”Sairaanhoitaja Sarin poissaolot”
Tutkin hoitotyön lähiesimiesten työtä hyvin kapeasta, mutta keskeisestä näkökulmasta: mitä he konkreettisesti tekevät korvatakseen hoitajien äkilliset poissaolot. Vielä julkaisemattomassa aineistossa keräsimme yli 2000 poissaoloa sekä kaikki työsuoritteet, joita hoitotyön esimiehet tekivät korvatakseen nämä poissaolot. Puhelut, sähköpostit ja keskustelut kollegoiden ja hoitotyöntekijöiden kanssa ovat arkipäivää. Yhden poissaolon selvittämiseen tarvitaan keskimäärin 4 työsuoritetta ja aikaa tähän kuluu kokonaisuudessaan noin tunti/poissaolo. Poissaoloja osastonhoitaja selvittää noin kaksi kertaa työvuoronsa aikana. Valtaosa poissaoloista johtuu äkillisistä sairauslomista.
Ticharwa
et al., (2018) ovat tutkineet hoitohenkilökunnan poissaoloihin liittyviä
trendejä hieman tarkemmin. Tutkimuksen kohteena oli australialainen sairaala,
jossa oli 300 vuodepaikkaa, 14 hoitoyksikköä ja 425 hoitajaa. Suunnittelemattomat
poissaolot keskittyivät talvikauteen. Talvikauteen kertyi myös suunniteltuja
lomapäiviä noudattaen koulujen lomajaksoja. Kun poissaoloja tarkasteltiin
päivittäisestä näkökulmasta, havaittiin, että poissaolot keskittyivät
keskiviikko- ja torstaipäiviin. Kohonnut riski poissaoloille oli nähtävillä
myös maanantaisin ja perjantaisin. Yllättäen viikonloppuisin ei esiintynyt
merkittävää poissaolojen kertymää.
Hoitajien
iällä oli merkitystä. Yli 30-vuotiaat hoitajat olivat sitoutuneita työhön ja
tulivat töihin todennäköisemmin, vaikka olisivat olleet hieman sairaita. Tosin,
kun hoitotyön esimiehiä haastateltiin aiheesta, osa uskoi ettei iällä ole
mitään merkitystä. Tutkimuksessa tuli esille aiempien tutkimusten tapaan se,
että pitkien työpäivien, ylitöiden ja yötyön ennustettiin johtavan herkemmin
sairauslomiin. Kyseisen sairaalan tuloksissa oli myös nähtävillä, että
muutokset työvuorosuunnittelussa ja työpisteessä olivat yhteydessä
lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin.
Hyvän
esimiestyön, tiimityön ja työyhteisön ilmapiirin uskottiin vaikuttavan
poissaolojen määrään. Työyhteisön säännölliset palaverit sekä kokeneiden ja
noviisihoitajien väliset mentoroinnit tukevat työssä jaksamista. Kaikkiin
poissaoloihin ei voida vaikuttaa, mutta työhyvinvointiin voidaan. Hoitotyön
lähiesimiehen panostus omaan esimiestyöhön ja kiinnostuksen osoittaminen omien
työntekijöiden jaksamista kohtaan kannattelee pitkälle.
Vaikka
nämä tulokset olivat vain yhden organisaation tuloksia, niihin on helppo
samaistua mahdollisista kulttuurisista eroista huolimatta. Vastaavanlainen
analyysi oman yksikön työntekijöiden poissaolojen trendeistä saattaisi tukea
hoitohenkilöstön resursointiin liittyviä haasteita. Äkillisistä poissaoloista
ei koskaan päästä eroon, mutta osaan poissaoloista voit ehkä esimiehenä vaikuttaa!
Tuominen Outi, Sh,
TtM, Tohtoriopiskelija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
ouantu@utu.fi
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
ouantu@utu.fi
Lähteitä: