Havaintoja nuorten minäpystyvyydestä terveyden edistämisen tueksi

Terveydenhuollon tulevaisuuden näkymissä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä on keskeinen rooli tavoiteltaessa parempaa elämänlaatua ja tuottavuutta sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvun hillitsemistä. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä silloin luodaan perusta terveydelle ja hyvinvoinnille. Erityisesti nuoruusikä on altista aikaa uuden terveyskäyttäytymisen (esimerkiksi tupakointi ja päihteiden käyttö) kokeilulle ja omaksumiselle, sillä silloin nuori tyypillisesti kokeilee uutta ja etsii rajojaan. Nuoruuden terveyskäyttäytyminen jatkuu herkästi aikuisuuteen asti ja voi vaikuttaa terveyteen aikuisuudessa.

Kuva: Pixabay

Minäpystyvyyden on arvioitu vaikuttavan keskeisesti nuoren terveyskäyttäytymiseen sekä uuden terveyskäyttäytymisen omaksumiseen, aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Minäpystyvyys kuvaa yksilön luottamusta omaan kykyynsä tehdä haluttuja valintoja ja toimii yksilön toiminnan ja motivaation perustana. Nuoruudessa kavereiden merkityksen kasvaessa kaverisuhteet vaikuttavat minäpystyvyyden kehittymiseen ja nuoren omiin näkemyksiin itsestään sekä nuoren terveyskäyttäytymiseen.

Kartoitimme (Nyman ym. 2018) nuorten minäpystyvyyden ilmentymistä kaverisuhteissa sekä sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä pyytämällä 7.-9.-luokkalaisia nuoria vastaamaan avoimiin kyselylomakkeisiin. Nuorten (n=155) vastausten perusteella heidän minäpystyvyytensä kavereiden keskuudessa näyttäytyi dynaamisena prosessina, joka tapahtui sisäisen keskustelun kautta. Sisäinen keskustelu koostui viidestä teemasta, joilla nuoret kuvailivat minäpystyvyytensä ilmentymistä kavereiden keskuudessa. Teemat olivat minäkäsitys, sosiaalinen ilmapiiri, aiotun toiminnan seurausten arviointi sekä kognitiiviset ja emotionaaliset perustelut.

Nuorten kuvausten perusteella minäkäsitys oli vakain teema. Minäkäsitys tarkoitti nuoren itseluottamusta toimia oman päätöksen mukaan ja moraalia. Jos nuori oli varma itsestään ja luotti omiin mielipiteisiinsä, hänellä oli minäpystyvyyttä toimia oman päätöksen mukaan kavereiden keskuudessa. Esimerkiksi erään nuoren kuvauksen perusteella minäpystyvyyttä kaverisuhteissa edisti ”Luottamus siihen, että minulla saa olla omia mielipiteitä eikä niistä voi esim. suuttua.” Nuorten kuvauksissa sosiaalinen ilmapiiri vaihteli eniten tilanteen mukaan. Se tarkoitti nuorten kokemaa joko suoraa tai epäsuoraa sosiaalista painetta ja läheisyyttä kaverisuhteissa. Sosiaalinen ilmapiiri liittyi läheisesti nuoren heikentyneeseen minäpystyvyyteen esimerkiksi seuraavasti: ”Yritin mennä muiden mukana ja kuulua porukkaan.”

Seurausten arviointi tarkoitti nuorten kuvauksissa sitä, miten nuori ymmärsi seuraukset ja kenen tarpeista hän katsoi asiaa. Nuoret esimerkiksi kuvasivat haluavansa välttää hankaluuksia ja se, kenen tarpeista nuori katsoi asiaa, vaikutti siihen, miten hän näki toiminnan seuraukset. Nuoren kognitiiviset ja emotionaaliset perustelut tarkoittivat sitä, että nuoren minäpystyvyyteen vaikutti muiden tekijöiden ohella toimintaan liittyvä rationaalisuus ja erilaiset emotionaaliset ja fyysiset tunteet (esimerkiksi pelko tai väsymys).

Tutkimuksemme tulokset ovat osittain yhtenäisiä aikaisemman kirjallisuuden kanssa, ja täydentävät sitä kuvaamalla nuorten minäpystyvyyttä kaverisuhteissa nuoren omaa roolia korostavana dynaamisena prosessina. Tulokset antavat uusia näkemyksiä nuorten terveyden edistämiseen. Nuorten kuvausten perusteella terveyden edistämisessä tulisi huomioida entistä enemmän nuoren oma rooli minäpystyvyytensä kehittymisessä, mikä voisi tukea häntä terveellisten valintojen tekemisessä ja sosiaalisen paineen välttämisessä. Tulosten perusteella nuoren minäpystyvyyden kehittymistä voisi vahvistaa esimerkiksi tukemalla nuoren reflektiivistä ajattelua - erityisesti omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen ilmapiiriin liittyen - vaativissa tilanteissa.

Kirjoittajan tiedot:

Johanna Nyman

terveydenhoitaja, TtM

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: johanna.e.nyman(at)utu.fi

Lähteet:

Aaltonen M & Vauramo E. 2016. Sote ja Suomi 2040. Kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävää Suomea. Kuntaliiton verkkojulkaisu. Kuntaliitto, Helsinki.

Bandura A. 2004. Health Promotion by Social Cognitive Means. Health Education & Behavior 31(2), 143–164.

Bandura A. 2006. Adolescent development from an agentic perspective. Teoksessa: Pajares F & Urdan T (Toim.). Self-efficacy beliefs of adolescents, 1–44. IAP - Information Age Publishing, Greenwich, CT.

Nyman J, Parisod H, Axelin A & Salanterä S. 2018. Finnish adolescents’ self-efficacy in peer interactions: a critical incident study. Health Promotion International, day048, https://doi.org/10.1093/heapro/day048.

Peters LWH, Wiefferink CH, Hoekstra F, Buijs GF, ten Dam GTM & Paulussen TGWM. 2009. A review of similarities between domain-specific determinants of four health behaviors among adolescents. Health Education Research 24(2), 198–223.

Schunk DH & Meece JL. 2006. Self-efficacy development in adolescences. Teoksessa: Pajares F & Urdan T (Toim.). Self-efficacy beliefs of adolescents, 71–96. IAP - Information Age Publishing, Greenwich, CT.

Schwarzer R & Luszczynska A. 2008. How to Overcome Health-Compromising Behaviors. The Health Action Process Approach. European Psychologist 13(2), 141–151.

STM. 2011. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Viner R & Macfarlane A. 2005. ABC of adolescence: Health promotion. Clinical review. BMJ 330, 527–529.

Asiasanat: lapset ja nuoret, terveyden edistäminen, minäpystyvyys