Ihokosketuksen ihme

Vastasyntyneen vauvan luonnollisin ympäristö on äidin iholla. Täysiaikainen terve vauva voi turvallisesti toipua syntymästään äidin rinnalla, iho ihoa vasten. Vauva tuntee äidin kosketuksen, kuulee tutut sydämenlyönnit ja pysyy lämpimänä. Ihokontakti myös lievittää syntymän aiheuttamaa stressiä ja auttaa vauvaa rauhoittumaan tämän mullistavan kokemuksen jälkeen. Myös äidin mieli ja keho lepäävät ihokontaktissa vauvan kanssa; synnytyskipu painuu taka-alalle, väsymys haihtuu ja oksitosiini-hormonin aikaansaama hyvänolon tunne lisääntyy. Ihokontakti edesauttaa imetyksen käynnistymistä sekä varhaisen kiintymyssuhteen kehittymistä (Moore ym. 2012).

”Ideaalitilanteessa ihokontakti alkaa välittömästi syntymän jälkeen, mutta se on merkityksellistä missä tahansa vaiheessa. Ihokontaktin tulisi olla jatkuvaa ja pitkäkestoista, mutta lyhyetkin jaksot ovat aina eduksi.” Näin, vapaasti käännettynä, ihokontaktista kirjoittaa aiheen parissa jo vuosikymmeniä työskennellyt lääkäri ja tutkija Nils Bergman. Välitön syntymänjälkeinen ihokontakti toteutuu melko hyvin, kun kyseessä ovat alateitse syntyneet, terveet ja täysiaikaiset vastasyntyneet. Tilanne on toinen, kun syntyy ennenaikainen tai sairas vauva. Silloin prioriteettina on vauvan fysiologisen hyvinvoinnin turvaaminen, joka usein tarkoittaa sitä, että vauva viedään pois äidin läheisyydestä. Oman tutkimukseni mukaan vain osa ennenaikaisesti syntyneistä tai sairaista vastasyntyneistä pääsee varhaiseen fyysiseen kontaktiin äidin kanssa heti syntymänsä jälkeen (Niela-Vilén ym. 2013). Kosketus omaan vauvaan on kuitenkin erittäin merkityksellistä ennenaikaisen tai sairaan vauvan vanhemmalle. Varhainen fyysinen kosketus keskosvauvaan näyttää vähentävän äidin kokemaa stressiä (Franck ym. 2004) ja kosketus saa vauvan tuntumaan omalta, eikä sairaalan ”omaisuudelta”. Varhainen, aivan lyhytkin, kontakti synnytyssalissa keskosvauvan kanssa saattaa edistää lapsen emotionaalista tasapainoa jopa pitkällä aikavälillä. (Latva ym. 2008.)

Keisarileikkaus voi myös asettaa esteen ihokontaktin toteuttamiselle täysiaikaisillakin vastasyntyneillä. Leikkaussaliympäristö ei aina tarjoa parhaita mahdollisia edellytyksiä äidin ja vauvan läheisyydelle. Tässä suhteessa ympäristön ja totuttujen rutiinien uudelleen tarkastelu voisi olla tarpeen. Toki varhaisen ihokontaktin voi toteuttaa vauvan toinen vanhempi, ja vauva voidaan siirtää äidin ihokontaktiin mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen.

Ihokontaktilla ei ole havaittu mitään haittavaikutuksia. Läheisyyden ja ihokontaktin toteuttaminen myöhemminkin sairaalassa ja kotona on suotavaa. Ihokontakti auttaa rentoutumaan, edistää imetystä ja voi jopa ratkaista joitakin imetysongelmia. Kosketus auttaa myös vauvaa hahmottamaan maailmaa ja tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi. Onkin toivottavaa, että ihokosketuksen ihmeitä tekevä vaikutus tavoittaisi kaikki vauvat ja vanhemmat.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtM, tohtorikoulutettava

Hoitotieteen tohtoriohjelma ja hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet

Franck LS, Cox S, Allen A & Winter I. 2004. Parental concern and distress about infant pain. Archives of Disease in Childhood. Fetal and Neonatal Edition 89, F71–F75.

Latva R, Korja R, Salmelin RK, Lehtonen L & Tamminen T. 2008. How is maternal recollection of the birth experience related to the behavioral and emotional outcome of preterm infants? Early Human Development 84(9), 587–594.

Moore ER, Anderson GC, Bergman N, Dowswell T. 2012. Early skin-to-skin contact for mothers and their healthy newborn infants. Cochrane Database of Systematic Reviews 2012, Issue 5. Art. No.: CD003519. DOI: 10.1002/14651858.CD003519.pub3.

Niela-Vilén H, Axelin A, Salanterä S, Lehtonen L, Tammela O, Salmelin R & Latva R. 2013. Early physical contact between a mother and her NICU-infant in two university hospitals in Finland. Midwifery 29(12), 1321–1330