Elämää aivoverenkiertohäiriön jälkeen?

Aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisiä ja koskettavat monia meistä joko potilaan, omaisen tai esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen roolissa. Aivoverenkiertohäiriöistä puhutaan usein diagnooseina, lukuina tai oireina. Mutta miltä aivoverenkiertohäiriö ja elämä sen jälkeen näyttäytyy sairastuneelle henkilölle? Terveydenhuollossa puhumme usein potilaskeskeisestä hoidosta, jonka kehittämiseksi ja toteuttamiseksi tarvitsemme tietoa potilaiden näkökulmasta. Näin aivoviikolla haluankin ottaa keskustelun aiheeksi potilaiden kokemukset aivoverenkiertohäiriöstä ja sen vaikutuksesta päivittäiseen elämään.

Aivoverenkiertohäiriöllä on usein merkittävä vaikutus yksilön elämään, myös silloin kun aivoverenkiertohäiriö luokitellaan lieväksi. Aivoverenkiertohäiriöön sairastuminen on usein äkillinen ja muuttaa yksilön elämää ilman ennakkovaroitusta. Erityisesti aikaisemmin perusterveillä henkilöillä sairastumista voi seurata kokemus kyvyttömyydestä tai jopa viallisuudesta, ja luottamus omaan toimintakykyyn voi olla alhainen. Sairastumisen jälkeisiä kokemuksia voi varjostaa riippuvuus toisista henkilöistä ja omaa elämää koskeva kontrollin puute.¹

Aivoverenkiertohäiriöön sairastuminen aiheuttaa usein muutoksia elämään liittyen esimerkiksi sosiaalisiin rooleihin². Fyysisen toimintakyvyn rajoitusten lisäksi aivoverenkiertohäiriö voi vaikuttaa muun muassa muistiin sekä puheentuottoon ja -ymmärtämiseen. Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneelle ’minä itse’ voi tuntua vieraalta. Sairastuneen mielialaa voi laskea tilapäinenkin luopuminen aikaisemmin itsestään selvistä asioista, kuten työssä käymisestä tai autolla ajamisesta.³ Ahdistus ja masennus ovat yleisiä aivoverenkiertohäiriöön sairastuneella¹, kuten myös erilaiset negatiivissävytteiset tunteet, kuten huoli ja murhe liittyen omaan tilanteeseen ja tulevaisuuteen².

Kaikki aivoverenkiertohäiriöön liittyvät kokemukset eivät kuitenkaan ole negatiivisia. Sairastuminen voi korostaa yksilölle itselleen tärkeiden asioiden merkitystä ja muistuttaa omasta terveydestä huolehtimisen tärkeydestä¹. Kuntoutusvaiheeseen liittyy usein iloa ja luottamusta lisääviä kokemuksia, esimerkiksi oman toimintakyvyn kohetessa^1–3. Positiivisten kokemusten syntymisessä omaisilla on merkittävä rooli^2,3, mutta näitä voidaan tukea myös terveydenhuollossa kiinnittämällä huomiota hoidon jatkuvuuteen ja kuntoutuksen saatavuuteen³. Merkittäviä ovat myös terveydenhuoltohenkilökunnan ymmärtävä suhtautuminen ja vähättelemistä ilmaisevien puheiden ja elekielen välttäminen¹. Jokainen aivoverenkiertohäiriöpotilas ansaitsee tulla arvokkaasti kohdatuksi niin terveydenhuollossa kuin arkielämässäkin.

Hyvää Aivoviikkoa toivottaen,

Sunna Rannikko

th/sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Sähköposti: seeran(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Sunna_Rannikko

Lähteet:

1. Crowfoot G, van der Riet P & Maguire J. 2018. Real‐life experiences of people with transient ischaemic attack or minor stroke: A qualitative literature review. Journal of Clinical Nursing 27(7–8), 1381–1398.

2. Thomas CM, Allison R & Latour JM. 2018. Using blogs to explore the lived‐experience of life after stroke: “A journey of discovery I never wanted to take”. Journal of Advanced Nursing 74(3), 579–590.

3. Pedersen SG, Anke A, Aadal L, Pallesen H, Moe S & Arntzen C. 2019. Experiences of quality of life the first year after stroke in Denmark and Norway. A qualitative analysis. International Journal of Qualitative Studies on Health & Well-Being  14(1), 1–12.

Kuva: Pixabay/wondermar