Tulevaisuuden haavanhoitajat – ratkaiseeko asenne vai osaaminen?

Erilaiset haavat ovat kasvava terveysongelma erityisesti väestön ikääntyessä. Haavat voivat olla joko akuutteja tai kroonisia, ja erityisesti kroonisten haavojen lisääntyminen haastaa terveydenhuoltoa. Krooniset haavat aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi yksittäisen kroonisen haavan kustannukset voivat nousta jopa tuhansiin euroihin. Lisäksi haavat aiheuttavat potilaille kärsimystä, kuten kipua sekä elämänlaadun heikkenemistä muun muassa rajoittamalla potilaiden elämää. Sairaanhoitajat ovat merkittävässä asemassa sekä haavojen hoidossa että niiden ennaltaehkäisyssä.

Suomessa valmistuu vuosittain noin 3000 uutta sairaanhoitajaa, eli tulevaisuuden haavanhoitajaa. Haavanhoito on yksi keskeinen osa sairaanhoitajan työnkuvaa ja sairaanhoitajan kliinistä osaamista. Työpaikasta ja työnkuvasta riippuen osa sairaanhoitajista hoitaa haavoja päivittäin, toiset taas harvemmin. Kaikki joutuvat kuitenkin jossain vaiheessa uraansa hoitamaan jonkinlaista haavaa.

Aikaisempi kirjallisuus sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisesta ei ole kovin imartelevaa luettavaa. Tutkimustulokset ovat osoittaneet sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisen tason puutteelliseksi. Sama pätee opiskelijoihin. Haavojen hoitaminen koetaan vaikeaksi, mikä johtunee koulutuksen riittämättömyydestä. Lohduttavaa kuitenkin on, että asenteet ovat kohdallaan. Suomessa vuonna 2016 valmistuneista sairaanhoitajista suurin osa oli kiinnostunut haavojen hoidosta ja lähes kaikki pitivät sitä tärkeänä osana hoitotyötä.

Pelkkä reipas ja positiivinen suhtautuminen ei kuitenkaan paranna haavoja. Suurin osa valmistuvista sairaanhoitajista toivoikin, että koulutuksen aikana olisi ollut enemmän sekä teoria- että käytännön opetusta haavoista ja niiden hoidosta.

Mutta mitä sairaanhoitajien oikeastaan pitää tietää haavoista tai niiden hoitamisesta? Siihen haetaankin parhaillaan vastausta, sillä sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisesta ei ole olemassa yleisiä suosituksia. Suositusten avulla voitaisiin kehittää haavanhoidon koulutusta sairaanhoitajien peruskoulutuksessa sekä mahdollisessa täydennyskoulutuksessa.

Koulutus lisää osaamista ja sitä kautta myös potilasturvallisuutta ja kustannustehokkuutta. Peruskoulutukseen tulisikin lisätä reilusti haavanhoidon opetusta. Lisäksi täydennyskoulutusta voitaisiin tarjota erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita haavojen hoidosta, ja jotka haluavat tulevaisuudessa työskennellä haavojen hoidon parissa. Asenne siis ratkaisee, mutta ei ilman riittävää osaamista.

Itse tutkin väitöskirjatutkimuksessani valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamista Suomessa.

Lähteet

Gottrup F., Apelqvist J. & Price P. 2010. Outcomes in controlled and comparative studies on non-healing wounds: recommendations to improve the quality of evidence in wound management. Journal of Wound Care 19(6), 239–268.

Kielo E. 2017. Graduating student nurses’ and student podiatrists’ wound care competence in Finland. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos.

Kielo E., Salminen L & Solt M. 2018. Graduating student nurses' and student podiatrists' wound care

competence – An integrative literature review. Nurse Education in Practice (in press).

Zarchi K., Latif S., Haugaard V., Hjalager I. & Jemec G. 2014. Significant Differences in Nurses’ Knowledge of Basic Wound Management – Implications for Treatment. Acta Dermato- Venereologica 94(4), 403–407.

Emilia Kielo

Sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos