Kirjaaminen on tärkeä hoitotyön
osa-alue, se on kuitenkin usein puutteellista. Lisäksi
terveydenhuollon ammattilaiset ovat tyytymättömiä sähköisten
potilastietojärjestelmien toimivuuteen ja käytettävyyteen.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää miksi näin on.
Tutkimuksessa selvitettiin haastattelujen avulla sairaanhoitajien
kokemuksia ja ajatuksia sähköisestä kirjaamisesta erityisesti
potilasturvallisuuden näkökulmasta.
Tulosten mukaan sähköinen kirjaaminen
ei tue ja helpota käytännön hoitotyötä kirjattaessa tärkeitä
tietoja, kuten vitaalielintoimintoja. Hoitajat kuvaavat erilaisia
käytännön vaikeuksia kirjaamisessa, kuten epäselvyys siitä,
mihin eri tiedot tulisi kirjata. Lisäksi käytännöt vaihtelevat
eri osastojen ja yksiköiden välillä, mikä aiheuttaa sekaannuksia.
Jotkut osiot potilastietojärjestelmässä
koetaan hankaliksi ja aikaavieviksi ja siksi hoitajat ovat päättäneet
olla käyttämättä niitä kokonaan ja kirjaavat kaikki tiedot
samalle lehdelle. Hankaluus selitetään sillä, että oikealle
lehdelle pääseminen edellyttää useita vaiheita ja klikkauksia.
Lisäksi esimerkiksi eri vitaalielintoiminnot tulee kirjata kukin
omalle sivulleen, mikä koetaan työläänä. Aiemmin tietyn arvon
(esim. verenpaineen) saattoi kirjata heti potilaan vierellä potilaan
papereihin, mutta nyt tieto pitää ensin laittaa itselle muistiin,
jotta se ei unohdu ennen kuin sen pääsee sähköisesti kirjaamaan.
Hoitajien mukaan potilaan voinnista on
vaikea saada yleiskuvaa, kun eri tietojen löytäminen on työlästä
ja aikaavievää. Hoitajat ovatkin palanneet suullisiin raportteihin,
koska kokevat, että näin he voivat olla varmoja, että ovat saaneet
kaiken oleellisen informaation potilaasta. Lisäksi hoitajat
kirjaavat paljon tietoja omiin muistikirjoihinsa ja kokevat
joutuvansa turvautumaan liikaa ammatilliseen kokemukseensa ja
kliiniseen arviointikykyynsä potilaiden hoidossa. Hoitajat kokevat,
etteivät he pääse osallistumaan päätöksentekoprosesseihin ja
kirjaamisen kehittämiseen, vaikka kirjaamisen tarkoituksena on
hyödyttää potilaan hoitoa ja he kokevat olevansa siinä
asiantuntijoita.
Positiivisena koetaan se, että
sähköisestä järjestelmästä useampi ihminen, eri yksiköistäkin,
voi tarkastella potilaan tietoja samanaikaisesti, eikä tarvitse
”jonottaa” saadakseen potilaspaperit käsiinsä. Toinen
positiivinen näkökulma on, että kerran potilaan tietoihin kirjattu
asia on siellä varmasti kaikkien nähtävillä. Tämän koetaan
parantaneen potilasturvallisuutta, koska esimerkiksi allergiat
näkyvät kaikille, eikä niitä tarvitse erikseen kirjata eri
yksiköissä.
Positiivisena koetaan myös se, että
tarvittava informaatio on nopeammin ja selkeämmin saatavilla.
Potilasturvallisuuden koetaan parantuneen lääkehoidon osalta, koska
lääkemääräyksistä on helpompi saada selvää kuin käsin
kirjoitetuista ohjeista. Näin virheiden todennäköisyys pienenee. Lisäksi lääkemääräysten yhteyteen
lisätty suora linkki kansallisiin lääketietoihin (Swedish
National Formulary), on parantanut hoitajien
lääketietoisuutta ja he tuntevat saaneensa varmuutta lääkehoitoon.
Potilasturvallisuutta vaarantavana
hoitajat sen sijaan kokevat sen, että järjestelmä sallii
lääkkeenannon kirjaamisen väärälle päivälle ja väärään
kellonaikaan. Hoitajat ovat huolissaan, että tämä voi vaarantaa
oikea-aikaisen ja -määräisen lääkityksen antamisen.
Hankaluuksista huolimatta kukaan haastatelluista hoitajista ei
haluaisi palata paperisiin potilasasiakirjoihin, mutta he toivoisivat
parannuksia sähköiseen järjestelmään.
Kun suunnitellaan sähköisiä
potilastietojärjestelmiä tulisi ottaa huomioon hoitohenkilökunnan
näkemyksiä, jotta kirjaaminen olisi käytännön hoitotyötä
helpottavaa ja potilasturvallisuutta tukevaa. Erilaisten
potilastietojen kirjaamisen ja käsittelyn tulisi olla helppoa,
jolloin potilaiden hoitoon liittyvä informaatio olisi helposti
saatavilla ja se näin tukisi hoitajia käytännön työssä.
Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä
siitä, että olisi syytä laajemminkin selvittää, mitkä tekijät
ovat yhteydessä kirjaamisen laatuun sekä mitä voitaisiin tehdä,
jotta kirjaamisen tasoa saataisiin parannettua.
Kirjoittajan tiedot:
Kristiina Heikkilä
Sairaanhoitaja, TtM, TtT-opiskelija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Kirjoituksessa referoidun
tutkimusartikkelin tiedot:
Stevenson JE & Nilsson G. 2012
Nurses' perceptions of an electronic patient record from a patient
safety perspective: a qualitative study. Journal of Advanced Nursing
68(3), 667–676.
Hei Kristiina, osaatko tuon tutkimuksen perusteella sanoa, kuinka samanlaiset / erilaiset sähköisen kirjaamisen systeemit ovat Ruotsissa ja Suomessa?
VastaaPoistaHei Johanna, se ei tuosta artikkelista selviä, mutta ainakin ongelmat kuulostavat samansuuntaisilta kuin mihin olen itse kliinisessä työssä törmännyt. Lisäksi omassa tutkimusaineistossani ilmenneet puutteet kirjauksissa viittaavat saman suuntaisiin hankaluuksiin eli kirjaukset eivät aina löydy niiden otsikoiden alta, joihin ne olisi tarkoitus kirjata, jolloin kokonaiskuvan potilaan tilanteesta saa vain etsimällä tietoja eri paikoista. Tai osa tärkeistä kirjauksista puuttuu kokonaan.
VastaaPoista