tiistai 24. huhtikuuta 2018

Miten sydänoireet tunnistaa?

Lehdissä näkee usein otsikoita ”Varo tätä oiretta, se voi olla merkki sydänkohtauksesta” tai ”Tunnista oireet, milloin sydän on vaarassa”. Tässä blogikirjoituksessa en kuitenkaan aio nyt antaa tämän kaltaisia ohjeita. Keskittyminen tarkkoihin, tyypillisinä pidettyihin oirekuvauksiin nimittäin saattaa viedä huomion siltä tosiasialta, että sydänoireet ovat hyvin yksilöllisiä, ihan niin kuin kipuoireet yleensäkin. Haastatellessani ohitusleikattuja potilaita havaitsin, että oireiden ei välttämättä uskota olevan sydänperäisiä, koska ne eivät vastaa näitä yleisesti kuvattuja tyypillisiä oireita, kuten puristavaa, vannemaista kipua rinnalla tai puutumisoireita kädessä. Tällöin hoitoon hakeutuminen ja avun saaminen saattavat viivästyä. ”Ei minulla ollut mitään semmoista vannetta rintakehällä, ei kovaa puristavaa kipua eikä kipu säteillyt minnekään. En voinut kuvitellakaan, että kyseessä olisi sydän”

Aina terveydenhuollon ammattilaisetkaan eivät tunnista sydänoireita. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos potilas on poikkeuksellisen nuori ja hyväkuntoinen.  Viime aikoina silmiini on osunut kaksi eri lehdissä ollutta artikkelia nelikymppisten naisten sairastamista sydäninfarkteista. Kotilääkäri-lehdessä 3/2018 oli juttu 41-vuotiaana sydäninfarktiin sairastuneesta Johanna Liimataisesta ja Aamulehdessä 19.4.2018 40-vuotiaana sairastuneesta Riikka Jaakkolasta. Yhteistä näiden naisten tarinoissa on se, että kummankaan kohdalla ei terveydenhuollon ammattilaisille tullut ensimmäisenä mieleen, että kyse voisi olla sydämestä. Johannan kohdalla oli arveltu, että hän on syönyt jotakin sopimatonta ja Riikan vaivaksi arveltiin närästystä. Kummankaan kohdalla oireet eivät olleet sellaisia, joita on tyypillisesti kuvattu sydäninfarktin oireiksi. Johanna kuvasi, että ”kipu oli kuin kaktuspallo kurkussa” ja Riikka kuvasi kipuaan ”kouristavaksi kivuksi vatsassa”. Johannalla sydänsairauden riskitekijöinä olivat tupakointi sekä vahva sukurasite; useampikin suvun naisista oli sairastanut sydäninfarktin nuorella iällä. Riikalla sen sijaan ei ollut yhtään riskitekijää, ja silti hän sairastui sydäninfarktiin vain 40-vuotiaana. Nämä naiset olivat onnekkaita, sillä tutkimusten mukaan alle 50-vuotiaat naiset kuolevat sairastuessaan sydäninfarktiin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin samanikäiset miehet. Yksi syy tähän on juuri se, että heidän oireitaan ei tunnisteta sydänperäisiksi.

Naiset myös usein viivyttelevät hoitoon hakeutumista vaikka heillä olisikin sydänperäisiä oireita. Erityisesti naisten oireet saattavat olla hyvin moninaisia ja epätyypillisiä, kuten väsymystä, hengenahdistusta, selkäkipua, turvotusta, huimausta, kuivaa yskä tai ohimenevää ja epämääräistä epämukavaa tunnetta rinnassa. Koska oireet saattavat olla niin epämääräisiä, eivät terveydenhuollon ammattilaisetkaan välttämättä yhdistä niitä sydänperäisiksi, etenkään, jos potilas on perusterve työikäinen nainen, eikä oireisiin liity varsinaista kipuoiretta rinnalla.

Epätyypillisten sydänoireiden tunnistaminen edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta edistyksellistä otetta ja taitoja oireiden arviointiin sekä kokonaisvaltaista ymmärrystä sydämen toiminnasta ja sydänsairauksien syntymekanismeista. Epätyypillisiä oireita naisilla ovat tutkimusten mukaan edellä mainittujen lisäsi: niskakipu, leukakipu, käsivarsikipu, pahoinvointi, hikoilu, ruokahaluttomuus, heikotus, yölliset hengenahdistuspuuskat, ruoansulatushäiriöt, tajunnan häiriöt, kylmähikisyys tai sydämentykytys. Tai ehkäpä näitä oireita pitäisikin kutsua ennemminkin naisten tyypillisiksi oireiksi, koska suurin osa naisista kuvaa sydänoireitaan juuri tällaisiksi epämääräisiksi oireiksi.

Tulisi muistaa, että sydäninfarktista selviytymismahdollisuudet ovat huomattavasti suuremmat, jos hoito saadaan alkamaan tunnin kuluessa; useimmat viivyttävät hoitoon lähtöä aivan liian pitkään, mikä heikentää hoitotuloksia ja lisää komplikaatioiden riskiä.  Riittävän nopean hoidonsaannin kannalta on olennaisen tärkeää, että naiset eivät vähättele ja aliarvioi oireitaan tai riskiään sairastua sydäninfarktiin. Lisäksi terveydenhuolloin ammattilaisten tulee tunnistaa nämä naisille tyypilliset epämääräiset sydänoireet ja huomioida aina sydäninfarktin mahdollisuus, vaikka potilas olisikin nuori ja hyväkuntoinen.

 


 

Kirjoittajan tiedot:
Kristiina Heikkilä
Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
kemheik@utu.fi

 

Lähteet

Albarran JW, Clarke BA, Crawford J.  2007. “It was not chest pain really, I can’t explain it!” An exploratory study on the nature of symptoms experienced by women during their myocardial infarction. Journal of Clinical Nursing 16, 1292–1301.

Canto JG, Canto EA, Goldberg RJ. 2014. Time to standardize and broaden the criteria of acute coronary syndrome symptom presentations in women. Canadian Journal of Cardiology 30(7), 721–728.

Davis LL. 2017. A qualitative study of symptom experiences of women with acute coronary syndrome. Journal of Cardiovascular Nursing 32(5), 488–495.

DeVon HA, Burke LA, Vuckovic KM, Haugland T, Eckhardt AL, Patmon F, Rosenfeld AG. 2017. Symptoms suggestive of acute coronary syndrome. When is sex important? Journal of Cardiovascular Nursing 32(4), 383–392.

Miller CL. 2002. A review of symptoms of coronary artery disease in women. Journal of Advanced Nursing 39(1), 17–23.

Miller CL. 2003. Symptom reflections of women with cardiac disease and advanced practice nurses: A descriptive study. Cardiovascular Nursing 18(2), 69–76.

Mozaffarian D, Benjamin EJ, Go AS et al. 2016. Heart disease and stroke statistics 2016 update: a report from the American Heart Association. Circulation 133(4), e38–360.

O’Keefe-McCarthy S. 2008. Women’s experiences of cardiac pain: A review of the literature. Canadian Journal of Cardiovascular Nursing 18(3), 18–25.

Vaccarino V, Parsons L, Every NR, Barron HV, Krumholz HM. 1999. Sex-based differences in early mortality after myocardial infarction. The New England Journal of Medicine 341(4), 217–225.

Zbierajewski-Eischeid SJ, Loeb SJ. 2017. Myocardial infarciton in women. Promoting symptom recognition, early diagnosis and risk assessment. Dimensions of Critical Care Nursing 28(1), 1–6.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti