Tohtorikoulutettavan elämää: asiantuntijana toimiminen Turku Priden paneelikeskustelussa

Turku Pride-viikkoa vietettiin heinäkuun ja elokuun taitteessa, ja osana tätä ihmisoikeustapahtumaa Turun pääkirjastolla järjestettiin 31.7. paneelikeskustelu aiheesta ”Sateenkaari-ihmiset ja terveydenhuolto”. 

Tohtorikoulutettavana olen oppinut, että tiedon jakaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat yhtä tärkeitä tekoja kuin väitöskirjan tekeminen ja kansainvälistyminen. Olin jo pidempään haudutellut ajatusta, että haluaisin päästä jakamaan kaikkea sitä, mitä olen oppinut sateenkaarevasta tutkimuksesta hoitotieteessä (tutkimus joka keskittyy seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen), ja minua pyydettiinkin panelistiksi! Minun lisäkseni panelisteina toimivat Jukka Lehtonen (vanhempi tutkija), Miska Karhu (nuorison edustaja), Taija Ahlstedt (Setan kouluttaja ja Turun setan hallituksen jäsen), Pauliina Lius (sairaanhoitaja ja seksuaalineuvoja) sekä Touko Niinimäki (Setan seniorityön koordinattori). Paneelikeskustelun vetäjänä toimi Jesse Kareinen.

Paneeli oli tunnelmaltaan lämmin ja jokaista panelistia yhdisti sama tavoite muuttaa terveydenhuoltoa yhdenvertaisempaan suuntaan ja näin pyrkiä kehittämään sateenkaari-ihmisten kohtaamista terveydenhuollossa. Paneelin vetäjä oli hyvin sanavalmis ja piti huolta siitä, että jokainen panelisti sai olla yhtä paljon äänessä. Paneelia varten olimme saaneet valmistautua kysymyksiin, jotka käsittelivät muun muassa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden näkyvyyttä yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa, sateenkaarevuuden tunnistamista terveydenhuollossa, sekä tulevaisuuden visioita siitä, miten terveydenhuoltoa voitaisiin kehittää sateenkaarevien nuorten kohtaamisessa. 

 

Paneelin jäseninä lisäkseni (kuvassa vasemmalla) Miska Karhu, Pauliina Lius, Jukka Lehtonen, Taija Ahlstedt, Touko Niinimäki ja paneelin vetäjä Jesse Kareinen.

Millainen sitten oli oma kokemukseni paneelista? Aluksi tietenkin jännitti, jossain vaiheessa aika paljonkin. Mutta hyvällä valmistautumiselle ja rennolla keskustelulla muiden panelistien kanssa ennen paneelin alkua oli rentouttava vaikutus, ja paneelin alkaessa jännitin vain hetken sitä että ”Osaankohan nyt sanoa oman nimeni ja tittelini oikein”. Kun paneeli alkoi edetä, en enää kiinnittänyt huomiota omaan jännitykseeni, vaan siihen että sain jakaa näkemyksiäni ja hoitotieteellistä tietämystäni panelisteille ja yleisölle. Tuntui kuin olisin ollut yliopiston lukupiiriopetusta vastaavassa tilanteessa, ja opin paneelin aikana taas uutta, sain uusia näkökulmia joita voin mahdollisesti hyödyntää väitöskirjassani, ja ennen kaikkea sain sekä kokemusta julkisesta esiintymisestä että asiantuntijaroolissa toimimisesta. 

Suosittelen siis kaikille tohtorikoulutettavakollegoilleni (ja oikeastaan kenelle tahansa) paneelikeskustelun panelistina toimimista. Se on helppo ja melko rento tapa aloittaa yleisön edessä puhuminen ja asiantuntijana toimiminen. Lisäksi esiintyminen ei ole vain yksin puhumista, vaan se toteutetaan vuorovaikutuksessa muiden panelistien, vetäjän ja yleisön kanssa. Uskon myös, että jokainen meistä, tuleva tai jo valmistunut terveystieteiden tohtori, voi päästä hoitotieteellisen tiedon välittäjäksi julkisissa tilaisuuksissa, ja oikeastaan se onkin yksi meidän tehtävistämme.

Kirjoittajan tiedot:

Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai(at)utu.fi