Joka viides alakoululainen elää
nolon ja salattavan kastelupulman kanssa. Rakon toimintaan, lapsen kypsymiseen
ja kehittymiseen liittyvä kastelu joko yöllä ja/tai päivällä ilman elimellistä syytä
on moniulotteinen psyko-sosiaalinen rajoite lapsen ja perheen elämässä. Vaikka
kyseessä ei ole sairaus, kastelua oireena voidaan verrata kroonisiin tiloihin,
jotka pysyvät kurissa päivittäisillä rutiineilla.
ICCS (International Children’s
Continence Society) on määritellyt arjen tapa-asioita painottavan potilasohjauksen,
standardi uroterapian, kastelevan lapsen ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Uroterapialla
on saatu hyviä tuloksia, mutta keskeinen haaste on lapsen motivointi omaksumaan
uusia vessatapoihin liittyviä rutiineja ja ylläpitämään niitä.
Potilasohjauksen tulee perustua
potilaan arvioon oireistaan ja kokemuksista niiden hoitoon liittyen. Liian
usein lasten kokemuksia on kuvattu kysymällä vanhemmilta tai
hoitohenkilökunnalta ottamatta huomioon, että todellisuudessa lasten kokemukset
eroavat näistä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi hoitoonsa liittyvissä asioissa ja
lapsen äänen kuuleminen on edellytys lapsilähtöisten toimintamallien
kehittämiselle.
Pissakoulu on kasteleville
lapsille erikoissairaanhoidon poliklinikalla kehittämämme standardi
uroterapiaan perustuva ryhmämuotoinen hoitotyön interventio. Haastattelimme
Pissakouluun osallistuneita 6-12-vuotiaita lapsia heidän kokemuksistaan sekä
kasteluun että sen hoitoon liittyen. Lapset kertoivat kastelun olevan erittäin
nolo ja hävettävä pulma, jota piti kaikin keinoin salata muilta ja joka
aiheutti kiusallisia tilanteita arjessa. Lapset kokivat Pissakoulussa
oppineensa suhtautumaan kasteluun luontevammin ja uskomaan omiin
mahdollisuuksiinsa päästä kastelusta eroon. Erityisen tärkeänä lapset kokivat
toisten kastelevien lasten tarjoaman vertaistuen, yhdessä tekemisen ja
oppimisen. Pissakoulu auttoi heitä tulemaan pissarakon pomoksi jolloin pulmasta
tuli hallittava tai siitä pääsi kokonaan eroon. Parasta lasten mielestä oli,
että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla – ja voiko parempaa
palautetta saada. Kuunnelkaamme siis lasten mielipiteitä ja kysykäämme heiltä
miten he haluavat tulla kohdatuiksi terveydenhuollossa.
Kirjoittajan tiedot:
Anneli Saarikoski
esh, uroterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
HYKS, lastentautien vastaanotot/Turun yliopisto, hoitoteteen laitos
Lähdeviite: Saarikoski A, Koppeli R, Salanterä
S, Taskinen S. & Axelin A. Voiding school as a treatment of daytime
incontinence or enuresis: Children’s experiences of the intervention. Journal of Pediatric Urology 2017, https://doi.org/10.1016/j.jpurol.2017.09.009
Aiheesta lisää:
Tämä on niin tärkeää: "että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla". Monet muutkin hoitamisen tarvetta aiheuttavat asiat ovat lapsista ja nuorista (ja aikuisistakin!) tylsiä ja noloja, joten tästä olisi tärkeää ottaa oppia kaikessa (lasten) hoitotyössä. Ei riitä, että kerrotaan faktat, vaan se täytyy tehdä kohderyhmän mielestä mielekkäällä tavalla - emmekä voi tietää, mikä sellaista on, jollemme selvitä lasten omaa näkökulmaa.
VastaaPoistaOlisi kiinnostavaa vielä kuulla, selvisikö haastatteluistanne se, että mikä lasten mielestä opetusmuodossa oli kivaa (paitsi vertaistuki); oliko se enemmän se, mitä puhuttiin vai se, miten puhuttiin - vai se, mitä tehtiin?
Erityisesti lapset kokivat kivana ohjauksessa käytetyn ymmärtämistä helpottavan havaintomateriaalin (esim. harmistunut ja tyytyväinen pissarakko, kakka-autojen formularata), yhdessä katsotut videot, omien ohjeiden askartelun eli tekemällä oppimisen toisten kanssa yhdessä - lasten mielestä perinteisellä vastaanotolla ei opi kun siellä vaan puhutaan.
PoistaLasten kieli on toiminnan kieli, sen olen itsekin havainnut (tutkiessani leikkiä). Luultavasti tekeminen (pelkän kuuntelun sijaan) on hyödyllistä ihan kaiken ikäisille ihmisille, mutta ihan erityisen tärkeää se on lapsille. Ja ihan huippua, että opetuksessa on ollut myös huumori ja leikki mukana - sehän tiedetään, että hyvällä mielellä ihminen oppii paremmin kuin huonolla (joku oppimisien tutkija voisi antaa tähän jonkun hyvän viitteen).
PoistaToivottavasti tätä tutkimusprojektia hoksaavat seurata kaikki lasten ohjaamisesta hoitotyössä kiinnostuneet!
Meidän lapsella tuota kastelupulmaa on. Olemmekin miettineet, että hankkisimme laadukkaat vuodesuojat, samalla suojaamaan sänkyä kun tuota nyt harjoitellaan. Eiköhän tämäkin tästä, harjoittelusta on jo apua ollutkin jonkin verran. https://www.suomenlaitostekstiilit.com/tuote/viisikerroksinen-vuodesuoja-satiinilla-ja-kahvoilla/
VastaaPoista