Väitöskirjatutkija, joko sinulla on oma mentori?

Mikäli vastasit otsikon kysymykseen ’ei’, nyt voisi olla hyvä aika harkita oman mentorin hankkimista, sillä mentoroinnilla on todettu olevan paljon positiivisia yhteyksiä mentoroitavan uraan ja psykososiaalisiin tekijöihin (1). Mentoroinnin on todettu vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi mentoroitavan urakehitykseen, johtamistaitoihin (2), menestykseen apurahojen saamisessa (1) ja tuottavuuteen muun muassa julkaisujen määrässä (2). Mentori voi lisäksi edustaa mentoroitavalleen roolimallia sekä vahvistaa hänen luottamustaan omiin kykyihinsä ja työhön sitoutumista (1).

Mentorointia on olemassa sekä muodollista että epämuodollista. Muodollinen mentorointi pohjautuu mentorointiohjelmaan, jolloin järjestäjätahona on esimerkiksi yliopisto ja mentoroinnille voi olla asetettu erityisiä tavoitteita. Epämuodollinen mentorointi tapahtuu puolestaan spontaanisti mentorin ja mentoroitavan yhteisen mielenkiinnon kohteen pohjalta. (1.)

Oma kokemukseni mentoroinnista on peräisin kansainvälisestä Nurse-Lead –ohjelmasta. Nurse-Lead –ohjelma on puolitoistavuotinen ohjelma tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille. Ohjelman keskeisenä tavoitteena on tukea osallistujien urakehitystä ja kansainvälistä verkostoitumista sekä vahvistaa heidän johtamis- ja tutkimustaitojaan. Mentorointi on yksi ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen käytettävistä menetelmistä. (3.) Ohjelman mentorit ovat ansioituneita akateemisia johtajia ja menestyneitä tutkijoita. Ohjelmassa suositeltavaa onkin, että mentori on kansainvälinen asiantuntija, jolla on johtamiskokemusta ja erityisosaamista mentoroitavan väitöskirjan tai post doc –tutkimuksen tutkimuskohteesta.

Mitkä sitten ovat omat kokemukseni mentoroinnista? Yhdellä sanalla kuvattuna erinomaiset. Mentorini valinnassa väitöskirjaohjaajani auttoivat minua valitsemaan kansainvälisen mentorin, joka on yksi johtavista hoitotyön etiikan tutkijoista ja jolla on vahva akateemisen johtajuuden kokemus. Ensimmäiset mentorointikerrat toteutimme mentorini kanssa videovälitteisinä WhatsApp-puheluina. Sittemmin meillä on ollut mahdollisuus tavata kahteen otteeseen kasvotusten. Mentorointikeskustelujen aiheet tulevat osin Nurse-Lead –kurssin sisällöstä, mutta keskustelemme paljon myös omista tarpeistani lähtevistä aiheista. Tämän lisäksi mentorini ottaa keskusteluun urakehitykseni kannalta oleellisia aiheita. Mentorointikeskustelut menevät huomattavasti syvällisemmälle ja osin myös henkilökohtaisemmalle tasolle kuin esimerkiksi konferensseissa käydyt keskustelut muiden tutkijoiden kanssa. Tämä kokemus on ollut ammatillista identiteettiäni vahvistava ja syventänyt ymmärrystäni siitä, mihin suuntaan haluan omaa urakehitystäni ohjata. Tässä tietysti tärkeänä tekijänä on mentorini, joka osoittaa sitoutuneisuutensa mentorointiin.  Onko mentorointi sitten parantanut tuottavuuttani julkaisujen muodossa tai tuonut lisää apurahoja? Ehkä tässä vaiheessa ei, mutta se on ehdottomasti selkeyttänyt identiteettiäni tutkijana, vahvistanut kansainvälistä verkostoitumistani sekä parantanut kielitaitoani. Toki en jatkossa panisi pahakseni positiivista vaikutusta julkaisujen määrään ja myönteisiin apurahapäätöksiin…

Kirjoittaja:

Sunna Rannikko

th/sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Sähköposti: seeran(at)utu.fi

Lähteet:

(1) Meschitti V & Lawton Smith H. 2017. Does mentoring make a difference for women academics? Evidence from the literature and a guide for future research. Journal of Research in Gender Studies 7(1), 166–199.

(2) Hafsteinsdóttir TM, van der Zwaag A & Schuurmans MJ. 2017. Leadership mentoring in nursing research, career development and scholarly productivity: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 75, 21–34.

(3) NurseLead. 2019. Nursing Leadership Educational Programme. Saatavissa https://www.nurselead.org/. Luettu 23.9.2019.