Kokenut hoitaja, miksi aliarvioit potilaiden kipua?

Hevoset viestivät pahoinvoinnista kuten kivusta ja stressistä, stereotyyppisellä käytöksellä, jota on helppo havaita. Tällaisia käytösmalleja ovat esimerkiksi puun pureminen ja imppaminen eli ilman äänekäs nieleminen, kehän kiertäminen suljetussa tilassa ja kaulan ja koko etuosan heijaaminen puolelta toiselle (1). Eräs eläinten käyttäytymistieteeseen perehtynyt tutkimusryhmä selvitti, miten herkästi hevosten päivittäisestä hoidosta vastaavat henkilöt noteerasivat näitä hevosten kipuun ja stressiin liittyviä käyttäytymisen muutoksia (2). Tutkimuksen aikana hevosten päivittäinen hoitaja havainnoi ja raportoi hevosten stressiin tai kipuun liittyvää käytöstä hevoskohtaiseen päivittäiseen kyselylomakkeeseen. Lisäksi paikalla ollut eläinten käyttäytymistieteeseen perehtynyt tutkija havainnoi kunkin hevosten käytöstä useiden tuntien ajan.

Tuloksissa verrattiin hoitajan raportoimia sekä tutkijan havainnoimia käytösmallien esiintyvyyttä. Tutkimustuloksena tuli ilmi, että hoitajat onnistuvat raportoimaan vain murto-osan stereotyyppisestä käytöksestä tutkijan havaitsemiseen käytökseen verrattuna: Tutkijan havaintojen mukaan kipua ja stressiä ilmentävää käytöstä oli 37 %: lla hevosista, kun hoitajat raportoivat sitä olevan vain 5 %:lla. Ainostaan kahdella tallilla 13:sta tutkimuksessa mukana olleista talleista ei esiintynyt lainkaan pahoinvointiin liittyviä käytöksen muutoksia sekä tutkijan havaintojen että kyselylomakkeiden mukaan.

Miksi tämä tulos on mielenkiintoinen myös terveydenhuollon kontekstissa? Tässä kokeessa huomattiin, että hevosten päivittäisestä hyvinvoinnista vastaavat hoitajat turtuivat pahoinvoinnista kertoville käytösmalleille, jos ympäristössä muutkin hevoset näyttivät paljon samoja signaaleita. Sama tulos on nähty myös terveydenhuoltoa koskevissa tutkimuksissa: ympäristössä, jossa on terveydenhuollon ammattilainen altistuu jatkuvasti potilaiden pahoinvoinnin, kuten kivun, signaaleille, herkkyys huomioida näitä merkkejä voi vaikeutua (3). Esimerkiksi kipua ilmentävien kasvojen ilmeiden havaitseminen on yllättävästi vaikeampaa henkilöille, jotka ovat työskennelleet pidempää kivuliaiden potilaiden kanssa, kuin niille, joilla ei vastaavaa kokemusta ole (4). Tämä voi selittää myös sen hieman yllättävän tuloksen, että terveydenhuollon ammattiryhmiä verratessa heikommin toisen kivun arvioinnista suoriutuvat juuri kokeneet hoitajat, jotka yleensä vastaavat potilaiden päivittäisestä hoitotyöstä (5).

Tutkimukset osoittavatkin, että toisen kivun havaitsemisessa ja arvioinnissa kokemus ei olekaan valtti vaan asiassa tarvitaan halua ja motivaatiota paneutua toisen asemaan ja keskittymistä asian tarkkailuun. Tämä selittänee myös toisen merkittävän tuloksen hevostutkimuksesta, jossa kaksi tallia sai asiassa puhtaat paperit. Näillä talleilla hevosten hyvinvointiin oli kiinnitetty jo aiemmin runsaasti huomiota. Terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi nähtiin tärkeänä osana päivittäistä hoitotyötä, hyvinvointia tarkkaitiin jatkuvasti ja tarvittaessa ryhdyttiin toimiin sen ylläpitämiseksi. Kipu ja pahoinvointi eivät saa olla hoitajalle ”uusi normaali” missään ympäristössä!



Kirjoittajan tiedot:

Riitta Mieronkoski
ft, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
e-mail: ritemi@utu.fi

Lähteet:

1. Fureix C, Gorecka-Bruzda A, Gautier E, Hausberger M. Cooccurrence of Yawning and Stereotypic Behaviour in Horses ( Equus caballus ) . ISRN Zool. 2011;2011:1–10.

2. Lesimple C, Hausberger M. How accurate are we at assessing others’ well-being? The example of welfare assessment in horses. Front Psychol. 2014;5(JAN).

3. Prkachin KM, Mass H, Mercer SR. Effects of exposure on perception of pain expression. Pain. 2004 Sep;111(1–2):8–12.

4. Deyo KS, Prkachin KM, Mercer SR. Development of sensitivity to facial expression of pain. Pain. 2004;107(1–2):16–21.

5. Solomon P. Congruence between health professionals’ and patients’ pain ratings: A review of the literature. Scand J Caring Sci. 2001;15(2):174–80.