Tutkijanalun opintomatka

Aloitin tohtorinopintoni noin vuosi sitten.  Kulunut vuosi on ollut kovasti erilainen kuin kuvittelin. Eikö elämä yleensä olekin niin? Intoa ja tarmoa täynnä otin askeleen tutkija-oppilaana tuntemattomille vesille, onnellisena opintovapaalla irti oravanpyörästä. Ensimmäinen tunne oli helpotus, sitten tuli ihmetys ja lopuksi oma tutkiminen ja omatoiminen tekeminen hidastui. Tilalle tuli opintopisteiden kerääminen ja niiden perässä juokseminen siellä täällä. Kun juokseminen taas hetkeksi lakkasi, oli omasta ajatuskuviosta ja tutkimuksesta kovin vaikeaa saada kiinni. Monia ajatuksia pyöri päässä. Päällimmäisenä tunteena on ollut riittämättömyyden ja tietämättömyyden tunne.  Olen vuoden aikana oppinut pysähtymään ja rauhassa pohtimaan, tutkimaan, lukemaan ja ajatuksella tutkimustyössä etenemään. Tämä on vaatinut minulta uusien hermojen ja niiden kestävyyden kehittämistä. Nopeasti ja sutjakkaasti kun yleensä tykkään ratkoa asioita. 

Hurjan arvokkaaksi osoittautuivat kanssaopiskelijoiden antama tuki ja neuvot. Yhteistyössä tätäkin tutkimusta hoitotieteessä tehdään. Tutkimus on tulkintaa, ihmetystä ja ajatustenvaihtoa- tutkimusmatka, jolla oma työ edistyy. Yhteistyö eri tiedekuntien välillä on tärkeää ja matkustaminen toiseen yliopistoon ja toiseen maahan on avartavaa.

Matkustin kolmen päivän opintovisiitille etelä Norjaan, Agderin yliopistoon tutustumaan sikäläisen hoitotieteen laitokseen. Siellä tehdään erittäin laadukasta ja kiinnostavaa tutkimustyötä. Matkustaminen oli jännittävää, sillä en tiennyt mitä odottaa.  Helpotuksekseni minut otettiin avosylin vastaan. Innokkaina norjalaiset hoitotieteen tutkijat kertoivat projekteistaan ja opinnoistaan.  Samoin kuin meillä, sielläkin opiskelijoiden toisilleen antama tuki, neuvot ja yhteistyö ovat arvossaan. Kohtasin paljon yhteistä, samankaltaista keskustelua, ihmettelyä, juoksemista ja pohdiskelua.

Kannatti epäröidä ja astua oman mukavuusalueensa tuolle puolen. Altistamalla itseään kasvaa ymmärrys ja vain sen kautta tietämättömyys ja epäuskon tunteet häviävät. Kannustan jokaista hoitotieteen tohtoriopiskelijaa käymään opintovisiiteillä muualla kuulemassa ja keskustelemassa. Ajatuksien vaihtaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja matkat uusiin maisemiin virkistävät mieltä.

Toivon yhteistyön jatkuvan ja mahdollistavan uusien kiinnostavien projektien kehittymisen.

Ilolla, Anna Tornivuori,

 TtT-opiskelija, Hoitotiede, Turun Yliopisto