Nuorella on paljon ajatuksia elämästä ja tulevaisuudesta. Hän hakee rajojaan ja oppii vähitellen itsenäistyessään aikuisuuden tuomaa vastuuta. Pitkäaikaissairas nuori on kuin muut nuoret, paitsi että sairaus on aina läsnä osana elämää. Aikuisuuden kynnyksellä nuori on usein haavoittuva koska uteliaisuus, kyvykkyyden tunne ja avoin suhtautuminen tulevaisuuteen ovat otollisia kohteita aikuisten kriittisille kommenteille.
Aikuinen saattaa negatiivisella asenteella kyseenalaistaen hiljentää keskustelun olemattomiin. Kuinka siis voisi lähestyä nuorta keskustelussa ja auttaa häntä osallistumaan päätöksentekoon? Vastuun ottaminen omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan auttaa pitkäaikaisnuorta itsenäistymään. Tässä prosessissa nuori tarvitsee valmiuksia ymmärtää sekä lyhyt- että pitkäaikaisten päätösten vaikutuksista terveyteen, hyvinvointiin ja pitkäaikaissairauteen. Tällainen erityistarpeiden keskellä kamppaileva nuori on elämänvaiheessa, joka on täynnä uusia haasteita ja muutoksia. Yksi iso muutos on siirtyminen lastensairaalasta aikuisten yksikköihin. Siirtymävaiheen keskiössä on nuori itse ja hänen kokemuksensa terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Vain hän itse pystyy parhaiten kuvailemaan tilannettaan ja motivaatiotaan hoitonsa suhteen. Siirtymävalmiuksien eroavaisuuksia on havaittu ikään, sairastumisikään, sukupuoleen, perheen dynamiikkaan, ja terveysosaamiseen liittyen.(Beal et al 2016; Colver et al 2018.)
Hyvää tarkoittava aikuinen (läheiset, vanhemmat, terveydenhuollon ammattilaiset) saattaa auttamishaluisena asetta nuoren suuhun sanoja, kertoa kuinka toimia, antaa ohjeita ja asettaa sääntöjä pysähtymättä miettimään kuinka nuori itse asian ilmaisisi. Neuvoja on helppo antaa ja hiljaisuutta täyttää sanoilla, säännöillä ja odotuksilla.
Josko astelemaa kääntäisikin tosin? Entä jos nuoren kanssa keskustellessa aikuinen malttaisi vain kysyä ja tarvittaessa vastata nuoren asettamiin kysymyksiin. Ehkä näin toimien nuori löytäisi sellaista tietoa, jota hän kaipaa siihen hetkeen elämässään. Osa nuorista kokee siirtymävaiheen lastensairaalasta kriisinä ja osa helpotuksena. Huoli tulevaisuudesta voi näkyä nuoressa turhautumisena tai lamaantumisena. Ehkä turvaa voisi tuoda valmentaja, aikuinen, joka ohjaa, neuvoo ja antaa nuorelle aikaa ilmaista itseään. Älypuhelimen monet sovellukset ja sosiaaliset palvelut tarjoavat ainutlaatuisen välineen luottamukselliseen keskusteluun.(Beaudry et al 2019.)
Jotta nuorelle tärkeistä asioista pääsee keskustelemaan nuoren kanssa, on kohtaamistilanteessa aikuisella oltava luottamuksellinen ja kuunteleva ote. Aikuinen voi ottaa valmentajan roolin ja näin lähestyä tilannetta tasavertaisena ihmisenä ja silti nuoren ehdoilla. Kysyvällä ja kunnioittavalla asenteella on mahdollista saada sellainen keskustelu aikaan, joka tukee nuorta pitkän matkan eteenpäin uusissa haasteissa ja vaikeissa päätöksissä.
Beal, S., Riddle, I., Kichler, J., Duncan, A., Houchen, A., Casnellie, L., Woodward, J., Corathers, S. 2016. Chronic condition and health care transition rediness. Academic pediatrics. 16(7).660-667. doi.org/10.1016/j.acap.2016.06.007.
Beaudry,J., Consigli, A., Keith, R. 2019. Getting ready for adult health care: designing a chatbot to coach adolescents with special needs through the transition of care. Journal of pediatric nursing 49 (2019) 85-91. doi.org.10.101016/j.pedn.2019.09.004
Colver. A., Couteur, Le, A., Dovey-Pearce, G., McDonagh, J., Pearce, M.., Vale, L., Merrick, H., Parr. J. 2018. A longitudinal, observational study of the features of transitional healthcare assiciates with better outcomes for young people with long term conditions. BMC Medicine (2018) 16:111. doi.org/10.1186/s12916-018-1102y.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.