi vastaamaan silloin kun se hänelle parhaiten sopi, sekä määrällisesti pienen vähemmistöryhmän tavoittaminen voi onnistua paremmin Internetin avulla. 

Tutkimuksen eettisyyteen liittyi tiettyjä erityispiirteitä. Koska osallistujiksi tavoiteltiin myös alle 18-vuotiaita sateenkaarinuoria, oli pohdittava, voivatko nämä nuoret antaa suostumuksen osallistumiseen itsenäisesti. Koska osa sateenkaarinuorista ei halua tai voi olla avoimia omasta identiteetistään vanhemmilleen, eikä tutkimuksesta haluttu aiheutuvan negatiivisia seurauksia nuorille, nuoret saivat osallistua tutkimukseen ilman vanhempien suostumusta. Tämä valinta noudatti myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeistusta nuorten itsemääräämisoikeudesta tutkimuksessa. Sähköisen kyselyn käyttäminen tuki tavoitetta, jossa nuorten henkilöllisyys haluttiin salata täysin myös tutkijalta. No miten kävi sitten lopullisen osallistujamäärän kanssa? Tavoittelimme osallistujamääräksi 30 sateenkaarinuorta, joka ylittyi ja lopullinen aineisto koostui 35 sateenkaarinuoren vastauksista. Osallistujien määrään vaikuttivat todennäköisesti sateenkaarinuorille tuttujen sosiaalisen median kanavien hyödyntäminen, tutkimuksen monipuolinen mainostaminen, mahdollisuus osallistua millä tahansa Internet-yhteyden sisältävällä laitteella, sekä nuorten voitiin katsoa pitävän aihetta itselle tärkeänä. 

Nuorten osallistuminen tutkimukseen avaa tutkijalle mahdollisuuden päästä lähemmäs elämää, jonka tutkija on oman aikuistumisen myötä jättänyt jo taakseen. Nuoruus ja nuorena eläminen muuttuvat myös ajan kuluessa, joten emme voi suoraan verrata omaa nuoruuttamme nykypäivän nuoriin. Lisäksi kokemukseni mukaan nuorten maailma on hyvin moninainen, nuoret ovat halukkaita kertomaan omista kokemuksistaan elävästi ja niin, että lopputuloksena voi syntyä hedelmällinen analyysi ja tutkimustulos vaikkapa sateenkaarinuorten kokemuksista. 

Haluan vielä välittää kiitokset Setalle ja Regnbåksankanille tutkimukseni markkinoinnista!

Jäikö tekstissä käytetty termi ”sateenkaarinuori” ja Seta mietityttämään? Näistä löydät lisätietoa aiemmasta blogikirjoituksestani.

Kirjoittajan tiedot:
Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai(at)utu.fi


Lähteet:

Ahern NR. 2005. Using the Internet to conduct research. Nurse Researcher 13 (2), 55-70.

Duffy ME. 2002. Methodological issues in Web-based research. Journal of Nursing Scholar-ship: An Official Publication of Sigma Theta Tau International Honor Society of Nursing / Sigma Theta Tau 34 (1), 83-88.

ETENE 2013. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta. Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla. ETENE-julkaisuja 41, Helsinki. http://etene.fi/documents/1429646/1555962/ETENE-julkaisuja+41+Lapsuuden+ja+nuoruuden+etiikka+sosiaali-+ja+terveysalalla.pdf/3e711c32-e950-4892-bf1b-ee8b9be55769 Viitattu 30.1.2018

Laiti M. 2017. Sateenkaarinuorten näkemykset yläkoulun kouluterveydenhoitajan merkityksestä kasvussaan eheäksi seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin näkökulmista. Pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos.

TENK 2009.Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf Viitattu 30.1.2018

TENK 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsittely Suomessa. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_verkkoversio040413.pdf.pdf#overlay-context=fi/ohjeet-ja-julkaisut Viitattu 30.1.2018 Yhdistyneet kansakunnat 1989. Yleissopimus lapsen oikeuksista. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/

Tulevaisuuden haavanhoitajat – ratkaiseeko asenne vai osaaminen?

Erilaiset haavat ovat kasvava terveysongelma erityisesti väestön ikääntyessä. Haavat voivat olla joko akuutteja tai kroonisia, ja erityisesti kroonisten haavojen lisääntyminen haastaa terveydenhuoltoa. Krooniset haavat aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi yksittäisen kroonisen haavan kustannukset voivat nousta jopa tuhansiin euroihin. Lisäksi haavat aiheuttavat potilaille kärsimystä, kuten kipua sekä elämänlaadun heikkenemistä muun muassa rajoittamalla potilaiden elämää. Sairaanhoitajat ovat merkittävässä asemassa sekä haavojen hoidossa että niiden ennaltaehkäisyssä.

Suomessa valmistuu vuosittain noin 3000 uutta sairaanhoitajaa, eli tulevaisuuden haavanhoitajaa. Haavanhoito on yksi keskeinen osa sairaanhoitajan työnkuvaa ja sairaanhoitajan kliinistä osaamista. Työpaikasta ja työnkuvasta riippuen osa sairaanhoitajista hoitaa haavoja päivittäin, toiset taas harvemmin. Kaikki joutuvat kuitenkin jossain vaiheessa uraansa hoitamaan jonkinlaista haavaa.

Aikaisempi kirjallisuus sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisesta ei ole kovin imartelevaa luettavaa. Tutkimustulokset ovat osoittaneet sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisen tason puutteelliseksi. Sama pätee opiskelijoihin. Haavojen hoitaminen koetaan vaikeaksi, mikä johtunee koulutuksen riittämättömyydestä. Lohduttavaa kuitenkin on, että asenteet ovat kohdallaan. Suomessa vuonna 2016 valmistuneista sairaanhoitajista suurin osa oli kiinnostunut haavojen hoidosta ja lähes kaikki pitivät sitä tärkeänä osana hoitotyötä.

Pelkkä reipas ja positiivinen suhtautuminen ei kuitenkaan paranna haavoja. Suurin osa valmistuvista sairaanhoitajista toivoikin, että koulutuksen aikana olisi ollut enemmän sekä teoria- että käytännön opetusta haavoista ja niiden hoidosta.

Mutta mitä sairaanhoitajien oikeastaan pitää tietää haavoista tai niiden hoitamisesta? Siihen haetaankin parhaillaan vastausta, sillä sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisesta ei ole olemassa yleisiä suosituksia. Suositusten avulla voitaisiin kehittää haavanhoidon koulutusta sairaanhoitajien peruskoulutuksessa sekä mahdollisessa täydennyskoulutuksessa.

Koulutus lisää osaamista ja sitä kautta myös potilasturvallisuutta ja kustannustehokkuutta. Peruskoulutukseen tulisikin lisätä reilusti haavanhoidon opetusta. Lisäksi täydennyskoulutusta voitaisiin tarjota erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita haavojen hoidosta, ja jotka haluavat tulevaisuudessa työskennellä haavojen hoidon parissa. Asenne siis ratkaisee, mutta ei ilman riittävää osaamista.

Itse tutkin väitöskirjatutkimuksessani valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamista Suomessa.

Lähteet

Gottrup F., Apelqvist J. & Price P. 2010. Outcomes in controlled and comparative studies on non-healing wounds: recommendations to improve the quality of evidence in wound management. Journal of Wound Care 19(6), 239–268.

Kielo E. 2017. Graduating student nurses’ and student podiatrists’ wound care competence in Finland. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos.

Kielo E., Salminen L & Solt M. 2018. Graduating student nurses' and student podiatrists' wound care

competence – An integrative literature review. Nurse Education in Practice (in press).

Zarchi K., Latif S., Haugaard V., Hjalager I. & Jemec G. 2014. Significant Differences in Nurses’ Knowledge of Basic Wound Management – Implications for Treatment. Acta Dermato- Venereologica 94(4), 403–407.

Emilia Kielo

Sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Etätyöpäivät käyttöön myös hoitotyön lähiesimiehille?

Hoitotyön esimiehen työnkuva on haastava ja työn keskeytyminen arkipäivää.  Työnkuva koostuu päivittäisten rutiinien hoitamisesta ja henkilöstöhallinnollisista tehtävistä. Osa työtehtävistä toistuu säännöllisesti ja ne ovat ennakoitavissa, kuten henkilöstöhallinnolliset tehtävät ja kokoukset. Ennakoimattomia työtehtäviä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan äkillisten poissaolojen korvaaminen, tiedon koordinointi ja tuottaminen eri tarkoituksiin lyhyellä varoitusajalla, suunnittelemattomat tapaamiset ja kokoukset. Merkittävä osa keskeytyksistä tapahtuu sähköpostin tai puhelimen välityksellä, mutta myös muiden sähköisten asiointikanavien kautta.

Tiedetään, että työn keskeytykset altistavat ylitöille, mutta myös työskentelylle työajan ulkopuolella. Ylityöt haastavat pidemmällä aikavälillä sekä henkisen että fyysisen kestävyyden. Tilannetta voi hallita suunnittelemalla ajankäyttöään ja keskittämällä samankaltaisia tehtäviä suurempiin kokonaisuuksiin. Keskeytyksiä aiheuttavien työtehtävien tunnistaminen auttaa myös ajanhallinnassa. Hyvästä ennakkosuunnitelmasta huolimatta työpäivä saattaa silti koostua ”silpputöistä” ja keskeytyksistä.

Taatakseen työrauhan, sähköposteihin voi olla vastaamatta, puhelimen hiljentää ja työhuoneen oven lukita. Hoitotyön lähiesimiehen työ on kuitenkin palvelutyötä. Tavoitettavuus ja läsnäolo ovat niitä ominaisuuksia, joita hoitotyöntekijät omalta esimieheltään toivovat ja arvostavat. Samalla tämä tarkoittaa automaattisesti keskeytyksiä työhön.  Olisiko mahdollista, että osa sähköposteistasi voisi odottaa muutaman päivän tai voisitko keskittää muistioiden tai raporttien kirjoittamisen yhteen ennalta määriteltyyn työpäivään? Houkuttelisiko keskeytymätön hetki työvuorosuunnittelulle? Vastaatko sähköposteihin kotoa käsin tai huomaatko kirjoittavasi kokousmuistioita illalla? Kertyykö sinulle ylitöitä? Jos vastasit edes yhteen kysymykseen kyllä, harkitse etätyöpäivän kokeilemista.

Etätyö ei ole arkipäivää terveydenhuollossa, mutta kokemusta muilta aloilta on kertynyt kiitettävästi ja sitä voidaan hyödyntää myös meidän ammatissamme. Ota aihe esille oman esimiehesi kanssa. Etätyöstä sovitaan työnantajan kanssa kirjallisesti. Etätyö on aina suunnitelmallista eli työantajan ja työntekijän välinen sopimus siitä, mitä työtehtäviä etätyöpäivänä suoritetaan. Hyvään käytäntöön kuuluu raportoida etätyöpäivänä suoritetut tehtävät omalle esimiehelle. Etätyötä varten sinun tulee varmistaa oikeudet tarvittavien sovellusten etätyökäyttöön. Lisäksi tarvitset tietokoneen, joko oman tai lainaksi organisaatiolta. Etätyöpäivänä suoritat ennalta määritetyt tehtävät, valitsemassasi paikassa ja sinulle sopivaan aikaan.

 

Hyvin organisoidut etätyöpäivät ovat usein myös erittäin tehokasta työaikaa ja mikä parasta, keskeytysten määrä vähenee huomattavasti! Jos etätöiden avulla työtehtäviesi keskittäminen onnistuu, on olettavaa, että myös ylitöidesi määrä vähenee. Olet helpommin tavoitettavissa ja vastaamassa arjessa työntekijöiden tarpeisiin. Ehkä etätyöpäivät vapauttaisivat aikaa myös hoitotyön kehittämiselle, johon lähiesimiehellä on nykyään valitettavan vähän aikaa käytettävissään.

Hoitotyön lähiesimies, onko sinulla kokemusta etätyöstä? Jätä oma kommenttisi aiheesta!

 

Tuominen Outi, Sh, TtM, Tohtoriopiskelija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos 
ouantu@utu.fi
The latest Tweets from Outi Tuominen

 

Aiheesta lisää:

Bjerregård J, Kaila A, Vehviläinen-Julkunen K, Miettinen M (2016) Time allocation and temporal focus in nursing management: an integrative review. Journal of Nursing Management 24(8):983–993

TTL: Ennakoi työn keskeytyminen – säästät!

TTL: Ratkaisuehdotuksia keskeytyvään työhön

Kuntatyönantajat: Etätyössä tarvitaan työn hyvää organisointia

Lasta kuulemalla parempiin tuloksiin kastelun hoidossa

Joka viides alakoululainen elää nolon ja salattavan kastelupulman kanssa. Rakon toimintaan, lapsen kypsymiseen ja kehittymiseen liittyvä kastelu joko yöllä ja/tai päivällä ilman elimellistä syytä on moniulotteinen psyko-sosiaalinen rajoite lapsen ja perheen elämässä. Vaikka kyseessä ei ole sairaus, kastelua oireena voidaan verrata kroonisiin tiloihin, jotka pysyvät kurissa päivittäisillä rutiineilla. 

ICCS (International Children’s Continence Society) on määritellyt arjen tapa-asioita painottavan potilasohjauksen, standardi uroterapian, kastelevan lapsen ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Uroterapialla on saatu hyviä tuloksia, mutta keskeinen haaste on lapsen motivointi omaksumaan uusia vessatapoihin liittyviä rutiineja ja ylläpitämään niitä. 

Potilasohjauksen tulee perustua potilaan arvioon oireistaan ja kokemuksista niiden hoitoon liittyen. Liian usein lasten kokemuksia on kuvattu kysymällä vanhemmilta tai hoitohenkilökunnalta ottamatta huomioon, että todellisuudessa lasten kokemukset eroavat näistä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi hoitoonsa liittyvissä asioissa ja lapsen äänen kuuleminen on edellytys lapsilähtöisten toimintamallien kehittämiselle.

Pissakoulu on kasteleville lapsille erikoissairaanhoidon poliklinikalla kehittämämme standardi uroterapiaan perustuva ryhmämuotoinen hoitotyön interventio. Haastattelimme Pissakouluun osallistuneita 6-12-vuotiaita lapsia heidän kokemuksistaan sekä kasteluun että sen hoitoon liittyen. Lapset kertoivat kastelun olevan erittäin nolo ja hävettävä pulma, jota piti kaikin keinoin salata muilta ja joka aiheutti kiusallisia tilanteita arjessa. Lapset kokivat Pissakoulussa oppineensa suhtautumaan kasteluun luontevammin ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa päästä kastelusta eroon. Erityisen tärkeänä lapset kokivat toisten kastelevien lasten tarjoaman vertaistuen, yhdessä tekemisen ja oppimisen. Pissakoulu auttoi heitä tulemaan pissarakon pomoksi jolloin pulmasta tuli hallittava tai siitä pääsi kokonaan eroon. Parasta lasten mielestä oli, että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla – ja voiko parempaa palautetta saada. Kuunnelkaamme siis lasten mielipiteitä ja kysykäämme heiltä miten he haluavat tulla kohdatuiksi terveydenhuollossa. 

Kirjoittajan tiedot:

Anneli Saarikoski

esh, uroterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava

HYKS, lastentautien vastaanotot/Turun yliopisto, hoitoteteen laitos

anpasaa@utu.fi  

Lähdeviite: Saarikoski A, Koppeli R, Salanterä S, Taskinen S. & Axelin A. Voiding school as a treatment of daytime incontinence or enuresis: Children’s experiences of the intervention. Journal of Pediatric Urology 2017, https://doi.org/10.1016/j.jpurol.2017.09.009    

Aiheesta lisää:

www.pissarakonpomoksi.fi

www.lapiska.fi

www.pissakoulututkimus.fi