maanantai 8. tammikuuta 2018

Lasta kuulemalla parempiin tuloksiin kastelun hoidossa



Joka viides alakoululainen elää nolon ja salattavan kastelupulman kanssa. Rakon toimintaan, lapsen kypsymiseen ja kehittymiseen liittyvä kastelu joko yöllä ja/tai päivällä ilman elimellistä syytä on moniulotteinen psyko-sosiaalinen rajoite lapsen ja perheen elämässä. Vaikka kyseessä ei ole sairaus, kastelua oireena voidaan verrata kroonisiin tiloihin, jotka pysyvät kurissa päivittäisillä rutiineilla. 

ICCS (International Children’s Continence Society) on määritellyt arjen tapa-asioita painottavan potilasohjauksen, standardi uroterapian, kastelevan lapsen ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Uroterapialla on saatu hyviä tuloksia, mutta keskeinen haaste on lapsen motivointi omaksumaan uusia vessatapoihin liittyviä rutiineja ja ylläpitämään niitä. 

Potilasohjauksen tulee perustua potilaan arvioon oireistaan ja kokemuksista niiden hoitoon liittyen. Liian usein lasten kokemuksia on kuvattu kysymällä vanhemmilta tai hoitohenkilökunnalta ottamatta huomioon, että todellisuudessa lasten kokemukset eroavat näistä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi hoitoonsa liittyvissä asioissa ja lapsen äänen kuuleminen on edellytys lapsilähtöisten toimintamallien kehittämiselle.

Pissakoulu on kasteleville lapsille erikoissairaanhoidon poliklinikalla kehittämämme standardi uroterapiaan perustuva ryhmämuotoinen hoitotyön interventio. Haastattelimme Pissakouluun osallistuneita 6-12-vuotiaita lapsia heidän kokemuksistaan sekä kasteluun että sen hoitoon liittyen. Lapset kertoivat kastelun olevan erittäin nolo ja hävettävä pulma, jota piti kaikin keinoin salata muilta ja joka aiheutti kiusallisia tilanteita arjessa. Lapset kokivat Pissakoulussa oppineensa suhtautumaan kasteluun luontevammin ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa päästä kastelusta eroon. Erityisen tärkeänä lapset kokivat toisten kastelevien lasten tarjoaman vertaistuen, yhdessä tekemisen ja oppimisen. Pissakoulu auttoi heitä tulemaan pissarakon pomoksi jolloin pulmasta tuli hallittava tai siitä pääsi kokonaan eroon. Parasta lasten mielestä oli, että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla – ja voiko parempaa palautetta saada. Kuunnelkaamme siis lasten mielipiteitä ja kysykäämme heiltä miten he haluavat tulla kohdatuiksi terveydenhuollossa. 


Kirjoittajan tiedot:
Anneli Saarikoski
esh, uroterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
HYKS, lastentautien vastaanotot/Turun yliopisto, hoitoteteen laitos

Lähdeviite: Saarikoski A, Koppeli R, Salanterä S, Taskinen S. & Axelin A. Voiding school as a treatment of daytime incontinence or enuresis: Children’s experiences of the intervention. Journal of Pediatric Urology 2017, https://doi.org/10.1016/j.jpurol.2017.09.009    

Aiheesta lisää:

 

3 kommenttia:

  1. Tämä on niin tärkeää: "että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla". Monet muutkin hoitamisen tarvetta aiheuttavat asiat ovat lapsista ja nuorista (ja aikuisistakin!) tylsiä ja noloja, joten tästä olisi tärkeää ottaa oppia kaikessa (lasten) hoitotyössä. Ei riitä, että kerrotaan faktat, vaan se täytyy tehdä kohderyhmän mielestä mielekkäällä tavalla - emmekä voi tietää, mikä sellaista on, jollemme selvitä lasten omaa näkökulmaa.

    Olisi kiinnostavaa vielä kuulla, selvisikö haastatteluistanne se, että mikä lasten mielestä opetusmuodossa oli kivaa (paitsi vertaistuki); oliko se enemmän se, mitä puhuttiin vai se, miten puhuttiin - vai se, mitä tehtiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisesti lapset kokivat kivana ohjauksessa käytetyn ymmärtämistä helpottavan havaintomateriaalin (esim. harmistunut ja tyytyväinen pissarakko, kakka-autojen formularata), yhdessä katsotut videot, omien ohjeiden askartelun eli tekemällä oppimisen toisten kanssa yhdessä - lasten mielestä perinteisellä vastaanotolla ei opi kun siellä vaan puhutaan.

      Poista
    2. Lasten kieli on toiminnan kieli, sen olen itsekin havainnut (tutkiessani leikkiä). Luultavasti tekeminen (pelkän kuuntelun sijaan) on hyödyllistä ihan kaiken ikäisille ihmisille, mutta ihan erityisen tärkeää se on lapsille. Ja ihan huippua, että opetuksessa on ollut myös huumori ja leikki mukana - sehän tiedetään, että hyvällä mielellä ihminen oppii paremmin kuin huonolla (joku oppimisien tutkija voisi antaa tähän jonkun hyvän viitteen).

      Toivottavasti tätä tutkimusprojektia hoksaavat seurata kaikki lasten ohjaamisesta hoitotyössä kiinnostuneet!

      Poista