Voisiko raskautta seurata etänä?

Suomen äitiyshuolto on koko maailman mittakaavassa huippua; esimerkiksi perinataalikuolleisuusluvut ovat Suomessa muiden Pohjoismaiden ohella maailman pienimpiä (Pohjoismaiset perinataalitilastot 2016). Suomalaisen äitiyshuollon kulmakivenä ovat säännölliset neuvolaseurannat, joihin osallistuu lähes jokainen raskaana oleva. Ensimmäistä lastaan odottava nainen käy neuvolassa vähintään yhdeksän kertaa raskauden aikana ja uudelleensynnyttäjälle tarkastuksia on vähintään kahdeksan. (Äitiysneuvolaopas 2013.) Suurin osa käynneistä toteutetaan neuvolan tiloissa, jossa raskaana oleva nainen tapaa terveydenhoitajan ja parilla käynnillä myös lääkärin. Neuvolakäynteihin kuuluu paljon keskustelua ja ohjausta, mutta myös monia mittauksia odottajan terveydentilaan liittyen.

Nykyinen informaatioteknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia terveyden seurantaan ja tiedon reaaliaikaiseen välittämiseen ja käsittelyyn. Meistä moni seuraa jo nyt aktiivisuuttaan tai kuntoiluaan erilaisilla aktiivisuusrannekkeilla tai älypuhelimen sovelluksilla. Tulevaisuudessa voisi olla mahdollista hyödyntää tämäntyyppistä monitorointia myös äitiyshuollossa. Esimerkiksi Apple on jo lanseerannut ”kellon” ja sovelluksen, jolla sikiön sydänääniä voidaan seurata missä tahansa ja lähettää tiedot hoitavalle taholle. Etäseurannassa oleellista onkin, että muuttujat ovat niin odottajan itsensä kuin terveydenhuollon henkilöstön nähtävillä. Raskauden monitorointi etänä voisi vähentää niin sanottujen matalan riskin odottajien käyntejä neuvoloissa ja siten vapauttaa terveydenhuollon resursseja korkean riskin odottajien hoitoon. Toisaalta etämonitorointi voisi myös auttaa tunnistamaan erilaisia riskitekijöitä jo varhaisessa vaiheessa.

Raskauden etämonitorointi voisi myös osallistaa raskaana olevat ja heidän perheensä raskauden seurantaan, kun raskaudesta seuratut tiedot olisivat myös odottajan itsensä käytettävissä eivätkä vain terveydenhuollon järjestelmiin kirjattuna. Esimerkiksi raskausajan fyysisen aktiivisuuden jatkuva seuranta voisi toimia jopa interventiona kannustaen liikunnallisempaan elämäntapaan ja sitä kautta tukea painonhallinnassa. Tähän olisi selkeä tarve, sillä vuonna 2016 jo useampi kuin joka kolmas synnyttäjä oli ylipainoinen. Ylipaino lisää esimerkiksi raskausdiabeteksen, pre-eklampsian sekä synnytyskomplikaatioiden riskiä. (Perinataalitilasto 2016.)

Tällä hetkellä on vaikea ajatella, että raskauden seuranta toteutettaisiin yksinomaan etämonitoroinnin avulla. Raskaana olevan seurannassa keskeistä on myös kohtaaminen, yksilöllinen ohjaaminen sekä vuorovaikutus. Etäseurantaa kehitettäessä on syytä tarkastella myös turvallisuus- ja vastuukysymyksiä. Suin päin ei siis etäseurantaan kannata rynnistää, mutta harkiten ja tutkimuksen kautta toteutettu muutos voinee tarjota enemmän plussia kuin miinuksia.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet

Perinataalitilasto 2016. Synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet. Luettavissa osoitteessa: http://www.julkari.fi/handle/10024/135445

Pohjoismaiset perinataalitilastot 2016. Luettavissa osoitteessa: http://www.julkari.fi/handle/10024/136095

Äitiysneuvolaopas 2013. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä. Luettavissa osoitteessa: http://www.julkari.fi/handle/10024/110521