Yhteistyöllä koululaisten mielenterveyttä tukemaan – mitä haasteita tutkimuksessa havaittiin?

Viime keväänä julkaistussa, kouluympäristössä toteutuvia mielenterveyspalveluita koskevassa tutkimusartikkelissani (Putkuri ym. 2022) yhdeksi muutostarpeeksi tunnistettiin yhteistyöhön liittyvät kysymykset. Tutkimuksessa nousi esiin monia mielenkiintoisia asioita, joiden syvällisempään käsittelemiseen artikkelissa oli kuitenkin kovin vähän tilaa. Tutkimukseen liittyvissä haastatteluissa mainittiin yhteistyöhön liittyvät ongelmat useita kertoja. Näitä ongelmia tunnistettiin myös eri tahojen välisessä yhteistyössä. Tässä blogitekstissä syvennytään näihin yhteistyökysymyksiin tarkemmin, erityisesti kouluterveydenhoitajan näkökulmasta. 

Opiskeluhuollon sisäinen yhteistyö

Opiskeluhuolto on monialaista kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää työtä, jonka tavoitteena on edistää, ylläpitää ja luoda edellytyksiä hyvälle oppimiselle, terveydelle ja hyvinvoinnille. Opiskeluhuollon palveluita tarjoavat terveydenhoitaja, lääkäri, psykologi ja kuraattori. Tutkimushaastatteluissa opiskeluhuollon sisäisen yhteistyön ongelmakohdiksi mainittiin erilliset asiakastietojärjestelmät ja niihin liittyvät tiedonkulun ongelmat sekä epäselvyydet työnjaossa ja jopa kilpailu eri työtehtävistä. Viimeksi mainitulla viitattiin mediassakin käytyihin keskusteluihin siitä, kenellä koulun ammattilaisista olisi paras osaaminen lasten ja nuorten mielenterveyskysymyksissä ja kuka näin ollen olisi sopivin niihin vastaamaan.

Näiden ongelmien lisäksi tuotiin esiin yhteistyötä hankaloittava, monessa oppilaitoksessa tuttu tilanne työtilojen suhteen: Kaikille opiskeluhuollon jäsenille ei riitä omia työhuoneita. Omien huoneiden puuttuessa niitä joudutaan jakamaan, jolloin terveydenhoitajan, lääkärin, kuraattorin ja psykologin on mahdotonta työskennellä samoina päivinä koululla. Konsultointi, yhteistapaamisten järjestäminen ja muu yhteistyö ammattilaisten kesken vaikeutuu, kun koululla ei olla yhtä aikaa. 

Koulun sisäinen yhteistyö

Opiskeluhuollon toimijoiden keskinäisen yhteistyön lisäksi yhteistyötä koulun sisällä tehdään myös opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Opettajat ovat keskeinen ammattiryhmä paitsi oppimisen, myös hyvinvoinnin näkökulmasta; he viettävät lasten ja nuorten kanssa ison osan päivästä, mikä mahdollistaa mielen hyvinvoinnin haasteiden tunnistamisen. Lisäksi opettajilla on loistava tilaisuus edistää lasten ja nuorten mielen hyvinvointia ja tukea heitä haasteissa. Muutaman vuoden takaisen tutkimustuloksen mukaan kuitenkin vain joka toinen osallistuneista kouluterveydenhoitajista oli tehnyt opettajan kanssa yhteistyötä usein (Hietanen-Peltola ym. 2019).

Omassa tutkimuksessani haastateltavat korostivat mielenterveyden tukemista jokaisen koulun aikuisen tehtävänä. Aikuisten välistä yhteistyötä tarvitaankin asenneilmapiirin muuttamiseen ja sen saavuttamiseen, että jokainen haluaa olla edistämässä oppilaiden mielen hyvinvointia ja tietää kuinka sitä voi omasta työroolistaan käsin tehdä.  

Koulun ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö

Koulun ja erikoissairaanhoidon välisen yhteystyön haasteissa korostui tiedon kulun ongelmat. Erikoissairaanhoidossa ei välttämättä olla tietoisia kaikesta koululla jo tehdystä. Oppilas on saattanut esimerkiksi täyttää jo oireita kartoittavia kyselyitä ja hänen taustatietojaan on kerätty jo laajaltikin. Aina tämä tieto ei kulkeudu lasten- tai nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon lapsen tai nuoren mukana, vaan siellä aloitetaan asian selvittäminen alusta. Tiedon kulun ongelmia on myös toiseen suuntaan. Erikoissairaanhoidon kontaktin päättyessä tieto jatkosuunnitelmista tai ylipäätään hoitokontaktin päättymisestä ei välttämättä saavuta koulun ammattilaisia. Näissä tilanteissa on iso riski siihen, että lapsi tai nuori putoaa eri palveluiden väliin eikä kenelläkään ammattilaisella ole tietoa tukea tarvitsevasta oppilaasta.

Koulun ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö

Kolmannen sektorin, erityisesti järjestöjen, kanssa tehtävää yhteistyötä kaivattiin haastatteluissa lisää. Tätä tukee myös aiempi THL:n tutkimustulos: Kouluterveydenhoitajista harvempi kuin joka viides tekee yhteistyötä järjestöjen kanssa edes joskus (Hietanen-Peltola ym. 2019). Haastateltavien näkemysten mukaan järjestöjä ei osatakaan tällä hetkellä hyödyntää riittävästi lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen kouluympäristössä. Järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö voisi olla esimerkiksi järjestön edustajien ottamista mukaan vanhempainiltoihin, teemapäivien järjestämiseen tai erilaisten lapsille ja nuorille pidettävien ryhmien ohjaajapareiksi. Lisäksi järjestöjen tarjoamia palveluita ei ehkä tunneta eikä niihin siksi osata ohjata lapsia, nuoria ja perheitä.

Yhteistyö perheen kanssa

Ammattilaisten ja asiantuntijoiden keskinäisen yhteistyön sujuminen on erittäin tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on yhteistyö oppilaan ja perheen kanssa. Tutkimushaastatteluissa nostettiin erityisesti esiin vanhempien rooli tilanteissa, joissa lapsella on mielenterveyteen liittyviä haasteita.  Haastateltavien kokemuksena oli, ettei vanhempia aina oteta osallisiksi oman lapsensa asiassa. Lakisääteisestikin vanhemmalla tai muulla huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista (Lastensuojelulaki, 417/2007). Tämän vastuun täyttäminen edellyttää luonnollisestikin tietoa lapsen tilanteesta ja aitoja mahdollisuuksia osallistua lapsensa hyvinvoinnin edistämiseen. 

”Jokaisen huoli on tärkeä” – Maailman mielenterveyspäivä 2022

Tule mukaan viettämään Maailman mielenterveyspäivää 10.10.2022. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n koordinoimassa kampanjassa muistutetaan, että jokaisen huoli on tärkeä. Kampanja kannustaa jokaista kysymään kuulumisia, olemaan läsnä ja tarjoamaan apua. Yhteistyöllä saamme aikaan paljon!

 

Kirjoittaja

Tiina Putkuri

TtM, Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu(at)utu.fi

 

Lähteet:

Hietanen-Peltola, M., Vaara, S., Hakulinen T. & Merikukka M. (2019). Tuen järjestäminen ja yhteistyö kouluterveydenhuollossa – työn edellytyksissä kehitettävää. Tutkimuksesta tiiviisti 27, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Lastensuojelulaki, 417/2007. Annettu Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2007.

Putkuri, T., Lahti, M., Laaksonen, C., Sarvasmaa, A. S., Huttunen, R., & Axelin, A. (2022). Mental health services in the school environment - Future visions using a phenomenographic approach. Journal of Clinical Nursing, 10.1111/jocn.16376. Advance online publication.